Clare Leslie Hall: Missä maa murtuu. Gummerus. 2025. Englanninkielinen alkuteos Broken Country. Suomentanut Outi Järvinen. Kansi: Jenni Noponen. 374 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Beth ja Frank pitävät lammasfarmia Blakeleyn sukutilalla Dorsetissa Englannin maaseudulla. Maatilalla työskentelee myös sympaattinen, mutta arvaamaton Jimmy, Frankin veli. Tila vaatii paljon työtä, mutta työ on palkitsevaa. Elämän pitäisi olla mallillaan, mutta avioparin elämää varjostaa suuri suru. Heidän ainoa poikansa, 9-vuotias Bobby kuoli traagisesti muutama vuosi sitten. Pojan kuolema oli järkyttävä isku erityisesti Bethille, jonka rakkaus poikaa kohti oli horjumatonta. Hän tuntee pojan menetyksen joka päivä ja katsoo päivittäin pojan valokuvaa. Bobby oli todellinen maalaispoika, joka halusi olla ulkona aamusta iltaan isänsä ja setänsä kanssa "...esi-isien ketju kiinnittää Bobbyn tähän maahan, näihin kumpuileviin vihreisiin niittyihin, näihin ääniin, näkyihin ja makuihin, tuhansien vuosien tuntuun." Bobbyn kuolema on vaiettu puheenaihe avioparin kesken.
Eräänä päivänä Blakeleyn maatilalle tulee Gabriel Wolfe, Bethin ensirakkaus. Nykyisin Gabriel on menestynyt kirjailija. Tästä alkaa eeppinen rakkaustarina, joka muuttaa kaikkien heidän elämänsä ikuisiksi ajoiksi.
Beth tuntee rakastavansa molempia miehiä, aviomiestään Frankia ja ensirakkauttaan Gabrielia. Gabrielilla on Leo-poika, joka on samanikäinen kuin Bobby, jos hän olisi saanut elää. Frankin vastustuksesta huolimatta Beth alkaa pitää seuraa yksinäiselle Leolle ja huomaamattaan kiintyy poikaan päivä päivältä yhä enemmän.
Tässä rakkausdraamassa on kolme juonikuviota, ja tapahtumat kulkevat kahdella aikatasolla. Vuonna 1955 Beth ja Gabriel tapasivat ensimmäisen kerran. Tuolloin Beth oli 17-vuotias. Rikkaan perheen Garbriel oli komea nuori mies, jolla oli aristokraattisen kauniit kasvot: "tummat silmät, ripset joista ystäväni olisivat kateellisia, laineikkaat ruskeat hiukset, jotka valahtavat kasvoille, terävät poskipäät." Nuorten yhden kesän rakkaussuhde oli kiihkeä ja täynnä intohimoa. Nykyhetken vuoden 1968 aikajanalla Gabriel palaa takaisin lapsuuden kotiinsa mukanaan Leo-poikansa. Lisäksi on oikeudenkäyntikertomus, josta tarinan edetessä annetaan lukijalle pikkuvinkkejä, mutta kokonaisuudessa dramaattinen oikeudenkäynti aukeaa lukijalle vasta kirjan loppupuolella.
Tämä moniulotteinen rakkaustarina, jossa on myös trillerin elementtejä, jää elämään mieleen pitkäksi aikaa. Kirja herättää pohtimaan ihmisen erehtyväisyyttä ja myös ihmisten hyväntahtoisuutta, jopa jaloutta, samoin kuin syyllisyyttä ja sovitusta sekä anteeksiantoa ja toivoa. Kirja todellakin pitää lukijan otteessaan, koska kirjailija paljastaa taitavasti, mutta hitaasti, tarinan käänteitä, jotka ovat hyvin yllätyksellisiä. Näin kirjan intensiteetti jatkuu läpi kirjan. Henkilöhahmoista ei voi olla pitämättä. Kirjailija on rakentanut Bethistä päähenkilön, joka käyttäytyy tavalla, jota useimmat paheksuvat, mutta silti pidämme hänestä. Hallin kirjoitustyyli on kaunista ja kuvailevaa. Englantilainen maaseutu on helppo visualisoida.
Kirja on ollut suorainen sensaatio maailmalla. En ihmettele, itselläni se kuuluu ehdottomasti vuoden parhaimmistoon. Kirjaa on verrattu Suon villi laulu -teokseen. Kirjoissa on yhtäläisyyksiä, mutta minun mielestäni Missä maa murtuu vie voiton kauneudellaan ja lumoavuudellaan.
Beautiful blog
VastaaPoistaThank you.
PoistaPlease read my post
VastaaPoistaMinusta on vaikea verrata Suon villiä laulua ja tätä teosta keskenään. Jo miljöö oli täysin erilainen. Pidin molemmista ihan valtavan paljon. Yhteistä on se, että niissä on draamaa ja se peitelty rikos.
VastaaPoistaOn ihan totta, että miljöö näissä kirjoissa on ihan erilainen. Lähes kaikissa arvioissa tämä yhteys tuodaan esille, siksi kai se minullekin tuli mieleen.
PoistaKuuntelin tämän taannoin ja mietin koko ajan, mikä tässä nyt niin ihmeellistä on. Unohtui samantien, ja postaustasi lukiessa piti oikein pinnistellä, että sain sen avulla esille muistikuvia tarinasta ja sen henkilöistä. Minusta teos ei siis ollut kovin mieleenpainuva.
VastaaPoistaNäin me koemme kirjat niin eri tavalla! Ehkä olin sellaisessa mielentilassa, että tämä kirja kolahti. Sitä se todellakin teki. Ajattelin ottaa tämän lukupiiirikirjaksemme.
PoistaTämä on ollut minulla ’ehkä’-listalla. Miljöö kiehtoo, tarina ei ole vielä vetänyt puoleensa. Toki vertaus Suon villiin lauluun houkuttelee. Samoin kirjoittamasi postaus ja kehut. Saatanpa kokeilla tätä jossakin vaiheessa.
VastaaPoistaMinäkin sain tämän arvostelukappaleen, mutta jostain syystä se odottaa edelleen lukupinossa. Sinun juttusi perusteella se saattaa nyt nostaa sijoitustaan. Englanti ja mielenkiintoinen, arvoituksellinen juonikuvio vaikuttaa houkuttelevalta.
VastaaPoistaMeillä oli tämä lukupiirikirjana, ja jotenkin vähän laimea fiilis tästä jäi. Samoin kävi aikanaan Suon villin laulun kanssa, en siis liene oikeaa kohderyhmää näille teoksille.
VastaaPoista