Arvostelukappale kustantajalta
"Hän astelee alas huteria portaita ja sivelee sormillaan paljasta kiviseinää. Muinaista maanalaista säilytystilaa on uudistettu valamalla sinne sementtilattia käytännön tarpeita silmällä pitäen, mutta vanhan maapohjaisen kellarin rakenteet ovat ennallaan. Hänen isänsä ei koskaan vaivautunut hyödyntämään tarjolla ollutta tilaa. Sitä käytettiin varastona, mutta muutoin isä työskenteli ulkona. Äidin kuoltua Jeremy oli tehnyt kellarista työpajan itselleen. Oivallista tilaa oli laiminlyöty liian kauan."
Jeremy on tuikitavallisen oloinen nuori mies sekä ulkonäöltään että elintavoiltaan. Hänen ulkonäkönsä ei kiinnitä huomiota. Päinvastoin, hän vaikuttaa "harmittomalta, aika ajoin suorastaan hyveelliseltä". Aamuisin Jeremy syö aamiaisensa - munakokkelia ja kalkkunapekonia - kaikessa rauhassa katsellen samalla tv:tä. Työkseen hän syöttää tietoja varastointi- ja logistiikkayhtiön hallintajärjestelmään. Puuduttavan päivätyön lisäksi Jeremy opiskelee biologiaa.
Kotona odottaa toinen, mieltä virkistävä työ. Sen Jeremy aloittaa jo ennen tavallisen työpäivän alkamista. Saatuaan aamiaisen syötyä hän menee alakertaan, kellarista tehtyyn työpajaan, jossa hänen vankinsa ovat - joku hyytyneen veren peitossa, joku hampaat irti kiskottuina, joku kirkuen suoraa huutoa. Näin hän säilyttää uhrejaan muutaman päivän, kunnes kyllästyy heihin. Sitten on vuorossa uhrin tappaminen. Nyt Jeremyllä on koossa jo kuusi kuollutta.
"Ottakaa kiinni jos saatte."
Kun uhrin ruumis on jätetty johonkin avoimelle paikalle, alkaa uuden uhrin etsintä. Useimmiten Jeremy suuntaa kulkunsa baariin. Eikä mukaan lähtijöistä ole puutetta. Aina joku lähtee mukaan pienen huumeannoksen toivossa. Loppu onkin sitten helppoa, sinne alakertaan vain kidutettavaksi. Jeremy pyrkii olemaan työssään hyvin huolellinen. Mitään, mistä poliisi saisi vinkkejä hänen olemassaolostaan, ei saa jäädä. Mutta tapettuaan uhrinsa hän saattaa jättää vinkkejä seuraavan uhrin löytöpaikasta, jos vain joku osaa tulkita hänen vinkkejään.
"Rämeiden teurastaja"
Luonnollisesti media seuraa tiiviisti tapahtumia. Pian huomataan, että uhrien tappaja on ollut sama henkilö, eli kyseessä on sarjamurhaaja. Lehdistö kutsuu häntä Rämeiden teurastajaksi, koska hän jätti enismmäisten uhrien ruumiit lojumaan saastaiseen suoveteen kaikkien nähtäville.
"Uhrit ovat unohdettavia, mutta eivät näkymättömiä."
Jeremyn ohella kirjan päähenkilö on oikeuslääkäri, kuolemansyyntutkija tohtori Wren Muller. Hänen tehokas ja tuttu työtoverinsa on etsivä John Leroux. Wren on kunnianhimoinen työssään. Hän haluaa tehdä yhden työn kerrallaan ja saada sen päätökseen ennen kuin ryhtyy selvittämään uusia tapauksia. Nyt hänellä on Jeremyn jälkeensä jättämiä tunnistamattomia ruumiita, ja se ärsyttää Wreniä. Ruumiit tulevat hänen uniinsa eivätkä anna hänelle rauhaa. Wren ja Leroux toteavat, että kyseessä on älykäs sarjamurhaaja, jonka jäljille on vaikea päästä.
Tilanne pahenee, kun käy ilmi, että sarjamurhaajalla ja Wrenillä on menneisiin vuosiin sijoittuva yhteys. Jahtaako sarjamurhaaja myös Wreniä?
Tapahtumat sijoittuvat Etelä-Lousianan kuumaan ja kosteaan kesään. New Orleansia ympäröi soinen rämealue, jonne Rämeiden teurastaja jätti uhrinsa. Turhaan tämä trilleri ei ole noussut New York Timesin myydyimpien kirjojen listan kärkisijoille, niin koukuttava ja hyvin rakennettu kirjan juoni on. Ja miten uskottavaa kuvaus onkaan. Sen voi ymmärtää, kun tietää, että Urquhart työskentelee itse oikeuslääkärin avustajana.
Vahva suositus trillereiden ystäville.
Hui, karmivaa! Kiinnostui, kun Urquhart on skottilainen nimi, mutta kirja ei sijoitukaan sinne. Ehkä en uskalla lukea, menisi yöunet ;-)
VastaaPoistaAika hurja tarina tämä todellakin on.
PoistaKuulostaapa todella väkivaltaiselta ja kammottavalta. Nyt en kyllä uskalla lukea tuommoista.
VastaaPoista