sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Johanna Bäckström Lernebyn Perhe on kuvausta ruotsalaisesta ongelmalähiöstä

Johanna Bäckström Lerneby: Perhe. Mafiosoja vai ruotsalaislähiön ongelmanratkaisijoita. Gummerus. 2021. Ruotsinkielinen alkuteos: Familjen. Suomentanut Markus Myllyoja. 304 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Al Asimit ovat tunnettu suku niin Göteborgissa kuin muualla Ruotsissa. Poliisin mukaan suku on ollut jo pitkään sekaantuneena järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja siten vaikuttanut negatiivisesti Angeredin paikallisyhteisöön. Poliisin tietojen mukaan Al Asimit tunnetaan siitä, että heillä on keinot ja valmius väkivallan käyttöön, ja suku on syyllistynyt useisiin erityyppisiin rikoksiin. Nimikkeisiin kuuluvat murha, kiristys, huumausainerikos, ampuma-aserikos, törkeä naiseen kohdistuva lähisuhdeväkivalta, pahoinpitely, laiton uhkaus jne." (s. 183)

Johanna Bäckström Lerneby on ruotsalainen tutkiva journalisti, joka on tehnyt 25-vuotisen uransa rikostoimittajana. Hänen teoksensa Perhe oli viime vuonna Ruotsin myydyin tietokirja. Kirja voitti Suuren Journalistipalkinnon ja oli ehdolla August-palkinnon saajaksi. Kirjasta on tulossa myös tv-sarja.

Kirja sai alkunsa Bäckström Lernebyn laajasta lehtiartikkelista, joka ilmestyi Aftonbladetissa vuonna 2017. Lehtiartikkeli sai paljon julkisuutta Ruotsissa. Ihmeteltiin, miten tällainen rinnakkaisyhteiskunta on saattanut syntyä Ruotsissa. Voiko tällaista olla Ruotsissa? Kyllä voi, vakuutti Bäckström Lerneby. 

"Tämä on Ruotsin rankin poliisipiiri." (s. 38)

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Göteborgin Angeredin kaupunginosaan, jossa on asukkaita noin 53 000. Siellä asuvat ovat pienituloisia ja kuuluvat alempiin yhteiskuntaluokkiin. Suurin osa asukkaista asuu korkeissa kerrostaloissa. Peräti puolet asukkaista on syntynyt jossakin muualla kuin Ruotsissa. Kielten kirjo on laaja. Sanotaan, että Angeredissa puhutaan yli sataa eri kieltä. Alueella tehdään runsaasti rikoksia. Poliisin mukaan osa Angeredin alueista on "erityisen ongelmallisten alueiden" listalla.

"Eikö meidän pitäisi kertoa tämä tarina?" (s. 9)

Angeredissa asuu Göteborgin tunnetuin klaanipäällikkö, imaani Salim Abu Nizar Al Asim perheineen ja sukulaisineen. Klaanipäällikkö on tullut Ruotsiin Libanonista vuonna 1984 ja asunut Ruotsissa 36 vuotta. Hänellä on seitsemän lasta, 30 lastenlasta sekä noin 120 sukulaista Göteborgissa. Jopa Ruotsin radion uutisissa on kerrottu, että Abu Nizarin suku tai pikemminkin hänen laaja perheensä käyttää samanlaisia keinoja kuin mafia. Paikallislehti Göteborgs-Posten otsikoi: "Kokonainen kaupunginosa yhden suvun kuristusotteessa". Kävi ilmi, että kyseinen suku oli monessa mukana. He kiristivät paikallisia yrittäjiä, jotka joutuivat maksamaan suvulle suojelurahoja tai myymään tuotteitaan alihintaan. Poliisi ei päässyt aloittamaan tutkimuksia, koska kukaan yrittäjistä ei uskaltanut suostua todistajaksi. Lisäksi suku harjoitti huumekauppa sekä teki vakavia rikoksia, jopa murhia. Surullista oli lukea, miten nuoret tai jopa lapset joutuivat edesauttamaan rikollista toimintaa, joskus jopa niin, että lievemmän rangaistuksen toivossa rikos laitettiin nuoren kontolle. Suvun jäsenistä oli parin vuoden aikana kirjattu lähes 200 rikosilmoitusta. Erikoista oli, että niistä ei juuri koskaan seurannut mitään, koska kukaan ei ole uskaltanut todistaa. Aluetta hallitseva Abu Nizarin suku piti yllä omaa lakiaan ja järjestystään. 

Tällaisten asioiden esilletulo kaikkine väkivaltaisine sivujuonineen oli uutta monille ruotsalaisille ja myös göteborgilaisille. Suvusta pitää kertoa tarina, pohdittiin Aftonbladissa. Tehtävä annettiin lehden rikostoimittajalle eli Johanna Bäckström Lernebylle, joka oli jo vuosia seurannut suvun toimia. Hän tiesi heti, mitä hän haluaa tehdä. Haastattelun kohde hänellä oli jo tiedossa. Hän halusi haastatella suvun päämiestä.

