Sarah Lark: Kiivilinnun kutsu. Bazar. 2021. Saksankielinen alkuteos Der Ruf des Kiwis. Suomentaneet Sanna van Leeuwen ja Veera Kaski. 894 sivua.
Omasta hyllystä
"Oaks Gardenin keittäjät olivat valmistaneet maittavat retkieväät, ja kaksi valvovaa opettajaa vahtivat koreja kuin ne kätkisivät sisäänsä vähintäänkin kruununjalokivet. Oikean paikan valinta joen rannastakin tuntui olevan mitä merkittävin juttu. Lilian ja muut puivat asiaa perusteellisesti kovalla äänellä, väliin kimeästi - ja taas kerran Gloria tiovoi olevansa kaukana poissa. Paljon mieluummin kuin tuijottaisi soutamista hän olisi kuljeskellut itsekseen pitkin Camin rantaa, tarkkaillut lintuja ja ajanut konnia ja sammakoita piiloistaan loikiskelemaan ja sitten sukeltamaan hullunkurisesti veteen."
Kiivilinnun kutsu on kolmas osa Uuteen-Seelantiin sijoittuvassa sukusaagassa. Kiivilinnun kutsun myötä elämme vuosia 1907 - 1918. Kirjan päähenkilönä on Gloria Martyn, nuorena morsiamena Uuteen-Seelantiin saapuneen Gwyneira McKenzien lapsenlapsenlapsi.
Gloria asuu Uudessa-Seelannissa isovanhempiensa luona äidin ja isän tehdessä musiikkiuraa Euroopassa. Gloria on tyytyväinen ja onnellinen saadessaan hoitaa hevosia ja koiria. Elämä on juuri sellaista kuin nuoren tytön elämän maaseudulla pitääkin olla. Ja kaiken kruunaa se, että Jack on hänen paras ystävänsä ja suojelijansa.
Mutta sitten tulee tieto, joka muuttaa Glorian koko elämän. Vanhemmat tahtovat Glorialle hyvää koulutusta. Sellaista heidän mielestään ei ole tarjolla Uudessa-Seelannissa, ja siksi Glorian on lähdettävä Englantiin. Glorialle ilmoitus Englantiin lähdöstä on järkytys. Mutta eivät isovanhemmatkaan voi mitään vanhempien tahdolle. Onneksi pitkälle laivamatkalle lähtevät myös Glorian serkku Lilian ja kotiopettaja Sarah, joka odottaa jännittyneenä aviomiesehdokkaan tapaamista.
Sisäoppilaitos Oaks Gardenin tehtävänä on kehittää oppilaidensa taiteellista luovuutta. Glorialle, joka haaveilee hevosten kasvatuksesta, tämä ei ole mieluista. Muutenkin Glorian on vaikea sopeutua sisäoppilaitoksen tiukkiin sääntöihin. Kun ensimmäinen maailmansota on alkamassa, Lilianin vanhemmat lähettävät tytön sotaa pakoon takaisin Uuteen-Seelantiin. Glorian puolestaan on lähdettävä vanhempiensa kanssa USA:han.
Ei Gloria sielläkään viihdy. Kotiin Uuteen-Seelantiin hän haluaa. "Gloria haaveili paluusta laivalla suoraan Uuteen-Seelantiin. Olihan äidin ja isän ollut jo pakko käsittää, ettei hänestä ollut heille mitään hyötyä. Kyllä hän rämpi urheasti säestettävät nuottinsa läpi ja hoiti hommansa tanssijoiden harjoittajana, mutta oli kaukana täydellisestä." Ikävä kasvaa niin suureksi, että Gloria lähtee matkalle salaa. Itku kurkussa lukija seuraa hänen traagista laivamatkaansa kohti Uutta-Seelantia.
Ensimmäisellä maailmansodalla on kirjan tapahtumissa merkittävä rooli. Glorian lapsuuden ystävän Jackin vaimo Charlotte on kuollut. Jackin elämältä putoaa pohja pois. Äidilleen hän sanoo: "Äiti, olen värväytynyt ANZACiin." Äitinsä vastustuksesta huolimatta Jack lähtee ja on pian sotilaana Gallipolin taistelussa, joka on ensimmäisen maailmansodan kuuluisimpia Euroopan ulkopuolella tapahtuneita verilöylyjä.
Tällaiset sukusaagat ovat parhaimmillaan kerrassaan ihastuttavia. Larkin sukusaagassa on paljon, mikä kiinnosti minua suuresti. Pidin paljon jo pelkästään Uuden-Seelannin kuvauksesta. Uuden-Seelannin historia valottuu kirjassa, samoin kuin alkuperäiskansojen tavat ja uskomukset. Kirjassa näkyy kirjailijan eläinrakkaus, erityisesti koirilla ja hevosilla on kirjassa iso rooli. Tapahtumiin liittyy paljon draamaa ja myös romantiikkaa, kuten sukusaagoissa kuuluukin olla.
Vaikkakin tämä kolmas osa säilytti mielenkiintonsa alusta loppuun saakka, olisi kirja mielestäni kaivannut tiivistämistä. Jo kirjan fyysinen käsittely oli hieman haasteellista laajan sivumäärän takia (894 sivua).
Iso plussa Uuden-Seelannin kartoista sekä sukutaulusta, jonka avulla oli helppo palauttaa mieleen aiempien osien tapahtumia. Kiitokset saavat myös kirjan kaunis kansi sekä osuva nimi.
Lämmin kiitos Bazar-kustantamolle tämän kiinnostavan sukusaagan julkaisemisesta. Aiemmat osat ovat Valkoisen pilven maa ja Maorien laulu. Päätösosa Toivoa maailman äärissä on jo ilmestynyt. Ihanaa, että se odottaa hyllyssäni.
Tämä sarja on silloin tällöin jossain vilahtanut, mutta omituisen vähän sitä on käsitelty blogeissa. Voisi joskus vaikka tutustua. :) Hyvää uutta vuotta!
VastaaPoistaTotta. Ilmeisesti kirjasarjaa ei ole oikein löydetty. Se on harmi, koska on todella kiinnostava sukusaaga. Hyvää Uutta Vuotta myös sinulle Anki!
VastaaPoistaMinäkin olen lukenut sarjan kaksi ensimmäistä osaa ja pitänyt niistä, mutta muistan miten mua harmitti toisen osan alussa, etten muistanut juuri mitään ensimmäisen osan yksityiskohdista ja tunsin olevani vähän tyhjän päällä. Ehkä siksi kolmanteen osaan tarttuminen on ottanut aikaa. Ajattelin että tämän laittaisin luureihin, eiköhän se niinkin toimi. Ja tässä siis on karttoja, sittenhän se menisi uuteen Helmet haasteeseen 😉 Funtsin jo että siitä tulee haastava kohta, kun kartat ei äänikirjassa näy, mistä voit tietää onko fyysisessä kirjassa niitä 🤷
VastaaPoistaNiin ja Hyvää Uutta Vuotta 🤗
VastaaPoistaKiivilinnun kutsu on koostumukseltaan parempi versio - minusta, kuin setin toinen kirja Maorien laulu... mut ei vedä vertoja aloitusosalle.
VastaaPoistaVoi olla yksi syy siihen, että setti ei ole löytänyt omaa lukijakuntaa suurempaa suosiota on siinä, kun kustantaja pohti pitkään sarjan suomennosta. Oli mielestäni onni, että kustantaja pyörsi päätöksen ja setti suomennetaan kait nyt kokonaan. Hyvä juttu. Mukavaa vuoden jatkoa.