Marja-Leena Lempinen: Kaivosten kaupunki

 

Marja-Leena Lempinen: Kaivosten kaupunki. Icasos. 2022. Kansi: T. P. Kekäläinen. 260 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Jenny kirjoittaa kotiinsa. "Niin vaihtui vuosi täälläkin, valitettavasti ei niinkään hyvissä merkeissä noin yleisesti. Lama jatkuu ja näkyy kaikessa, vaikka täällä sentään riittää vielä töitä. Kaupunkiin on tullut paljon väkeä, jotka yrittävät löytää työtä, aika huonolla menestyksellä kylläkin, sillä kaivoksiin ei liiemmin palkata lisää väkeä. Minulla ei ole mitään hätää, laittelen ruokaa kaivosmiehille ja poortitalon vuokralaisille ja töitä riittää, sillä syömättä ei ihminen elä."

Kaivosten kaupunki on suoraa jatkoa Lempisen teokselle Naisten taivas (Icasos 2021) (linkki). Vuonna 1927 suomalaiset Jenny ja Hanna olivat lähteneet Kanadaan etsimään parempaa tulevaisuutta. Naisten taivas keskittyi kuvaamaan Jennyn työtä sisäkön apulaisena varakkaassa pankkiiriperheessä Torontossa. Kirja päättyi vuoteen 1929, jolloin suuren laman seuraukset alkoivat näkyä. 

Jenny päättää lähteä pohjoiseen Timminsin kaivoskaupunkiin. Jenny tietää, että kaivoskaupungeissa on turvallisempaa asua, koska kaivokset yleensä tarjoavat vakaita työpaikkoja. Ja onhan Jennyn velikin siellä päin, samoin kuin rakas ystävä Hanna. Hanna ja Veikko viljelevät pientä farmia. Talossa on tupa ja kaksi pikkukamaria, navetta ja muutama ulkorakennus. Heidän kanssaan Jenny viettääkin paljon aikaa. On hyvä nähdä, että Hanna on onnellinen Veikkonsa kanssa. Tällaisesta elämästä Hanna oli unelmoinut.

Runnariksi ruuminkihausin kitsiin 

Itseellinen Jenny haluaa elää omaa elämäänsä ja tehdä itsenäisesti päätöksiä. Mutta ensin on löydettävä työpaikka. Ja löytyyhän se. Emännöitsijän paikka poortihaussissa, osuuskunnan omistamassa täysihoitolassa. Jenny vakuuttaa työnantajalleen, että hän pystyy hoitamaan emännöitsijän tehtävät, onhan hän tehnyt keittiötöitä pankkiirin taloudessa. Mutta aikamoisen haasteen eteen Jenny kyllä joutuu. Näin Jenni kirjoittaa kotiin: "Laitan ruokaa viidellekymmenelle miehelle, joista osa asuu täällä. Apuna on Tyyne, nuori tyttö, joka on kyllä osaava ja reipas ihminen. Hän opasti minua alkuun, kun pitää tunnustaa, että meinasi mennä sormi suuhun, kun en ole tällaista taloutta ennen hoitanut." Mutta ei aikaakaan, kun Jenny saa asiat sujumaan. Miehet ovat Jennyn ruokiin tyytyväisiä, saapa Jenny muutaman miehen maistamaan salaattiakin. 

Karjala-kuume iskee

Timminsin kaivoskaupungissa on melko runsaasti suomalaisia siirtolaisia. Onkin luonnollista, että he ovat paljon tekemisissä toistensa kanssa. Tuntuu hyvältä, kun saa käyttää omaa kieltään. Poliittiset näkemykset aiheuttavat kuitenkin ristiriitoja suomalaisten keskuudessa. Yksi jos toinenkin haaveilee muuttamisesta Neuvosto-Karjalaan, työläisten omaan paratiisiin. Agitaattorit tekevät työtään ja saavatkin monen perheen pakkaamaan tavaransa ja astuvan laivaan. 

Jenny tapaa Aarnen, miellyttävän suomalaismiehen. Mitään intohimoista rakkaussuhdetta siitä ei synny, mutta toimiva kumppanuus kylläkin. Suhde on "arkinen, turvallinen ja lämmin, ja me molemmat tiesimme, että se kestäisi. Emme odottaneet kumppanuudelta liikaa, meille riitti yhteinen arki ja muutamat pienet juhlahetket".

Viihdyin hyvin Jennyn ja Hannan seurassa. Kirja oli mukavaa, kevyttä ja sujuvasti kirjoitettua joululukemista. Jos kirja saa vielä jatko-osan, jatkan mielelläni matkaa Jennyn ja Hannan kanssa. Plussana fingelskan sanasto-osio kirjan lopussa, miinuksena Kanadan kartan puuttuminen. 

Jos kiinnostuit tästä kirjasta, suosittelen lukemaan ensin ykkösosan Naisten taivas. Sillä tavalla pääset paremmin tutustumaan Jennyyn ja Hannaan.