Marja-Leena Lempinen: Naisten taivas

 

Marja-Leena Lempinen: Naisten taivas. Icasos. 2021. 231 sivua.  Kansi: T. P. Kekäläinen. 

Arvostelukappale kustantajalta

"Se on tämä maa, Helmi puhui rauhallisesti. - Pitää vaan tottua. Jokainen ottaa tietoisen riskin tänne tullessaan. Asiat eivät aina suju niin kuin toivoisi. Sinulla (Jenny) oli onni päästä työhön hyvään perheeseen, mutta Kanada pitää sisällään tuhansia toisenlaisia tarinoita. Olen nähnyt ja kuullut todella järkyttäviä elämänkohtaloita, enkä hätkähdä enää mistään."  

Marja-Leena Lempinen on kirjoittanut useita lasten- ja nuortenkirjoja. Hänen ensimmäinen aikuisromaaninsa on historiallista viihdettä edustava Naisten taivas. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvun lopun Kanadaan, jonne kaksi suomalaistyttöä lähtevät etsimään parempaa elämää. 

Lempinen teki matkan Kanadaan 1980-luvulla. Matkansa aikana hän haastatteli Kanadaan muuttaneita suomalaisia. Näistä haastatteluista lähti piirtymään Jennyn ja Hannan tarina. 

On vuosi 1927. Jenny, 21 vuotta, ja Hanna, 20 vuotta, tekevät rohkean päätöksen. He päättävät lähteä etsimään parempaa tulevaisuutta. Elämä 1920-luvun Suomessa on ankaraa ja köyhää. Sisällissodan jännitteet ovat edelleen tunnistettavissa. Tytöt ovat varmoja, että Kanadasta he löytävät naisten taivaan, ei edes kielitaidottomuus pohdituta heitä. Niin alkaa pitkä laivamatka. Perillä Torontossa Jenny kirjoittaa äidilleen: "Täällä sitä ollaan nyt Amerikan mantereella Kanadan suuressa kaupungissa, johon pieni maalaiskylän tyttö pelkää eksyvänsä, kun ei kieltäkään osaa. Hattua täytyy nostaa niille tuhansille suomalaisille, jotka ovat ennen minua tämän reissun tänne tehneet."  

Suomalaisilla on Kanadassa hyvä maine ahkerina ja sopeutuvina työntekijöinä, ja niinpä tytöt pääsevätkin heti töihin. Jennyä onnistaa, hän pääsee sisäkön apulaiseksi pankkiiri Carletonin varakkaaseen  perheeseen. Onneksi talossa on suomalainen sisäkkö Elsa, joka opastaa englantia taitamatonta Jennyä talon tavoille. Pian Jenny oppii kieltäkin, ainakin kyökkienglanti sujuu jo aika mukavasti. Sen sijaan Hanna ei oikein löydä itseään tyydyttävää työtä. Onnekseen hän tapaa Veikon, suomalaisen rakennusmiehen, joka tuntuu mieheltä, jonka kanssa saattaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Veikko muuttaa Timminsin seuduille kaivosmieheksi. Hanna päättää lähteä Veikon luo. Jenny ihmettelee Hannan päätöstä. "Olin ihmeissäni Hannan äkkilähdöstä. Hänellä oli ollut poortitalossa hyvä työpaikka, enkä jaksanut käsittää, miten joku voi jättää Toronton ja lähteä miehen perässä ties minne jumalan selän taakse." 

Kotiapulaisten ja keittiötyöntekijöiden ankaria työolosuhteita kanadalaisissa perheissä kuvataan Jennyn työn kautta. Helpolla ei palvelusväki pääse. Työpäivät ovat pitkiä, vapaa-aikaa on vähän ja palkka on pieni. Misteriä ja misistä on toteltava niskoittelematta. On yläkerran ja alakerran väki aivan kuten Downton Abbeyssa. Mutta soraääniäkin kuuluu eikä kaikkeen ala-arvoiseen kohteluun haluta sopeutua. Sosialismi nostaa päätään. Suomesta muuttaneiden punaisten agiteeraus saa hyvää vastakaikua. Sitten tulee 1930-luvun lama, jonka vaikutukset ulottuvat kaikkialle. Jennyn pankkiirin perhe saa konkreettisesti tuntea laman seuraukset. 

Pidin paljon Jennystä. Hän on rehellinen, oikeudenmukainen ja ahkera. Hän säästää rahaa pienestä palkastaan lähetettäväksi koti-Suomeen. Jenny rakastaa kaikkea kaunista ja ostaa mielellään tyylikkäitä ja muodikkaita vaatteita. 

Palvelusväen asema 1920-luvun Kanadassa on kiinnostava aihealue. Kanadan siirtolaisista on kirjoitettu vain vähän, useimmat siirtolaisuutta käsittelevät kirjat sijoittuvat USA:han. Samaa aihepiiriä, palvelusväen asemaa, kuvaa Helena Steen kirjassaan Paikka hyvässä perheessä (Minerva 2020), jossa Anni lähtee kotiapulaiseksi Englantiin 1930-luvulla. (linkki)  

Kirjan rakenne on selkeä, tarina etenee kronologisesti kahden vuoden ajan alkaen vuodesta 1927. Viihdyin hyvin Jennyn ja Hannan seurassa. Onneksi voin jatkaa matkaa heidän kanssaan, sillä kirjan jatko-osa Kaivosten kaupunki on jo ilmestynyt. 

Kanadan kartta olisi ollut kiva lisä. T. P. Kekäläiselle kiitos kauniista kannesta. Arvelen, että kannen nainen kuvaa Jennyä. Kirjan kustantaja on kuopiolainen pienkustantaja Icasos. On hienoa, että olemme jälleen saaneet mieltä lämmittävää lukemista tältä maakunnalliselta kustantajalta.