Maria Vainio-Kurtakko: Sovelias liitto. Kohtauksia Ellan de la Chapellen ja Albert Edelfeltin elämästä

Maria Vainio-Kurtakko: Sovelias liitto. Kohtauksia Ellan de la Chapellen ja Albert Edelfeltin elämästä. Teos. 2022. Alkuteos Ett gott parti. Scener ur Ellan de la Chapelles och Albert Edelfelts liv. Suomentanut Kaisa Sivenius. Päällys ja graafinen suunnittelu Antti Pokela. 428 sivua.

"Elämä Pariisissa säädynmukaisessa asunnossa oli kallista. Rahat oli haalittava kokoon maalaamalla ja pitämällä niukkaa taloutta ruoka- ja vaateostosten osalta. Edelfeltit huomasivat pian maksavansa selvästi ylihintaa Munthen puutteellisesti varustetusta asunnosta...Pariskunta mietti muuttoa toiseen asuntoon syksyllä, ja siksi oli tärkeää tietää, mihin heillä oli varaa. "Inhoan suunnitella tulevaisuutta ja eläisin mieluiten päivä kerrallaan, mutta se ei kuulemma enää käy, koska olen naimisissa", Edelfelt huudahti."

Kävimme Ateneumissa tutustumassa Albert Edelfeltin näyttelyyn. Kerrassaan ihastuttava näyttely. Sen jälkeen oli vuorossa kirjakaupoissa kiertely, kuten aina Helsingissä käydessämme. Ja niinpä eräästä kirjakaupasta löytyi näyttelyn henkeen mitä sopivin teos: Maria Vainio-Kurtakon teos Ellan de la Chapellen ja Albert Edelfeltin elämästä. Kyseesssä on viime vuonna ilmestynyt teos, jonka ilmestymistä en ollut huomannutkaan. 

Sovelias liitto pohjautuu Vainio-Kurtakon laajaan tutkimukseen Edelfeltien elämästä. Keskeisessä roolissa on kirjeenvaihto avioparin ja ystävien kesken. Lisäksi Edelfelt kirjoitti kirjeitä äidilleen aina matkoilla ollessaan. Ennen kuin kirjassa päästään Ellanin ja Albertin avioliittoon, kirjailija antaa kehyksen heidän avioliitolleen kuvaamalla 1800-luvun yhteiskuntaa, seurapiirielämää, erityisesti Helsingin sosieteettia ja avioliiton solmimiskäytänteitä. 

Vapaaherratar Ellan de la Chapelle (1857-1921) syntyi esikoisena perheeseen, joka oli vanhaa ruotsalaista aatelissukua. Kaksi vuotta myöhemmin Ellan sai pikkuveljen, kun Victor Eugen syntyi. Aatelisneito Ellan oli sivistynyt, kultivoitunut ja kouluttautunut nainen. Hän matkusti paljon, mutta seurapiireissä eikä avioliittomarkkinoilla hän ei viihtynyt. Kosijoita kyllä riitti, mutta jokainen vuorollaan sai rukkaset. 

Myös Edelfeltin suku oli ruotsalaista aatelissukua. Edelfeltien perheessä oli neljä lasta. Äiti jäi 35-vuotiaana yksinhuoltajaksi, kun hänen miehensä kuoli tuberkuloosiin. Albert Edelfelt (1854-1905) ja Ellan olivat nuoruuden ystäviä, mutta mitään suhdetta heillä ei liene ollut. Siksi Ellanin ja Albertin kihlaus vuonna 1887 yllätti kaikki - myös kihlaparin läheiset. Ei ollut kyse nuorten rakastavaisten pikaisesta päähänpistosta, päinvastoin kyseessä oli kahden kypsässä iässä olevan henkilön avioliitto. Pieni häätilaisuus järjestettiin vuonna 1888, jolloin Ellan oli 30-vuotias ja Albert 33-vuotias. Avioparille syntyi yksi lapsi, Erik (1888-1910).

