Ruth Druart: Viimeinen yö Pariisissa

                             

Ruth Druart: Viimeinen yö Pariisissa. Sitruuna. 2021. Englanninkielinen alkuteos While Paris Slept. Suomentanut Elina Salonen. 450 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Jean-Luc veti vaatteen kasvoiltaan ja roikotti sitä edessään. Se oli yöpaita. Ohut, naisellinen vaatekappale. Miten se oli tänne päätynyt? Se oli leijunut laiturin yllä kuin haamu. Jean-Luc siirsi katseensa laituriin. Hän huomasi piikkikorkokengän, jonka korko oli katkennut. Koristeellisen, violetin hatun. Kaksi mustaa knallia. Kävelykepin. Särkyneet silmälasit. Posliininuken, jonka jalka oli poikki. Apinapehmolelun, jonka kaulasta pursui vaaleanpunaista vanua." (s. 46)

On vuosi 1953. Jean-Luc Beauchamps asuu vaimonsa Charlotten ja poikansa Samin kanssa Santa Cruzissa Kaliforniassa. Jean-Lucin mielestä elämä USA:ssa on juuri niin hyvää kuin hän oli toivonutkin jätettyään taakseen toisen maailmansodan julmuudet Pariisissa. Jean-Luc haluaa juurtua amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Pojalle ei puhuta ranskaa eikä hän muutenkaan halua muistella entistä elämäänsä. Arpi kasvoilla muistuttaa silloin tällöin natsimiehityksen kauhuista, mutta niihin muistoihin hän ei halua palata. Vaimo Charlotte sen sijaan kaipaa entistä kotimaataan eikä tunne oikein sopeutuvansa amerikkalaiseen elämäntapaan. 

"Teidän on tultava kaupungintalolle puhutettavaksi." (s. 13)

Perheen elämään tulee suuri muutos, kun poliisi vie Jean-Lucin kuulusteltavaksi. Jean-Lucin on palattava menneisyyteensä ja sodanaikaiseen Pariisiin.

Toinen kirjassa seurattava ajanjakso sijoittuu sodanaikaiseen Pariisiin vuonna 1944. Pariisi on saksalaisten hallussa. Juutalaisia Auschwitziin kuljettavat junat kulkevat Drancyn kauttakulkuleirin läheltä, muutaman kilometrin päässä Pariisin keskustasta. Darcyn aseman yksi työntekijöistä on Jean-Luc. Rataonnettomuuden seurauksena Jean-Luc joutuu sairaalaan, missä häntä hoitaa Charlotte, viehättävä nuori nainen. He ihastuvat ja rakastuvat. Heidän tilanteensa on  kuitenkin ongelmallinen, koska Charlotten vanhemmat eivät hyväksy Jean-Lucia. 

"Olkaa kiltti", nainen sopertaa. (s. 175)

Eräänä päivänä Jean-Lucin työskennellessä asemalla juutalaisia sullotaan karjavaunuihin. Silloin nuori juutalaisnainen Sarah turvautuu Jean-Luciin ja luottaa hänen apuunsa. Mitä tehdä? Jean-Luc joutuu tekemään nopean ratkaisun. 

"Luomme omat sääntömme." (s. 211)

Kirja on voimakas ja koskettava tarina toisen maailmansodan kauhuista. Kirja ei keskity taistelukuvauksiin, vaan pikemminkin sodan ja holokaustin seuraamuksiin. Vaikka kirjassa on rankkojakin kuvauksia sodan kauhuista, tarina pitää sisällään paljon rakkautta ja rohkeutta. Lukija pystyy aistimaan, että uskomattoman kauhun uhatessa on aina toivoa tulevaisuudesta.

Valinnoilla on seurauksensa. Varmasti tarinan valintoja tehneet henkilöt eivät pystyneet tietämään, millaiset seuraukset tehdyillä päätöksillä oli. Vaikka kaikki tuntui menetetyltä, rakkaus ja myös rohkeus saivat tekemään rohkeita valintoja, valintoja, jotka muuttivat henkilöiden elämän ikuisesti.

Kyseessä on fiktiivinen historiallinen kuvaus rakkauden voimasta, perhesuhteiden vahvuudesta ja myös selviytymisestä. Voisin hyvin ajatella, että näin olisi todellisuudessa saattanut tapahtua. Henkilöhahmot - Jean-Luc, Charlotte ja Sarah - on kuvattu elävästi ja uskottavasti. Lukija tuntee sympatiaa heitä kaikkia kohtaan ja myös ymmärtää tehdyt valinnat. Kaikkein suurimman myötätunnon saa Sam, jonka elämä nyrjähtää täysin paikoiltaan. Lukija joutuu miettimään, kenen ehdoilla lapsen elämästä päätetään, mikä rooli on aikuisten toiveilla ja millainen päätösvalta annetaan itse lapselle. Voin suositella kirjaa kaikille, joita toinen maailmansota kiinnostaa. Kirjaa on helppo lukea ja se pitää otteessaan niin, että sanoin jatkuvasti mielessäni "vain yksi luku lisää". Kirjan lopussa on lista kirjoista, joihin kirjailija oli tutustunut taustatietoja hankkiessaan.