Arvostelukappale kustantajalta
Bostonissa asuva William Waters on poika, joka kasvoi yksin ja hiljaisuudessa ilman vanhempiensa rakkautta. Williamin sisko Caroline oli kuollut. Hänen vanhempansa eivät koskaan toipuneet suuresta menetyksestä eivätkä halunneet tai pystyneet muodostamaan suhdetta ainoaan elossa olevaan poikaansa. Kouluaikana William löysi koripallon. Hän antautui täysin tälle harrastukselle, hänestä tuli taitava ja hän sai stipendin Northwesternin yliopistoon Chicagoon.
Yliopistossa Williamin korinpallon pelaaminen jatkuu. Opiskeltuaan vasta neljä kuukautta hän kohtaa Julia Padavanon, josta tulee hänen tyttöystävänsä. William on onnellinen, hänellä on viehättävä tyttöystävä ja uusi perhe. "Kukaan ei ollut koskaan halunnut häntä", miettii William. Julia ja hänen kolme sisartaan Sylvie, Emeline ja Cecelia vanhempineen ovat tiivis ja läheinen perheyhteisö.
Ja onhan Williamilla lisäksi koripallo. Mutta vanha polvivamma muistuttaa itsestään, eikä pelaaminen enää onnistu. Williamin tukena on kuitenkin hänelle tärkeitä henkilöitä, on koripallokentältä tutut Kent ja Arash sekä Julian perhe. William oppii tuntemaan sisarukset. Julia on kunnianhimoinen ja hyvin määrätietoinen, Sylvia on omissa maailmoissaan elävä, romanttinen ja leikkisä. Hän työskentelee kirjastossa ja huvittelee suutelemalla poikia hyllyjen välissä. Emeline ja Cecelia ovat kaksoset, aina valmiita auttamaan ja tukemaan apua tarvitsevia. Sisarukset rakastavat yli kaiken isäänsä ja suru onkin suuri, kun isä kuolee.
Kirjan tapahtumat alkavat 1960-luvulta ja päättyvät vuoteen 2008. Tarinassa seurataan Padavanon sisarusten ja Williamin elämän eri vaiheita lapsuudesta vanhuuteen. Henkilöiden elämänvaiheisiin liittyy iloa, surua, kipuja, kyyneleitä, rakkautta, aivan kuten missä tahansa perheessä. Käy ilmi, että menetyksetkin voivat toimia yhdistävänä siteenä perheenjäsenten välillä. Napolitano käsittelee tapahtumia - iloisia ja surullisia - lämmöllä ja empaattisuudella. Minuun teki erityisen vaikutuksen tapa, millä kirjailija käsittelee mielenterveysongelmia.
Kirjan voi sanoa olevan kunnianosoitus Louisa May Alcottin Pikku naisille. Pidin paljon tästä kauniista ja koskettavasta sukusaagasta, joka sai minut välillä kyyneliin, välillä se rauhoitti ja välillä se toi hymyn huulille. Kirjasta voi sanoa, että se on todellinen lukuromaani, jota ei halua päästää käsistään. Padanovan sisaret ja William jäivät mieleeni useaksi päiväksi. En ihmettele, että kirja on mukana Oprahin lukupiirissä. Kirja kuuluu myös Barack Obaman vuoden 2023 kesäkirjalistaan. Itsekin mietin, että Kaunokaisia on varmasti mitä parhain lukupiirikirja. Ehkä ehdotan tätä Naisten Pankin lukupiirikirjaksemme. Kirjan luettuani totesin, että tällainen upea lukukokemus muistuttaa minua siitä, miksi rakastan kaunokirjallisuutta niin paljon.
Ja katsokaa, miten upea kansi kirjassa on. Tämä on alkuperäispäällys, jonka on suunnitellut Donna Cheng. Kannen maalauksen on tehnyt Jessica Miller.
Ihana ihana kirja. Välillä kyyneleet valuivat, välillä nauroin ääneen. Voi William ja Padanovan perhe.
VastaaPoista