Paula Nivukoski: Kerran valo katoaa

 

Paula Nivukoski: Kerran valo katoaa. 2022. Äänikirja. Lukija Anna Saksman. Kansikuva Päivi Puustinen. 10 t 57 min. 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1941 - 1944, eli jatkosodan rankkoihin vuosiin. Pääosassa on pohjanmaalainen Koskiluhdan perhe ja erityisesti perheen Kerttu-tytär. Perheen isä on jättänyt perheen ja lähtenyt Amerikkaan. Nyt kotona taloa isännöi Antero. Kertun veljet ovat sotimassa, kuten muutkin kylän miehet. Naiset pyörittävät kotirintamaa. 

Rintamakuvauksia kirjassa ei ole, kirjailija keskittyy vain kotirintamaan. Elämä on niukkaa myös maaseudulla, vaikka maidossa ja kananmunissa pysytäänkin. Raskainta on odottaa uutisia rintamalta. Irman kaupassa odotetaan, jännitetään ja pelätään, onko tullut kirjettä rintamalta. Pastorin käyntejä pelätään. Kun pastori astuu portista sisään, se tietää suru-uutisia. Niin tapahtuu myös Kertun perheessä. Raskaan suru-uutisen jälkeen on vielä jaksettava sankarihautajaiset. Veljen, isän tai ystävän menetys tuo mukanaan valtavaa surua, mutta elämän on jatkuttava. Jokapäiväiset askareet, ruoanlaitot, kaupassakäynnit, navettatyöt ja lehmien paijailut pitävät kyläläiset kiinni arjessa. 

Kerttu yrittää pitää elämänsä arkisena ja mahdollisimman tavallisena. Askareitten välissä hän huomaa haaveilevansa perheestä, aviomiehestä ja omista lapsista. Ikävän tunne helpottuu, kun hän saa kirjeenvaihtokaverikseen Johanneksen, entisen koulukaverinsa. Kirjeet kulkevat rintamalle ja sieltä takaisin Pohjanmaalle. Nuoret tapaavat, kun Johannes on lomalla. Miten ihanaa onkaan olla toisen lähellä ja tuntea toisen lämpimät tunteet. Kirjeenvaihto ja ihastuminen johtavat nuorten avioliittoon. Mutta sota on vielä käynnissä, ja monta ruumiskuljetusta tulee rintamalta Pohjanmaalle. 

Miten taitava kirjoittaja Nivukoski onkaan. Kirja on samalla herkkä ja vahva teos. Teksti on elävää ja kaunista, lähes runomaista. Kirjailija tavoittaa Kertun ajatusmaailman ja erilaiset tunteet, joiden kanssa Kerttu kamppailee. Uskon, että tällaiseen kyläyhteisön autenttiseen kuvaamiseen pystyy vain kirjailija, joka tuntee tarkoin kuvaamansa tapahtumaympäristön. Niin Nivukoski tunteekin, koska on itse kotoisin Pohjanmaalta. 

Eräs yksityiskohta kirjassa kiinnitti huomiotani. Se oli tanssikielto sodan aikana. Tanssiminen todellakin kiellettiin Suomessa 7.12.1939 valtioneuvoston asetuksella. Piti vakavoitua taisteluun, ei saanut ilotella. Myös Lotta Svärd -järjestön mielestä tanssiminen oli kevytmielistä, seksuaalisviritteistä ja sankarivainajia häpäisevää. Suomi oli natsi-Saksan ohella ainoa maa, jossa tanssiminen oli sota-aikana kiellettyä. (Marko Tikka & Seija-Leena Nevala: Kielletyt leikit. Tanssin kieltämisen historia Suomessa 1888-1948. Atena. 2020.) (linkki) 

Kirjan aihe on päivänpolttava. Ehkäpä siksi lukijan on helppo myötäelää Kertun ja kotirintaman tuntemuksia ja miettiä kyläläisten tavoin: eikö tämä sota koskaan lopu? 

Kirja on kunnianosoitus kotirintaman naisille, jotka tekivät pitkää päivää hoitaessaan omien töittensä ohella myös miesten työt. Naisten merkitys oli äärettömän tärkeä sotavuosista selviytymisessä.   

Kiitos Anna Saksmannille äänikirjan taitavasta lukemisesta ja hyvästä pohjalaismurteen hallinnasta. Kiitokset menevät myös Päivi Puustiselle kauniista kansikuvasta.

PS. Huomasithan, että edellisessä postauksessani on Tommi Kinnusen Pimeät kuut -teoksen arvonta? (linkki)