Johanna Hasu: Ei hyvä hylätyn

 

Johanna Hasu: Ei hyvä hylätyn. Reuna. 2023. Kansi Nunnu Halmetoja. 215 sivua. 

Arvostelukappale kustantajalta

"Jäljellä on enää kattila, risotto on jäähtynyt. Aamos siirtää loput pienempään astiaan, etsii kelmua laatikoista. Ei löydä, laittaa lautasen kanneksi. On järkevää laittaa ruoka kylmään, sitä voi vielä huomenna syödä. Aamos alkaa pestä kattilaa. Hänen kätensä tärisevät. Kuka risottoa huomenna söisi?"

Aamos on pianisti ja Jürgen on tenori. He ovat viihtyneet yhdessä jo parikymmentä vuotta ja esiintyneet yhdessä Suomen ohella myös kansainvälisillä areenoilla. Yhteistä esiintyjäuraa edelsi miesten ystävyys lapsuuden ajoilta, kun kymmenvuotias saksalainen Jürgen tuli viettämään kesiä Aamoksen naapuriin. Jo silloin Aamos tunsi huonommuutta Jürgenin seurassa, Jürgen tuli varakkaasta perheestä, jolla ei ollut mistään puutetta. Mutta luonnossa liikkumisessa Jürgen jäi kakkoseksi. Jürgen oli innoissaan musiikista jo silloin. "Hän kertoi pianotunneista ja laulutunneista, siitä, miten tärkeää oli osata kuunnella toista samalla, kun huolehti omasta äänestään. Hänen silmänsä loistivat, ääni kohosi innostuksesta." Myös Aamos kävi soittotunneilla. Hän kyllä piti soittamisesta, mutta tunsi, että soittaminen vei liikaa hänen ajastaan. 

Lapsuuden ystävyydestä oli helppoa ja luontevaa jatkaa ystävyyssuhdetta musiikin parissa. Eräänä kesänä Aamos toi Jürgenille lied-opettajaltaan saaman Toivo Kuulan laulun Tuijotin tulehen kauan. Aamos tunsi suunnatonta helpotusta, kun näki, että laulu kelpasi Jürgenille. "Sitä laulua he olivat työstäneet ensimmäistä kertaa tasaveroisina."

Jürgen kouluttautui, harjaantui ja kehittyi laulamisessa. Aamosta ei hyväksytty Sibelius-Akatemiaan. Konservatorioon kyllä, mutta se oli ihan eri asia. Mutta Jürgen hyväksyi hänet. Jürgen pohti Aamoksen soittamista. "Aamos ei ollut saanut samanlaista koulutusta kuin Jürgen, mutta toisaalta Aamoksen soitossa oi tietynlaista tahtoa. Jotain sellaista, jota Jürgen salaa kadehti. Jotain alkukantaista, vaistonvaraista." Musiikillista yhteistyötä jatkui parikymmentä vuotta. Se edellytti, että Aamoksen tuli muuttaa Suomesta Berliiniin ja päättää musiikillinen yhteistyö ja myös orastava seurustelusuhde Helin kanssa. Koska Jürgen oli varakas, hän tarjosi Aamokselle monenlaisia etuja, mm. ilmaisen asunnon Berliinissä. 

Mutta Jürgen halusi päästä eteenpäin, ilman Aatosta. Aatos palaa Suomeen. Hän on hukassa, hänellä ei ole koulutusta, joitakin sijaisuuksia hän saa, mutta ne eivät kanna pitkälle.

Aamos palasi usein ajatuksissaan Tuijotin tulehen kerran -lauluun ja kiinnostui Toivo Kuulasta ja tutustui hänen elämäänsä. Kirjassa seurataankin Aamoksen ja Jürgenin elämän ohella Toivo Kuulan (1883-1918) ja hänen vaimonsa Alman elämää. Ei ollut Kuula helppo kumppani laulajavaimolleen. Löytyykö Toivon ja Alman liitosta yhtymäkohtia Jürgenin ja Aamoksen suhteeseen, pohtii lukija. Sen lukija saa selville kirjan loppusivuilta. 

On onnistunut idea kuljettaa Aamoksen ja Jürgenin suhteen taustalla Toivo Kuulan säveltäjäuraa sekä nimetä luvut Tuijotin tulehen kauan -laulun mukaan, laulun jonka Kuula sävelsi Eino Leinon runoon vuonna 1907. Jürgenin ja Aamoksen suhteen nitominen Kuulan uraan ja elämään osoittautuu juonen edetessä toimivaksi ratkaisuksi. Kirja on kiinnostava lukukokemus, erityisesti musiikista kiinnostuneille. Hasun musikaalisuus onkin antanut kehyksen kirjan tapahtumille.