Marja-Sisko Aalto: Maan nielemät

 

Marja-Sisko Aalto: Maan nielemät. Icasos. 2020. Kansi: Arttu Häyhä.208 sivua. 

Arvostelukappale kustantajalta

"Palaveri oli lyhyt. Päätökset syntyivät nopeasti. Pitkillä kokouksilla oli joskus paikkansa, mutta nyt oli kyseessä todella kiireinen operaatio. Aluksi päällikkö Bäckman kohotteli kulmakarvojaan ja Annettekin empi. Operaatiossa oli suuria riskejä. Aatun erikoinen suunnitelma hyväksyttiin lopulta pienin muutoksin. Bäckman antoi käskyt ja iskuryhmä valmistautui. Klo 9.35 kaikki oli valmista ja poliisit asemissaan. Pihalla seisova nosturi oli vaiennut." (s. 195)

Maan nielemät on Aallon kuudes dekkari. Luin hänen edellisen kirjansa Timantti (Icasos 2019), joka oli kiinnostava ja aiheeltaan ajankohtainen (linkki). Molempien kirjojen tapahtumaympäristö on Kuopio. Olen asunut Kuopiossa useita vuosia, joten oli kiva jälleen palata tutuille seuduille, mm. Toivalaan, Vuorelaan, Paasisaloon, Matkukseen ja vieläpä Päivärannan Citymarkettiin. 

Kirja alkaa Herkko Niemisen salaperäisellä ja yllätyksellisellä katoamisella. Saadaan selville, että joku tai jotkut ovat ajaneet Niemistä takaa. Ovatko taustalla vielä kouluaikaiset kiusaajat, jotka yltyivät kiusaamaan Herkkoa entistä enemmän, kun tuli ilmi, että Herkko pukeutui mielellään naiseksi? Tutut poliisit ylikonstaapelit Annette Savolainen ja Aatu Heiskanen organisoivat Niemisen etsintöjä. Poliisia haluaa auttaa pastori Janne Perkiö, jonka selvitysten ansiosta asian tutkiminen etenee. Ennen kuin Niemisen katoaminen saadaan selvitetyksi, tapahtuu paljon yllätyksellisiä juonen käänteitä. Aatu Heiskanen joutuu ongelmallisiin tilanteisiin saatuaan apeltaan metsäpalstan Siilinjärveltä. Eikä uhkailujen kohteena ole pelkästään Aatu, vaan myös hänen vaimonsa ja lapsensa.  

Kuten edellisessäkin kirjassa, Aalto yhdistää juonen kulussa nykypäivää ja menneisyyttä. Herkon katoaminen on tätä päivää, kun taas menneessä ajassa Hulukonmäen Jööranni taistelee sotamiehenä Suomen sodassa. Tyylillä kirjailija liittää yhteen nämä nykyiset ja menneet tapahtumat. 

Kaikki selviää aikanaan, mutta lukija joutuu jännittämään loppuratkaisua ihan kirjan viimeisille sivuille saakka. Kirja oli ihan kelpo lukukokemus. Aalto kirjoittaa sujuvaa ja napakkaa tekstiä, jota on ilo lukea. Luonteva dialogi kuljettaa tarinaa jouhevasti eteenpäin. Juoneen olisin kaivannut edellisen kirjan kaltaista ajankohtaisuutta.

Tämän kirjan päähenkilöksi nousee Aatu, sympaattinen ja taitava poliisi, jolla on hyvä lauluääni ja joka on armoton kahvinjuoja. "Pöönät pannuun ja kahvi tippumaan. Kaikki muu saa luvan odottaa." (s. 61) Aatu on Jennin rakastava aviomies ja Erkka-vauvan onnellinen isä. Annette Savolaisen rooli jää tässä kirjassa melko vähäiseksi. Savolaisesta jää lähinnä mieleen leuan hieronta ja sormien rummuttaminen. "Annahan tulla sormisooloja. Huomasitko muuten, mitä vähän aikaa sitten rummutit? - Taisipa olla Kaksipa poikaa Kurikasta. - Totta. Ja sen jälkeen Dannyn Piilopaikka." (s. 131)  Pastori Perkiö on hieman kummallinen ja epäuskottava persoona. Häntä en mielelläni tapaisi enää jatko-osissa. Kuopion seudun uuteen poliisipäällikkö Jarmo Bäckmaniin, joka haikailee jo heti nimityksen jälkeen merkittävää valtakunnan tason virkaa, lukija ei vielä pääse tutustumaan kunnolla.

Marja-Sisko Aalto on kuopiolainen kirjailija, rovasti ja intohimoinen luonnossa liikkuja.

Kirja on luettu mm. seuraavissa blogeissa: Kartsan Lokkivihko ja Tuulevien lukublogi.