"Suku merkitsi kaikkea". (s. 84)

Kesällä 2017 Johanna pääsi haastattelemaan Abu Nizaria, itse suurta johtajaa. Johtaja suostui ottamaan Johannan vastaan, vaikka hänen poikansa vastustivat haastattelun antamista. Abu Nizar tarjosi Johannalle ramadan-illallisen ylellisessä talossaan. Abu Nizar oli miellyttävä ihminen. "Hän oli mukava, huomaavainen ja karismaattinen. Hänellä oli huumorintajua ja älyä, ja keskustelu oli mielenkiintoista. Tunsin olevani huomioitu ja tervetullut." (s. 55) Abu Nizaria ei ollut koskaan tuomittu rikoksista. Päinvastoin, häntä kunnioitettiin ja arvostettiin. Hän oli oppinut ja sivistynyt imaani, jonka neuvoja kuunneltiin. Lisäksi hän kertoi Johannalle toimivansa välittäjänä ja paikallisten ongelmien ratkaisijana riitatilanteissa, joskus jopa poliisia auttaen. 

Johanna tiesi, että hän haluaa kirjoittaa kirjan Al Asimin suvusta. Ei hän turhaan ollut haastatellut useiden sukujen jäseniä, kuunnellut äänitallenteita, tutustunut eri viranomaisten asiakirjoihin sekä kartoittanut päivityksiä sosiaalisessa mediassa. Mutta mielellään hän olisi tehnyt kirjaa yhteistyössä suvun kanssa. Mutta siihen ei ollut mahdollisuutta, Abu Nizar ei enää halunnut tavata häntä. Abu Nizarin asianajaja Edip Samuelsson kirjoitti Johannalle kirjeen. "Kuten lupasin, olen kysynyt asiakkailtani, haluavatko he puhua kanssasi. Sain yksinkertaiset ja selkeät ohjeet. Asiakkaani eivät halua missään tapauksessa puhua kanssasi tai minun puhuvan heistä kanssasi." (s. 294) Sen vuoksi Johanna on muuttanut kirjassa kaikkien suvun jäsenten nimet, samoin kuin rikosten uhrien nimet.

Bäckström Lerneby käsittelee aihetta osaavan toimittajan ottein. Haastatteluista ja kuulustelupöytäkirjoista saamiensa tietojen perusteella Bäckström Lerneby kuvaa Al Asimin suvun tekemiä laittomuuksia. Hämmentynein ja ristiriitaisin tuntein lopetin kirjan lukemisen. Minun piti muistuttaa itselleni, että kyseessä on todellakin tietokirja, eikä mikään rikosromaani. On helppo uskoa, että Bäckström Lernebyn Aftonbladetin artikkeli samoin kuin tämä kirja ovat nostattaneet Ruotsissa runsaasti keskustelua ja kohua. Miten on mahdollista, että ruotsalaisessa kansankehdossa on syntynyt todellisia, ajassa eläviä rinnakkaisyhteiskuntia?  Kaupunginosia, joihin ei poliisikaan enää rohkene mennä. Eikä Göteborgin Angered varmaankaan ole ainoa tällainen rinnakkaisyhteiskunta, jossa kaupunginosaa johtaa jokin muu taho kuin ruotsalaiset viranomaiset ja poliisi. Angered lienee vain jäävuoren huippua. 

Maahanmuutto on hyvin ajankohtainen teema kaikissa Euroopan maissa, myös Suomessa. Riippumatta siitä, miten itse kukin suhtautuu maahanmuuttoon, suosittelen tutustumista tähän kirjaan. 

Johanna Bäckström Lerneby

11 kommenttia:

  1. Surullista seurata Ruotsin koko ajan pahenevaa rikollisten valtaa. Suomessakin on jo hajotettu ns. moottoripyöräkerhoja, joita rikolliset pyörittävät ja joiden varjolla peittelevät rikollista toimintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Hyvä on kun aiheesta kirjoitetaan ja vieläpä tasokas tietokirja. Ei se Göterborg niin kaukana Suomesta ole.

      Poista
  2. Näyttää vahvasti siltä, että sama ilmiö on jo rantautunut Suomeen. Syyt rikollisuudella pyörivän varjoyhteiskunnan syntymiseen ovat moninaiset. Miten sellaista estää, onkin toinen kysymys. Jotenkin tuntuu, kuin olisimme jo menettäneet tai menettämässä otettamme. Kirja kiinnostaa, mutta pelkästään ajatuksenakin sen lukeminen ahdistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei se ihan kevyttä luettavaa ole. Todellakin tuntui välillä siltä, että lukee rikosromaania. Mutta valitettavasti näin ei ollut, kirja oli totista totta.

      Poista
  3. Tämä on ehdottomasti luettava. Kiitos.

    VastaaPoista
  4. Parellel reality exists and so is societies.

    https://www.alyinwanderland.com/2021/08/uncertainties-are-exciting.html

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa kiinnostavalta kirjalta. Aion lukea. Ruotsissa on jotain mennyt pahasti pieleen maahanmuuttajien kotouttamisessa.

    En kyllä usko, että meillä Suomessa on lähellekään mitään tällaista mafiatouhua, ja eikö meidän liivijengeihin kuulukin pääasiassa nationalisteja. Tuusulassa on yksi kerhotila, joka on ollut välillä suljettuna oikeudenkäyntien vuoksi. Pelottavan näköistä porukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Onneksi vauhti ei ole vielä tällainen Suomessa, mutta hyvä olisi päättäjienkin lukea tämä kirja.

      Poista
  6. Tämä on ihan huippukiinnostava kirja, joka varmasti olisi hyvää luettavaa suomalaisille päättäjille. Suomessa ei ole vielä liian myöhäistä reagoida tikittävään aikapommiin. Kiitos tästä mielenkiintoisesta esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että kaikkien päättäjien olisi hyvä lukea tämä kirja. Vielä ei ole liian myöhäistä.

      Poista