sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Eriksson & Björkqvist: Kovat kadut. Ammattirikollisten jäljillä.

 

Kenneth Eriksson & Jeanette Björkqvist: Kovat kadut. Ammattirikollisten jäljillä. WSOY. 2020. Ruotsinkielinen alkuteos Hård mot de hårda. True crime - en bok om brott. Suomentanut Kari Koski. Päällys: Bifu / People's. Kenneth Erikssonin kuva: Otto Virtanen. 279 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Kaksi varsinaista pääepäiltyä olivat kovempi pähkinä purtavaksi. Vaikka poliisilla oli jo runsain mitoin todisteita, he pysyivät vaiti, mutta Kentsu keksi erikoisjärjestelyn. Molemmat istuivat Pasilan poliisivankilassa odottamassa oikeudenkäyntiä, joten Kentsu päätti nyt ryhtyä sekä vanginvartijaksi että kuulustelijaksi toiselle heistä. Se oli poikkeuksellinen järjestely, joka nykyään ei ehkä menisi enää läpi, mutta siihen aikaan niin saattoi tehdä. Käytännössä järjestely tarkoitti sitä, ettei ryöstäjä pitkiin aikoihin tavannut muita kuin tämän ryöstöjaoksen lyhyenlännän ja aika rasittavan poliisin." (s. 83) 

Kenneth "Kentsu" Eriksson on juuri jäänyt eläkkeelle lähes 39 vuotta kestäneen poliisiuran jälkeen. Muistelmissaan Kovat kadut Eriksson kertoo poliisivuosistaan avoimesti, rohkeasti ja rehellisesti - ketään kumartamatta, ketään imartelematta. 

Poliisikoulun jälkeen Kentsu palveli muutaman vuoden järjestyspoliisissa. Kentsu oli ylpeä tehtävästään, ovathan järjestyspoliisit aina ensimmäisinä paikalla, kun jotakin tapahtuu. "Jos tuntee ihmisiä, he kertovat kaikenlaista. Joskus jonkin yksittäisen asian, joskus monta asiaa pitemmän ajan kuluessa. Mutta se toimii vain, jos on ihminen eikä pelkkä virkamies. Ja 80-luvulla me olimme ihmisiä. Me olimme näkyvillä, olimme lähellä ja juttelimme tapaamiemme ihmisten kanssa." (s. 40) Suhteiden avulla pääsi usein rikosten jäljille. 

Muutaman vuoden jälkeen Kentsu halusi uusia haasteita ja siirtyi asuntomurtoihin erikoistuneelle osastolle vuonna 1986. Asuntomurtoja tehtiin paljon tuohon aikaan, lähes tuhat murtoa vuodessa pelkästään Helsingissä. Asuntomurrot kiehtoivat rikollisia, ovien lukkoja oli helppo murtaa ja aina löytyi saalista, koska arvoesineita säilytettiin kotona. Vuonna 1991 oli vuorossa siirto ryöstöjaokseen. 1990-luvun lama asetti uusia haasteita poliisille. Kansainvälinen rikollisuus lisääntyi ja sen myötä pääsivät valloilleen huumeiden käyttö, seksikaupppa ja tupakan sekä alkoholin salakuljetus. Kentsun työnkuvaan kuuluivat myymälä-, posti- ja pankkiryöstöt. Ja niitä totisesti riitti 1990-luvulla. Kentsu avaa joitakin rikoksia, joista monet ovat varmasti tulleet lukijoille tutuiksi lehtien palstoilta, vaikkapa Tehtaankadun poliisimurhat v. 1997, moottoripyöräjengien rajut välienselvittelyt ja Lindroosin kultasepänliikkeen ryöstö v. 2005.

Vuonna 2009 ryöstöjaos nimettiin JR-ryhmäksi, ja se siirtyi huumepoliisin alaisuuteen, jonka ylimpänä päällikkönä toimi Jari Aarnio. Kentsulle avautui uusi maailma: seksipalvelut ja ihmiskauppa. Hänestä tuli "huorapoliisi" - sanan positiivisessa mielessä. Hänen tehtävänään oli metsästää rikollisia, parittajia, jotka monesti kuuluivat ulkomaisiin rikollisliigoihin. Kentsu avaa toinen toistaan raadollisempia kuvauksia nuorista naisista, jotka hyväuskoisina olivat lähteneet parittajien mukana Suomeen. Lupaukset hyvästä työpaikasta vaihtuivat suljettuun hotellihuoneeseen ja pakotettuun seksiin. Rahat menivät sutenööreille. 

