Sami Sillanpää: Keskellä virtaa Kongo

 

Sami Sillanpää: Keskellä virtaa Kongo. HS-kirjat. 2021. 168 sivua.

Lainattu kirjastosta

"Kaunein hetki Kongojoella koittaa auringon laskiessa. Taivas muuttuu syvän oranssiksi. Jokeen heijastuvat viidakon varjot pitenevät. Proomulla ihmiset hehkuvat kultaisessa valossa. Silloin on mukava istua jakkaralla, katsella tyyntä jokea ja kuunnella matkakumppaneiden tarinoita." (s. 63)

Sain vinkin Sami Sillanpään kirjasta Elinalta Paljon melua kirjoista -blogista. Kiitos tästä Elina. Kiinnostuin kirjasta, koska muistin, miten kiinnostavia Sillanpään Afrikkaa käsittelevät artikkelit Helsingin Sanomissa aikoinaan olivat. Sitten ne yht'äkkiä loppuivat, noin vain. Laitoin tästä palautettakin Hesarille. 

On lokakuu 2020 ja Sillanpää oli lähtenyt keskellä pahinta koronakautta jokimatkalle Kongoon, maahan jonne ei suositella matkustamista edes normaaliaikaan. "Maata pidetään yhtenä maailman vaarallisimmista." (s. 8) Kongoja on kaksi. Tämä on Kongon demokraattinen tasavalta, ennen Zaire ja sitä ennen Belgian Kongo. Maan itäosissa riehuu yhä sota, jota on jatkunut 25 vuotta. Sodassa on pitkälti kyse Itä-Kongon mineraaleista. Pienempi Kongo on Kongon tasavalta. Kongojoella, joka on Afrikan toiseksi pisin joki, on pituutta 4700 kilometriä. Kongojoki on tärkein kulkureitti maassa, jossa tiet ovat ala-arvoisia ja lentää voivat vain kaikkein varakkaimmat. Onneksi on joki!

"Kongojoen varrella matkustamiseen on aina jokin syy." (s. 18)

Matkaseurana Sillanpäällä on tulkki Victor Anasa, johon Sillanpää oli tutustunut Afrikassa työskennellessään sekä Nairobissa työskentelevä suomalainen freelance-toimittaja Liselott Lindström. Matkalle lähdetään kapteeni Henryn ohjaamalla M/B Virginie -proomulla, joka on tarkoitettu nimensä mukaisesti rahdin kuljettamiseen. Tilaa on vain rahdille. Matkustajien pitää majoittua kannella. Siitä huolimatta proomulla matkustaa parisataa ihmistä. Jotenkin ihmisten on liikuttava, ja joenvarren asukkaille joki on ainoa yhteys muuhun maailmaan. Matka alkaa Kisanganista, ja Samin seurueen määränpää on pääkaupunki Kinshasa. Matkan pituus on runsaat 1700 kilometriä. Molemmat kaupungit ovat historiallisesti merkittäviä paikkoja, jotka liittyvät kahteen tärkeään Kongon historiaan vaikuttaneeseen mieheen. He ovat tutkimusmatkailija Stanley ja Belgian kuningas Leopold II. Kisanganin aiempi nimi oli Stanleyville ja Kinshasan Leopoldville. 

"Omat edut menivät aatteiden edelle." (s. 93-94)

Kirjassa valottuu Kongon historia aina Stanleysta ja Leopold II:sta alkaen Mobuton valtakauden loppuvuosiin saakka. Mobuton diktaattorin kausi alkoi vuonna 1965, jolloin maan nimi muuttui Zaireksi. Mobuto hallitsi diktaattorina peräti 32 vuotta aina vuoden 1997 vallankumoukseen asti. Pr-mies Mobutolla oli eriskummallisia tempauksia tehdessään Zairea tunnetuksi maailmalla. Miss Suomi Leena Brusiin voitti Miss Europpa -kilpailun vuonna 1968 Kinshasassa. Kinshasassa järjestettiin vuonna 1974 nyrkkeilyottelu Muhammed Ali vastaan George Foreman. Samassa yhteydessä järjestettiin musiikkifestivaali, jonne kutsuttiin esiintymään mm. James Brown, B.B. King ja Miriam Makeba. Tavallisella kansalla oli rahaa yhä vähemmän. 

"Kongobongo, nyt mennään!" (s. 28)

Neljän laivalla vietetyn yön jälkeen päästään matkaan. Ei voi sanoa, että aikataulun mukaisesti, koska mitään aikatauluja ei ole. Laivalla näkyy koko kongolaisen yhteiskunnan kirjo. Laivamatkan kuluessa Sillanpää tutustuu mm. Marie Bembaan, joka tekee proomulla muuttomatkaa lapsiensa kanssa, arkaan 16-vuotiaaseen Tresoriin, joka isänsä kuoltua lähtee etsimään äitiään ja ammattijalkapalloilija Tegraan. Matkalla on myös Derick, joka sai komennuksen lähteä sotimaan itään. Hänelle annettiin lupaus, että hän saattaisi päästä mukaan mineraalikauppaan. Mutta mistään ei tullut mitään ja niin Derick on matkalla takaisin kotiin.

Bogatolagan pikkukylässä käy harvoin vieraita. Kyläläiset eivät ole kuulleetkaan koronasta.

"Huomisesta ei tiedä." (s. 34)

Illalla, kun aurinko on laskenut ja kun valo tulee taskulampuista ja hiiligrillin hehkusta, kongolainen rumba raikaa täysillä. Rumba raikaa vielä kahdelta ja vielä puoli neljältä. Tämä on matkustajien mieleen. Kongolaiset keskittyvät elämään tässä ja nyt, koska kuolema voi tulla milloin tahansa.

"Raha karkaa maailmalle." (s. 159)

Kongo on rikas maa. Kulta, kupari ja timantit ovat maan perinteisiä rikkauksia. Tänä päivänä Kongo on jälleen maailmankartalla koltaanin ja koboltin ansiosta, joita maailman suuryritykset kipeästi tarvitsevat. Mutta mineraalivoitoista ei pääse tavallinen kansa hyötymään. Kongossa on paljon ongelmia. "On heikko korruptoitunut hallinto, köyhä väestö, tappavia tauteja." (s. 9) Asukasluku on huimat 90 miljoonaa ja bruttokansantuote henkeä kohti on maailman pienimpiä.  

Suomalaisia on kulkenut Kongojoella jo useita vuosikymmeniä sitten. Mm. tamperelaiselle Saga Roosille tuli Kongojoki tutuksi 1930-luvulla, kun hän seilasi jokea miehensä Klas Roosin omistamalla Mongala-aluksella. Saga Roosin mukaan neekerit, mustiaiset ja villit olivat "epärehellisiä, likaisia, tyhmiä ja "täysiä lapsia", joten heitä on kohdeltava ankarasti." (s. 117) Konemestari Akseli Leppänen työskenteli Kongossa kahdeksantoista vuotta ja palasi Suomeen vuonna 1931.

Kirja on kiinnostavaa luettavaa. Mukava oli matkata Kongojoella Sillanpään kanssa. Matkan edetessä Sillanpää tarjosi mielenkiintoisen tietopaketin Kongon historiasta ja olosuhteista. Tekstiä täydentävät valokuvaliitteet sekä erinomainen Kongojoen kartta. Kirjan lopusta löytyy lähdeluettelo. 

Victor Anasa ja Sami Sillanpää