torstai 9. syyskuuta 2021

Minna Lindgrenin Aina on Toivoa äänikirjana

 

Minna Lindgren: Aina on Toivoa. Teos. 2020. Lukijana Karoliina Kudjoi.  9 t 7 min. Nextory.

Eletään 2020-luvun loppua. Filosofian maisteri Marja Vehmarvarsi on 62-vuotias ruotsin ja terveystiedon opettaja helsinkiläisessä peruskoulussa. Koulua leimaa monikulttuurisuus, koulussa on 38 eri kotikieltä ja 12 eri uskontoa. 

Lindgrenin kuvaama koulumaailma näyttäytyy opettajille kuluttavana ja hermoja raastavana työympäristönä. Jokainen kurssin päättyminen on Marja Vehmarvarrelle painajainen. Asiakkaiden eli oppilaiden asiakaspalaute julkaistaan Helsingin Keskuskoulun nettiportaalissa. Marja sai juuri päättyneestä kurssista asiakkailtaan keskiarvon 0,3 / 5. Ei se paljon hymyilytä. Ennen oli sentään opetussuunnitelmat, joista sai jotakin vinkkiä, mitä tulisi opettaa. Nykyisessä opsissa painotetaan vain talk-menetelmien yhdistämistä digitaalisuuteen ja luovuuteen. Luovuus ja itseohjautuvuus ovat koulumaailman johtolankoja, joihin päästään etäopiskelulla. Koulunkäynti koostuu hajanaisista ja sattumanvaraisista opiskelutilanteista.  

Prepositiot suoliston viidakossa

Kun opetussuunnitelmassa ei määritetä sitä, mitä pitää opiskella, niin luonnollisesti oppilaat eli asiakkaat saavat itse valita opiskeltavat kurssinsa. Ja opettajat ovat helisemässä kehitellessään asiakkaitaan jollakin tavalla kiinnostavia ja muista erottuvia kursseja. Sillä onhan niin, että jos näiden nollatuntiopettajien kursseja ei valita, ei juokse palkkakaan. Marja Vehmarvarsi panee parastaan ja suunnittelee ruotsin- ja terveystiedon kurssin, jolle hän antaa nimeksi Prepositiot suoliston viidakossa. Kurssin mainostamiseksi hän tekee vauhdikkaan videon. Johan rupeaa ilmoittautumisia tulemaan! Peräti 47 asiakasta ilmoittautuu kurssille.

Marjan tytär Elina on myös opettaja. Mutta Elina raukka ei rohkene edes ajatella opettamista peruskoulussa, sen verran hurjalta hommalta se vaikuttaa. Hän toimii mielummin yksityisenä kotiopettajana kahden eiralaisen vegaaniperheen kolmelle lapselle.

Oulu, Siika, Pyhä, Kala...

Marjan vanhemmat Aina ja Toivo ovat liki satavuotiaita eläkeläisiä, jotka molemmat ovat entisiä opettajia. He löytävät sosiaalisen median maailman ja ovat innoissaan laittaessaan materiaalia you tubeen. Sinne menee kaikenlaista vanhaan koulumaailmaan kuuluvaa tietoa, esimerkiksi selitystä siitä, mikä on pulpetti ja mikä on karttakeppi. Siellä Aino ja Toivo luettelevat Pohjanmaan joet, ja kohta oppilaat rallattavat koko jokirepertuaarin. Lisäksi Aino ja Toivo pohtivat korkeaa ikäänsä ja pyytävät kuolemavinkkejä. Luonnollisesti eutanasia nousee keskusteluissa esille.

Aloittaessani kirjaa mietin, että liekö tämä Lindgrenin kuvaama koulumaailma niin kovinkaan paljon muuttunut tästä päivästä. Paljon siinä on samaa kuin tänäkin päivänä, mutta monia asioita on viety pidemmälle ja kärjistetty. Opettajan auktoriteettiasema on jo tänä päivänä melko kyseenalainen, röyhkeästi käyttäytyviä kiroilevia oppilaita löytyy lähes joka koulusta sekä oppilaiden itseohjautuvuus, itsenäisyys, ilmiöoppiminen ja tutkiva ote ovat opetussuunnitelmien johtolankoja. Oppilaiden koskemattomuus ja heidän oikeutensa dokumentoida kaikkea mahdollista ovat olleet pyhiä asioita jo vuosien ajan. Mutta sitten minulle selvisi, että kirjan tapahtumat sijoittuvatkin 2020-luvun loppuun, eivätkä vaikkapa 2050-luvulle. Toivotaan kuitenkin, että Lindgrenin kuvaama yksityistetty peruskoulu on vain kammottavaa dystopiasepitelmää. 

Lindgrenin vahvuus tässä kirjassa Ehtoolehto-kirjojen tavoin on kielessä. Kerronta on vauhdikasta ja humoristista, mukavaa ja helppoa luettavaa. Mielestäni Lindgrenin iskevä ja kuvainnollinen kieli istuu nuoria luontevammin Ehtoolehto-vanhusten suuhun. Koulu olisi mielestäni riittänyt kirjan teemaksi. Eutanasian liittäminen kirjan juoneen tuntui hieman keinotekoiselta. Todennäköisesti eutanasia toimi siltana seuraavaan Lindgrenin Armon Anneli -kirjaan (Teos 2021).

Minna Lindgren toivoo kirjan herättävän ajatuksia ja keskustelua peruskoulun asemasta ja merkityksestä. Tällaiseen keskusteluun on mahdollista osallistua Naisten Pankin Lue naiselle ammatti -tilaisuuksissa, joissa keskustellaan Minna Lindgrenin kanssa Aina on Toivoa -kirjasta. Tilaisuuksien päivämäärät löytyvät täältä.

6 kommenttia:

  1. Olen seurannut koulumaailmaa koskevaa keskustelua. Tuntuu, että koulussa voivat huonosti niin oppilaat kuin opettajatkin. Lukevana ihmisenä huolestuttaa lasten ja nuorten heikkenevä lukutaito.
    Naapurin kehujen perusteella luin Minna Lindgrenin Ehtoolehto-sarjan ensimmäisen kirjan. En oikein innostunut, joten muut kirjat jäivät lukematta. Jospa tämän koulumaailmaan sijoittuvan kirjan ottaisin työn alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jaksoin lukea muutaman Ehtoolehto-kirjan, mutta sitten tuntui, että ne toistivat toinen toistaan. Tämä koulumaailmaan sijoittuva kirja on aika virkistävä, ei tätä ihan vakavana voi lukea.

      Poista
  2. En ole Lindgreniä vielä lukenut, mutta kiinnostaa kyllä. Tämä teos oli mennyt ihan ohi jostain syystä. Enpä tiedä, uskaltaisiko näin opena koko kirjaa lukeakaan... :D Tosin nyt en ole peruskoulun puolella töissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Opettajan näkökulma on varmasti erilainen. Suosittelen kurkistamaan...

      Poista
  3. Otin tämän luettavaksi tyttären kirjahyllystä. Kirjan olisi mielestäni voinut loppua aikaisemmin, ennen eutanasia-teemaan menemistä. Mietin samaa kuin sinä, että tässä Aina on Toivoa-kirjassa koulumaailma on kuin nuortemme kuvaamaa koulun nykypäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan Kirsti samaa mieltä tästä kirjasta, kuten olemme ennenkin olleet monista kirjoista.

      Poista