Prostituoiduista Kentsu toteaa: "Osa työskentelee tai on työskennellyt sutenöörien alaisuudessa, osa ilman sutenööriä. Kaikilla on kuitenkin sama lähtökohta: ansaitakseen rahaa pitää olla asiakkaille mieliksi. Saadakseen muita enemmän asiakkaita naisten täytyy suostua monenlaisiin seksin muotoihin, joihin he eivät ehkä muuten ryhtyisi. Heillä saattaa olla kymmenkunta asiakasta päivittäin. Vapaaehtoisesti?" (s. 264-265)

Useimmiten ihmiskaupan uhrit olivat ulkomaalaisia, virolaisia, venäläisiä, tsekkejä ja viime aikoina myös romanialaisia. Mutta mukana oli myös suomalaisilla nuorilla naisilla käytyä ihmiskauppaa. Itsekin muistan elävästi joensuulaisen mallitoimiston johtajan, joka häikäilemättä käytti hyväksi nuoria naisia. Oikeus tuomitsi hänet törkeästä ihmiskaupparikoksesta sekä useista raiskauksista lähes kolmentoista vuoden vankeuteen. Kentsu viihtyi kaduilla jahdaten seksikauppiaita kymmenen vuoden ajan. Sinä aikana "suorapuheinen, itsepäinen ja tiedonhaluinen metsästäjä oli noussut maineeseen yhtenä maan johtavista seksikauppaan liittyvän rikollisuuden tutkijoista." (s. 216)

Sitten tuli pökerryttävä yllätys. Jari Aarnio, tuo "ihan saatanan tehokas" poliisi, pidätettiin. "Mutta sittenhän vähitellen ilmeni, että Aarnio oli sahannut meitä kaikkia silmään oikein kunnolla." (s. 226)

Viime vuoden keväällä Kentsu tunsi, että on aika jäädä eläkkeelle. Kirjassa hän pohtii poliisityön muuttumista. Hän toteaa, että tänä päivänä poliisin työ on todella haastavaa. Kansainvälisyys ja järjestäytyneisyys leimaavat huumekauppaa ja muutakin ammattirikollisuutta, kauppaa käydään paljon netissä ja aseiden käyttö tilanteessa kuin tilanteessa on lisääntynyt. Kentsu on kiitollinen kaikista vuosistaan Helsingin poliisissa ja toteaa saaneensa paljon aikaiseksi yhteistyössä erinomaisten kollegoidensa kanssa. 

Kirjaa oli kiinnostavaa lukea. Mielenkiintoista oli päästä kurkistamaan sinne, mistä lehdissä ei puhuta, kun rikokset päätyvät lehtien otsikoihin. Kirjassa sivutaan myös Kentsun yksityiselämää, muutamin lausein kerrotaan avioliitosta Agnete "Nete" Österbergin kanssa ja heidän lapsistaan sekä myös surullisista perhetapahtumista. Olisin kuitenkin mielelläni tutustunut tarkemminkin Kentsun yksityiselämään ja perhesuhteisiin. Ilman yksityiselämän kuvausta henkilön persoonallisuus jää vajaaksi, mutta saattaa olla, että kirjan tarkoituksena olikin pelkästään Kentsun ammatillisen uran kuvaaminen. Kirja on sujuvasti kirjoitettu. Tekstistä on ollut vastuussa yhdessä Erikssonin kanssa suomenruotsalainen toimittaja Jeanette Björkqvist, joka sai Vuoden freelance-journalisti -palkinnon vuonna 2018.   

Kiitos ja hatun nosto Kenneth Erikssonille ja muille poliiseille kaikesta siitä työstä, mitä teette ylläpitäessänne järjestystä ja turvallisuutta. Onnellisia ja aktiivisia eläkepäiviä Kentsulle!   

Kirja on luettu mm. seuraavissa blogeissa: Tarukirja ja Mummo matkalla.

7 kommenttia:

  1. Nämä poliisien elämäkerrat näyttävät, mitä tehdään meidän yhteiskuntamme pitämiseksi turvallisena. Ennen Erikssonin kirjaa olin lukenut "murharyhmän miehen" Juha Rautaheimon erinomaisen elämäkerran.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Margit lukuvinkistä, eli otan kyllä Rautaheimon elämäkerran lukulistalle.

    VastaaPoista
  3. Tämä on varmasti kiinnostava teos. Kiitos kirjan esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, oli hyvin kiinnostava. Näitä poliisielämäkertoja on viime vuosina ilmestynyt useitakin. Minulle tämä oli ensimmäinen.

      Poista
  4. Tämä kommentti on ilo aloittaa toisella hatunnostolla ja jaksamisen toivotuksilla kaikille poliisikunnan edustajille! Kenneth "Kentsu" Eriksson kuuluu epäilemättä ammattikuntansa raskassarjalaisiin.

    Rouhea ja mielenkiintoinen teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, todella motivoitunut poliisi. Kuulin juuri, että töissä hän on edelleen, eli eläkepäivät saavat vielä odottaa.

      Poista
  5. HAPPY WEEK
    xoxo
    https://stylishpatterns.blogspot.com

    VastaaPoista