Hanna Brotheruksen Ainoa kotini äänikirjana

                                                                

Hanna Brotherus: Ainoa kotini. WSOY. 2021. Lukija: Hanna Brotherus. 7 t 41 min. Nextory.

Hanna Brotheruksen kirja Ainoa kotini on herättänyt paljon mielenkiintoa. Kirjasta ovat olleet kiinnostuneita niin median edustajat kuin bloggaritkin. Varmasti kirja kiinnostaa jo siksikin, että Hanna Brotherus on tunnettu koreografi, ohjaaja ja tanssitaiteilija. Lisäksi Brotheruksen avoimuus omasta elämästään herättää niin mielenkiintoa kuin myös uteliaisuutta.

Kirja on kirjailijan autofiktiivinen tilitys elämästään, aina lapsuudesta toiseen avioliittoon asti. Kirjan nimeä Ainoa kotini Brotherus kuvaa näin: "Minulla on tämä keho joka on ainoa kotini. Mitään muuta en omista, mistään muusta en ole vastuussa. Kaikki muu jää tänne kun kuolen."

Yksi kirjan keskeisistä teemoista on syömishäiriöt, jotka ovat koskettaneet Brotherusta monessa vaiheessa. Brotheruksen lapsuuden perheeseen kuuluivat isä, äiti, veli ja sisko. Hanna ja sisko olivat hyvin läheisiä. Sisko sairastui murrosiässä anoreksiaan, joka vaikutti kaikkiin perheenjäseniin ja kaikkeen, mitä perheessä tehtiin. Aikuisena sisko sairastui rintasyöpään. Brotherus oli siskonsa tukena tämän sairastaessa niin anoksiaa kuin rintasyöpääkin. Sisko kuoli tikkulaihana rintasyöpään vain 40-vuotiaana vuonna 2009. Myöhemmin Brotherus joutui käymään läpi samat siskonsa kokemat anoreksian vaiheet oman tyttärensä kanssa. Ja vielä myöhemmin aikuisiällä hän on tunnistanut samoja syömishäiriön piirteitä omassa itsessään. 

Brotherus on ollut koko elämänsä hyvin liikunnallinen ja monilahjakas tanssija. Baletti oli hänelle rakas harrastus lapsuudessa. Hänet hyväksyttiin 11-vuotiaana Oopperan balettikouluun, mutta vanhemmat eivät antaneet hänen jatkaa tanssimista, koska baletti ei olisi taannut kunnon ammattia. Varmasti kaikki tanssilajit ovat vaativia, mutta uskon, että nimenomaan baletti vaatii todella kovaa ja rankkaa harjoittelua, joka vie helposti mukanaan ja täyttää koko elämän. Sitten ei ole enää kysymys harrastuksesta, vaan intohimosta. Valitettavan usein syömishäiriöt liittyvät sellaisiin lajeihin, joissa kiinnitetään erityisen paljon huomiota ulkonäköön ja sitä myötä myös painoon, kuten esimerkiksi baletti, taitovoimistelu, luistelu ja ehkä myös uinti. Raisa Jäntti kirjoittaa baletin harrastajan tunteista upeassa runokirjassaan Grand plié. Askelmerkkejä. (Puru-kollektiivi, 2018): "alan vältellä ruokia jotka turvottavat vatsaa ja kohta vältän kaikkea, minulla on ikävä ihon läpi kuultavia luita ja sinisiä sykkiviä laskimoita." 

Olen ollut tekemisissä syömishäiriöisten nuorten kanssa, minut on koulutettu vertaisohjaajaksi ja olen toiminut vertaisryhmän vetäjänä. Siksikin, koska tunnen ongelman liiankin hyvin, Brotheruksen kokemukset olivat surullista luettavaa. Tunsin häntä kohtaan sympatiaa, koska tiedän, miten vaikeaa on anorektikkojen auttaminen, vaikka kuinka sitä sairastuneen läheisenä haluaisi tehdä. 

Hanna Brotheruksella on ensimmäisen miehensä kanssa neljä lasta. Kirjassa käsitellään äitiyttä kahdesta näkökulmasta: millainen on hänen suhteensa omaan äitiin ja millaisena hän kokee oman roolinsa neljän lapsen äitinä. Brotheruksen suhtautuminen omaan äitiinsä on kiinnostava. Kotona asuessaan Brotherus tunsi, että äiti oli etäinen ja piittaamaton lapsiaan kohtaan, mutta iän karttuessa suhde äitiin muuttui. Oman äitiyden myötä äidistä tuli tärkeä ja rakastettava henkilö, onhan hän oma äiti. Omia lapsiaan Brotherus on rakastanut yli kaiken ja hän on tehnyt kaiken mahdollisen ja joskus jopa mahdottomankin lasten hyväksi. Neljän lapsen huoltaminen on ollut rankkaa, varsinkin kun sen tekee uhrautuen Bortheruksen lailla. Lisäksi pojasta tuli huumeiden käyttäjä ja tytöstä anorektikko. Aikaa riitti lapsille, mutta ei itselle eikä myöskään riittävästi avioliitolle. Ensimmäinen avioliitto hajosi. Onneksi löytyi uusi suhde, mies jota Brotherus rakastaa yli kaiken.  

Työssään Brotherus on kunnianhimoinen. Liikkeessä oleminen on hänelle luontaista, ja tanssi onkin hänen intohimonsa. Nyttemmin hän on löytänyt kirjoittamisen, jota hän tekee yhtä intohimoisesti kuin tanssimistakin. 

Ainoa kotini on Brotheruksen esikoisteos. Kirjan kirjoittaminen itsensä täysin avaten on vaatinut kirjailijalta rohkeutta ja päättäväisyyttä. Olen iloinen, että hän on tehnyt sen. Kirjaa on miellyttävä kuunnella/lukea, Brotheruksen kieli on kaunista ja sujuvaa. Plussa vielä siitä, että Brotherus lukee kirjan itse. Kirja herättää paljon ajatuksia. En ole varmasti ainoa, joka löytää kirjasta monia yhtymäkohtia omaan elämään. Minuun teki vaikutuksen erityisesti Brotheruksen äitisuhteen kuvaus. 

Toivon Hanna Brotherukselle kaikkea hyvää sekä työelämässä että avioliitossa. Mikko Kuustonen on minulle tuttu kouluvuosilta, olemme molemmat käyneet Leppävirran yhteiskoulua.