Maritta Hirvonen: Allegro barbaro

 

Maritta Hirvonen: Allegro barbaro. Stresa. 2024. Kannen kuva Timo Kanerva Für Maritta 2012. 235 sivua.

Arvostelukappale kirjailijalta

Pari vuotta sitten luin Maritta Hirvosen esikoisromaanin Komediantit (Stresa 2020) (linkki). Pidin kirjasta paljon ja totesinkin, että kirja oli mielestäni yksi syksyn 2020 parhaista esikoiskirjoista. Odotukseni uuden kirjan suhteen olivat korkealla. Enkä pettynyt, päinvastoin, pystyin vain toteamaan, että Maritta Hirvonen on varmaotteinen ja taitava kirjailija, joka luo tarinaan otteessaan pitävää intensiteettiä, joka ei jätä lukijaa edes kansien sulkeuduttua.

Allegro barbarossa on runsaasti yhtymäkohtia Komediantteihin, vaikka kyseessä ei olekaan jatkoteos. Komedianteissa kuvataan Schreierin sirkuksessa työskentelevien elämää ja työtä. Myös tämän kirjan päähenkilö Péter Szigeti työskenteli Schreierin sirkuksessa, mutta sirkuksen toiminta piti lopettaa pandemian seurauksena.

Péter lähtee Unkariin, yksin, ilman rakkaiden sirkuslaisten tukea. Mutta onneksi Unkarissa asuu ihana ja sydämellinen isotäti Márta, jonka luo Peter pääsee asumaan. Péter kulkee ympäri Budapestia, katselee maisemia, katselee rakennuksia, katselee ja tarkkailee ihmisiä sekä kuvaa. Ottaa tuhansia valokuvia, kelpuuttaa niistä muutaman, mutta onko niihin vieläkään saatu vangituksi todellisen tilanteen tunnelma? Péterin tavoitteena on pyrkiä valokuvaopintoihin Berliinissä. Onko tavoite liian utopistinen, pohtii Péter. Mutta, hän palauttaa mieleensä, on pidettävä kiinni sirkusasenteesta. "Sen, että ei kysellä osataanko ja uskalletaanko, vaan mennään ja harjoitellaan. Harjoitellaan, harjoitellaan. Astutaan esiin."

Kuvaamisen ohella Péter tutkii ja tutustuu sukunsa historiaan. Myös Péterin isoisä oli työskennellyt Schreierin sirkuksessa. Miten isoisä oli päätynyt sinne? Péter tietää, että isoisä oli lähtenyt Unkarista kansannousun vuonna 1956, mutta miten hän oli päätynyt sirkukseen? Isoisän ystävältä Péter saa kuulla: "Isoisäsi oli vähän kuumakalle, ja puoluetta hän halveksi. Kun hän ei saanut järjestää näyttelyitä eikä muutakaan tukea tullut, hän ryhtyi harjoittelemaan sitä telinevoimisteluaan kuin hullu. Suunnitteli kai länteen muuttamista jo silloin."

Yksi Komedienttien päähenkilöistä oli Arabella, juutalaistyttö, joka löysi kodin Schreierin sirkuksesta. Tässä kirjassa tapaamme Arabellan, mutta vain kirjeiden kautta. Kirjeissä hän kertoo elämästään ja juuristaan. Kukaan ei tiennyt mitään Arabellan juutalaisuudesta. Arabella oli ikuisesti kiitollinen, että sirkus otti hänet luokseen - kyselemättä tai utelematta. Yhtymäkohtia löytyy Budapestissa tänä päivänä toimivaan sirkukseen, joka ottaa vastaan ukrainalaisia pakolaisia. 

Tärkeä elementti kirjassa on taide, jolla on ollut lohdutusta ja voimaa antava merkitys kautta aikojen - olipa sitten kysymys maalaamisesta, kirjallisuudesta, valokuvauksesta, runoudesta tai musiikista. Musiikista tulee kirjan nimikin.  

Se, mikä tekee kirjasta koskettavan ja erityisen lukukokemuksen, on tapa, jolla Hirvonen käsittelee ihmissuhteita. Läheiset ihmissuhteet  antavat iloa elämään sekä tuovat turvaa, rakkautta ja energiaa. Vaikeina aikoina läheisistä ihmissuhteista saa lohdutusta ja voimaa. 

Lämmin suositukseni tälle kirjalle. 

Kirja on luettu myös blogeissa Hemulin kirjahylly ja Ja taas kirja kädessä.