Ennen avioliittoa Edelfelt oli ollut useaan otteeseen maalaamassa ulkomailla, lähinnä Pariisissa.  Vuonna 1877 valmistui teos Kuningatar Blanka, joka sai suosiollisen vastaanoton Pariisissa ja varmisti Edelfeltille paikan Pariisin sosieteetissa. Mutta koska historiateoksien myyminen oli vaikeaa, Edelfelt valitsi ulkoilmamaalauksen. 1880-luvulla Edelfelt maalasi teoksia, jotka yhä edelleen herättävät suurta ihastusta. Näistä tunnetuin on Lapsen ruumissaatto, jota Edelfelt kutsui "rehelliseksi Haikko-tauluksi". Ulkoilmamaalausta edustivat myös teokset Leikkiviä poikia rannalla (1884) ja Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä (1887). Pariisin kaudella vuonna 1883 Edelfelt maalasi useita tauluja Virginiesta, jonka kanssa Edelfeltilla oli todennäköinen suhde ja myös yhteisiä lapsia.

Pariisitar, Kuningatar Blanka, Lapsen ruumissaatto ja Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä

Ellanin ja Albertin avioliitto alkoi suotuisasti. Pari asusti ensin Pariisissa, jolloin Ellan hoiti kodin sisustamisen, oli miehensä tukena ja edusti Edelfeltin perhettä Pariisin sosieteetissa. Sitten syntyi Erik. Edelfelt maalasi lapsesta paljon tauluja. Hän piti kyllä lapsesta, mutta koki, että lapsesta oli paljon ylimääräistä vaivaa erityisesti silloin, kun matkustettiin paikasta toiseen. Ja matkustelua todellakin kuului pariskunnan elämään. Milloin oltiin Pariisissa, milloin Kööpenhaminassa, milloin Rivieralla ja yleensä kesät vietettiin Suomessa. Ellanin kärsiessä psyykkisistä oireista häntä hoidettiin niin Helsingin Diakonissalaitoksella kuin myös eurooppalaisissa parantoloissa. 

Avioliitto rakoili jo varhaisessa vaiheessa. Varmasti Edelfeltin ulkopuoliset suhteet vaikuttivat vaikeuksiin avioliitossa, mutta myös jatkuvat rahahuolet olivat huolen aiheena. Edelfelt koki, että ajan hengen mukaan miehen velvollisuutena oli elättää perhe. Edelfelt puhui paljon perheen rahavaikeuksista, mutta ulkopuolinen ei sitä ihmettele, kun ottaa huomioon, miten ylellistä elämää perhe eli. Jatkuva matkustelu ympäri Eurooppaa ei varmasti ollut halpaa. Mutta vaikka suhde rakoili, pariskunnan kirjeistä sekä Edelfeltin kirjeistä äidilleen käy ilmi, että avioparin välillä säilyi ystävyys aina Edelfeltin kuolemaan asti. 

Albert Edelfelt oli äärimmäisen tuottelias ja lahjakas taidemaalari, jonka teoksia saamme nyt ihailla Ateneumissa. Edelfelt kuoli vuonna 1905. Erik menehtyi tuberkuloosiin vuonna 1910. Ellan solmi vielä avioliiton Viktor Magnus von Bornin kanssa. Ellan kuoli vuonna 1921.

Vainio-Kurtakon kirja on kaunis ja taidolla tehty kirja. Se on laadukasta työtä niin sisältönsä kuin ulkonäkönsä suhteen. Kirja sisältää runsaan kuvituksen Edelfeltin töistä. Lisäksi mukana on karttoja ja kirjan lopusta löytyvät sukupuut, lähdekirjallisuus ja henkilöluettelo. Pienoinen moite tulee minulta pienestä fonttikoosta - liian pientä tekstiä on vaikea lukea. Lisäksi kirjeissä on käytetty haaleaa punaista väriä, jonka lukeminen osoittautui minulle liian haastavaksi. Niinpä ennen kirjan puoltaväliä otin käyttöön äänikirjan eli kuuntelin kirjan ja katselin kirjasta kuvia.

Tässä vielä muutama maalaus Ateneumin näyttelystä: Larin Paraske (1893), Porilaisten marssi (1892), Ellan Edelfeltin muotokuva (1896)