perjantai 22. tammikuuta 2021

Peter Mohlin & Peter Nyström: Viimeinen elämä

Peter Mohlin & Peter Nyström: Viimeinen elämä. Bazar. 2020. Ruotsinkielinen alkuteos Det sista livet. Suomentaja Jänis Louhivuori. 525 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Brodwick palasi sairaalaan jo seuraavana päivänä heidän ensi tapaamisestaan. Hänellä oli mukanaan paksu sopimuspinkka, jossa John vannoi valinneensa kohdemaan vapaasta tahdostaan ja että virasto oli  neuvonut häntä toisin. Pomossa ei näkynyt nöyryytyksen merkkejä. Ihmisen täytyi olla pinnaltaan teflonia pystyäkseen sinnittelemään FBI:n korkeissa stratosfääreissä. Häneen ei saanut tarttua likaa. Ja John tiesi, että Brodwickin silmissä siinteli haave kulmakonttorista Washingtonin toimistossa." (s. 96)

On aina kiinnostavaa aloittaa uusi dekkarisarja. Mohlinin & Nyströmin Viimeinen elämä aloittaa sarjan, jonka päähenkilönä on FBI-agentti John Adderley. Tämä sarjan ensimmäinen osa osoittautui hyväksi ja mukaansatempaavaksi lukukokemukseksi - kiitos hyvin rakennetun juonen ja kiinnostavien henkilöhahmojen. 

"Ilman Abaezea kaikki olisi päättynyt toisin." (s. 33)

Ruotsista kotoisin oleva John Adderley toimii Baltimoressa USA:ssa FBI-agenttina. Hän on soluttautunut nigerialaiseen Ganirun johtamaan äärettömän vaaralliseen huumeliigaan. Lähes vuoden ajan John on esiintynyt väärällä nimellä. "FBI oli kyhännyt hänelle henkilöllisyyden ja juuri sen sortin väkivaltaisen CV:n joka houkuttelisi Ganirun henkilöstöosastoa." (s. 34) Mutta nyt kaikki ei suju niin kuin pitäisi, Adderleyta uhkaa paljastuminen. Jos niin tapahtuisi, seurauksena olisi varma hengen lähtö. Mutta ei hän kuollut, vaan sen sijaan makaa sairaalasängyssä pahoin haavoittuneena. Samassa huoneessa makaa vielä pahemmin yhteenotossa haavoittunut Abaeze eli Trevor, joka hänkin on Johnin tietämättä soluttautuja. Ilman Abaezen heittäytymistä John olisi kuollut.

"Tällä kerralla sinun on pakko tulla kotiin." (s. 38)

On selvää, että Ganirun rikosliiga tekee kaikkensa löytääkseen Johnin ja Trevorin. Sen vuoksi miehien turvaksi tarvitaan todistajansuojeluohjelma. John haluaa lähteä takaisin Ruotsiin. FBI ei ole halukas suostumaan Johnin pyyntöön, mutta John on itsepäinen. John saa sairaalaan äidiltään kirjeen, jossa äiti pyytämällä pyytää poikaansa palaamaan heti kotiin. John pääsee takaisin Ruotsiin, nyt uudella nimellä Fredrik Adamsson. Samoin Trevor lähetetään jonnekin, paikkaan jota John ei saa tietää. Trevor toteaa: "Meistä tulee hyvin yksinäisiä, sinusta ja minusta." (s. 193) 

"Kolme ruutuneliötä, joista ensimmäiseen oli laitettu pukki." (s. 178)

Karlstadissa Ruotsissa on kymmenen vuotta sitten tapahtunut nuoren Emelien katoaminen. Tytön vanhemmat omistivat suuren muotifirman, jonka tytär olisi perinyt. Liittyykö katoamiseen huumeita tai väkivaltaa, sitä ei tiedetä. Mutta tyttöä ei koskaan löydetty, ei kuolleena eikä elävänä. Tytön katoaminen otetaan uudelleen tutkintaan. John on mukana yhtenä päätutkijoista. Lukija pääsee tutustumaan Karlstadin poliisitiimiin sekä kadonneen tytön perheeseen. Tapauksen selvittämiseen mahtuu monenlaisia yllättäviä käänteitä. Johtolankojakin saadaan, mutta useimmiten ne eivät johda mihinkään. Johnia mietityttää Emelien käsivarteen tatuoitu bucket list. Liittyykö se jollakin tavalla tytön katoamiseen? Loppuratkaisu on niin yllätyksellinen, että tuskin kukaan pystyy sitä arvaamaan.

Kirjan juoni on taitavasti rakennettu ja pitää lukijan mielenkiinnon yllä kirjan viimeisille sivuille asti. Kirjan alku, kun John toimii Baltimoressa FBI:n agenttina, on todella kiinnostava. Siitä ajanjaksosta olisin mielelläni kuullut enemmänkin. Kirjan teksti etenee pakottomasti ja sujuvasti, vaikkakin olisin toivonut paikka paikoin hieman tiiviimpää kerrontaa. Tekstissä on mukana myös huumoria. Herkullinen kohtaus on mm. se, kuinka Johnin keittiöviikko poliisilaitoksella huipentui. 

Kirjan henkilögalleria on kaiken kaikkiaan kiinnostava. Henkilöitä ei ole liikaa, lukija ennättää hyvin tutustua kaikkiin juonen kannalta keskeisiin henkilöihin. Pidin John Adderleystä. Hän on taitava, älykäs ja ammattinsa hallitseva poliisi. Johnista välittyy inhimillisyys, mikä ilmenee erityisen hyvin hänen lämpimässä suhteessaan Trevoriin. John ajaa kalliilla autoilla ja pukeutuu tyylikkäästi. Hänen mielestään huolimattomuus pukeutumissa on "merkki itsekunnioituksen puutteesta - ja kuka tietää, mihin sellainen alamäki johtaisi? Ehkä hän katsoisi jonakin päivänä peiliin ja käsittäisi näyttävänsä samalta kuin kollegansa poliisiasemalla. Sinappitahroja housuissa ja kauhtunut pikeepaita." (s. 249)

Viihdyin hyvin tämän dekkariuutuuden seurassa. Odottelen kiinnostuneena jatkoa. 

Kirja on luettu mm. seuraavissa blogeissa: Kupliva maailmani ja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti