sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Arttu Tuominen: Vaiettu

Arttu Tuominen: Vaiettu. WSOY. 2021. Päällys: Mika Tuominen. 402 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Paloviita oli varma, etteivät Kangasharjun houreet olleet pelkkää lääkkeiden aikaansaannosta, vaan hyökkäys oli laukaissut ne. Itse asiassa hän oli varma, että Kangasharju tiesi, keitä hyökkääjät olivat - tai ainakin sen, miksi murhayritys oli tapahtunut. Hän pudisti päätään. Heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin odottaa, että Kangasharju tointuisi niin paljon, että häntä voisi jututtaa uudelleen." (s. 126)

Arttu Tuominen sai vuoden 2020 Johtolanka-palkinnon romaanista Verivelka (WSOY 2019). Delta-sarjan aloittanutta Verivelkaa seurasi Hyvitys vuonna 2020 ja sarjaa jatkaa tänä keväänä ilmestynyt Vaiettu. Kaikki osat toimivat myös itsenäisinä teoksina. 

Vaiettu alkaa hyytävästi. Liinaharjan palvelutalossa Porissa asuva 97-vuotias Albert Kangasharju, entinen kenkäkauppias ja pankinjohtaja, yritetään murhata. Kangasharjua oli odottamassa hirttosilmukka metsän kätkössä, mutta palvelutalon hoitaja ennätti apuun. Toisaalla Porissa tapetaan samoihin aikoihin Kangasharjun ikätoveri invalidisoitunut Klaus Halminen. Porin poliisi, aiemmista osista tutut Jari Paloviita, Henrik Oksman, Linda Toivonen ja uusi esimies Susanna Manner, saa tehtäväksi tutkia, kenellä voisi olla syytä surmata lähes satavuotiaita vanhuksia. Tutkimukset käynnistyvät, haastatteluja tehdään, mutta kenelläkään ei tunnu olevan mitään pahaa sanottavaa näistä vanhuksista. 

"Suomen ja Saksan aseveljeyden malja." (s. 56)

Sitten jotakin odottamatonta löytyy Halmisen vaatekaapista: Waffen-SS:n univormu, joka on kuulunut SS-Scharführerille eli ryhmänjohtajalle. Löytö ohjaa poliisit tutkimaan toisen maailmansodan historiaa. Talvisodan jälkeen Suomesta lähetettiin sotilaita Saksaan saamaan asekoulutusta. Yhteensä 1400 sotilasta sai Marschbefehlin, jonka mukaan Saksaan lähtijöiden tuli ilmoittautua 29.4.1941 klo 9.30 Ostrobotniassa Helsingissä. Halminen oli yksi lähteneistä. Halmisen porukka määrättiin sotimaan Ukrainaan. Sen sijaan Kangasharjun nimeä ei lähtevien listalta löydy. Kangasharju vannoo, ettei ole koskaan käynytkään Saksassa.

"Touhu vaikuttaa organisoidulta." (s. 95)

Poliisi tuntee olevansa uudenlaisen haasteen edessä. Miksi joku halusi murhata nämä vanhat miehet? Onko uusiakin uhreja tulossa? Pitäisikö tapauksen tutkinta siirtää Porin poliisilta Suojelupoliisille, koska tapahtumat liittyvät väistämättä jollakin tavalla Saksaan ja ehkä muihinkin valtioihin, pohtivat poliisit. 

Kirjassa kulkee kaksi juonilankaa. Toisessa seurataan Porin poliisin työskentelyä ja toisessa tapahtumia Ukrainassa toisen maailmansodan aikana v. 1941. Sotaosuudet ovat karua ja ravisuttavaa luettavaa. Poliisien työskentelyä Tuominen kuvaa taitavasti. Mielestäni on hyvä valinta, että kirjailija ei pyri kuvaamaan kaikkien poliisien mielenliikkeitä ja yksityiselämää. Keskiössä tässä osassa on Jari Paloviita. Hän on niin täysin työlleen omistautunut poliisi, että oma avioliitto on vuosien varrella jäänyt sivurooliin. Onko sitä enää mahdollista pelastaa, miettii Paloviita. Poliisin työ tuo väistämättä mukanaan moraalisia kysymyksiä. On poliisikohtaista, millainen moraalikäsitys kullakin poliisilla on. Kirja päättyy yllätyksellisesti, kun Paloviita tekee oman moraalisen ratkaisunsa.

Historian ja jännityksen ystäville

Kirjasta muodostuu kokonaisuus, jossa yhdistyvät dekkari ja sotaromaani. Ja sen yhdistämisen Tuominen tekee taitavasti. Kirjan vahvuuksia ovat inhimilliset henkilöhahmot, luonteva ja ytimekäs dialogi sekä jännittävä ja kiinnostava juoni, joka pitää lukijan otteessaan ihan kirjan viimeisille sivuille saakka. Pidin siitä, että jännitysromaanissa luonnonkuvaukset yhdistyvät juonen raakoihinkin tapahtumiin. "Jossain tuolla, sumun keskellä, niityn ja loputtoman kaislikon takana virtasi Kokemäenjoki laskien kylmiä ja sameita vesiä Pohjoismaiden suurimpaan jokisuistoon. Laitumella kasvoi ainoastaan yksi puu, ikivanha, käppyräinen leppä, jonka alimpaan oksaan Klaus Halminen oli ripustettu." (s. 184) Vaiettu on vakuuttavaa ja laadukasta jatkoa Delta-sarjalle. Olen varma, että kirja on yksi tämän vuoden luetuimmista jännitysromaaneista. Kirjalle voitaneen veikata myös kansainvälistä menestystä, niin hallittu ja tasokas tämä elokuvamainen jännitysromaani on.

Arttu Tuominen on koulutukseltaan ympäristöinsinööri. Hänen kirjojensa tapahtumat sijoittuvat Poriin, hänen kotikaupunkiinsa.  

17 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen asetelma tässä ja vähän epätyypillinenkin dekkariksi. Kiitos kiinnostusta herättävästä esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulia. Kyllä, kirjassa on mielenkiintoinen lähtöasetelma. Hyvin kirjailija yhdistää sotateeman ja dekkarin.

      Poista
  2. Onpa kiinnostavan kuuloinen! Tekee mieli tutustua tähän kirjakolmikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kiinnostuit Saila. Uskon, että tykkäät tästä sarjasta.

      Poista
  3. En ole lukenut vielä yhtään Tuomisen kirjaa, mutta kiinnostusta kyllä on.

    Vettä sataa, mutta puutarha tykkää. Lukuiloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tätä Delta-sarjaa. Kirjat paranevat osa osalta.
      Meillä on ollut ihan aurinkoinen sää tänään.
      Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  4. Minulla on tämä lukupinossa, kunhan saan kirjaston kirjat (sellaiset joita ei voi uusia) pois alta! Olen odottanut Vaiettua todella paljon, mutta samalla jännittää hieman tuo sota-aiheisuus. En ole sotajuttujen ylin ystävä, mutta tietysti eniten vaikuttaa se, miten aihetta käsitellään. Minulla on kova luottamus Tuomiseen eli uskon, että hän tekee senkin niin kiinnostavasti, ettei siitä muodostu henkilökohtaista ongelmaa minulle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että Tuominen kuuluu sinunkin suosikkidekkaristeihin. Viimeistään tällä kirjalla Tuominen nousi suomalaisten kärkidekkaristien kärkijoukkoon. En osaa sanoa, miten koet tuon sotaosuuden. Minulle sotahistorian ystävänä aihe oli kiinnostava. Kerrohan sitten, mitä tykkäsit.

      Poista
    2. Luenkin nyt parhaillaan tätä ja on yllättänyt todella positiivisesti. Sota-aika- eivätkä rintamakuvaukset ole ollenkaan tylsiä, kuten hieman ennakkoluuloisesti pelkäsin. Itse asiassa todella kiinnostava aihe, josta lukee mielellään.

      Olen lukenut himpan yli puolet ja totaalikoukussa olen!

      Poista
  5. Samoilla linjoilla ollaan, minut Vaiettu vakuutti myös täysin. Ja vaikken sodasta niin kovin mielelläni luekaan, niin taidokkaasti kirjoitettu kuvaus ja saumaton yhdistyminen kirjan juoneen onnistuivat erinomaisesti. Seuraavaa Deltaa jo odottelen!

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Minna, että sinäkin olet tykännyt tästä. Jatkoa odotellen!

      Poista
  6. Mieheni kuunteli juuri kaikki Tuomiset peräkanaa ja kehui niitä kyllä, mutta totesi ettei ne minun makuun ole. Ei me juuri koskaan luetakaan samoja dekkareita. Minä luen enimmäkseen naiskirjailijoita ja hän taas tietoisesti väistelee niitä. Naiset kuulemma kirjoittavat liikaa turhaa liirum laarumia (ts. kuvailevat), kun hän tykkää erittäin suoraviivaisesta ja juonivetoisesta kirjoitustyylistä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuitenkin, että Tuominen on tuttu teidän perheessänne.

      Poista
  7. Ajattelin lukea tämän piakkoin ja odotukset ovat kieltämättä korkealla. Tuominen on pystynyt kirja kirjalta nostamaan tasoaan. Ja on aika epäreilua odottaa, että kirjailija pystyy siihen joka kerta, mutta Tuomisen uskon silti pystyvän. Historian ja jännityksen yhdistelmä kiehtoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun sinäkin olet tykästynyt Tuomiseen. Olen samaa mieltä, että hän on pystynyt nostamaan tasoa kirja kirjalta.

      Poista
  8. Tämä sarja on todella vakuuttavaa jälkeä, paljon enemmän kuin dekkari.
    Tuominen on laajan lukijankuntansa ansainnut:)

    VastaaPoista
  9. Arttu Tuominen on sanonut että hänen esikuvansa on väinö Linna mutta Arttu tuominen on jo parempi. Hänen kirjoissa on enemmän koukkuja.

    VastaaPoista