Tuula Ranta: Totuus on vaihtuva maisema

Tuula Ranta: Totuus on vaihtuva maisema. Myllylahti. 2020. 350 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Surulippu. Oikeastaan olisi pitänyt liputtaa eilen, kun tuli tieto Maaretin kuolemasta. Mutta eilen ei liputettu niin kuin eilen ei vielä olisi ymmärretty, että Maaret on poissa, ettei Maaret enää koskaan astu Merihaan yläkoulun aulaan, kulje ryhdikkäänä pää pystyssä kaunismuotoinen käsi ja hoikka ranne taivutettuna käsivarrella olevan kirjapinon suojaksi, ei avaa opettajainhuoneen ovea." (s. 30)

Totuus on vaihtuva maisema on Tuula Rannan esikoisteos. Esikoisdekkareihin on aina kiinnostavaa tarttua. Tämän kirjan tekee erityisen kiinnostavaksi se, että kirjailija on täältä Pohjois-Karjalasta eli ihan tuosta läheisestä Kiteen kaupungista. Ranta on eläkkeellä oleva äidinkielen opettaja. Eikä siis olekaan mikään ihme, että dekkarin tapahtumat sijoittuvat koulumaailmaan. Kyseessä oleva Merihaan koulu sijaitsee Laaksalan kaupungissa länsirannikolla. Liekö tällä kuvitteellisella kaupungilla yhtymäkohtia Kokkolaan, missä kirjailija on ollut opettajana ennen muuttoaan Kiteelle. 

Merihaan koulun alakoululaisryhmä on luontoretkellä. Kauhukseen oppilaat löytävät retkipaikalta koulun englanninopettaja Maaret Jokihaaran raa'asti surmattuna. Nainen on riisuttu alastomaksi. Oppilaat ovat kauhuissaan ja eivätkä voi uskoa näkemäänsä. Mutta refleksinomaisesti ja salamannopeasti kännykät ja tabletit kaivautuvat ulos taskuista ja laukuista. Oppilaiden kameroihin tallentuu lukuisia kuvia alastomasta ruumiista ennen kun opettaja saa tilanteen hallintaansa.

"Pätevä ja nykyaikainen" (s. 52)

Rikoskomisario Tapani Mikkonen saa tehtäväkseen tapauksen selvittämisen. Maaret on melko uusi opettaja Merihaan koulussa, joten Mikkosen pitää ensin kartoittaa Maaretin taustaa. Mikkonen haastattelee kaikki opettajat. Häntä hämmästyttää, miten vähän kollegat tunsivat kuollutta opettajatoveriaan. Mikkonen saa selville, että Maaret oli kaunis nainen, naimaton, monien miesopettajien ihailun kohde sekä pidetty että ammattitaitoinen opettaja. Hän oli ystävystynyt Laaksalossa Sonja Koskisen kanssa. Sonja on samassa koulussa äidinkielen opettajana, sinkkunainen hänkin. Siinäpä se, sen ihmeellisempäää ei selvinnyt eli ei mitään, mikä voisi selittää rikosta.

"Tarvitaan toisenlaista asiantuntemusta." (s. 67)

Koska opettajien haastatteluissa ei ilmennyt mitään epäilyttävää, Mikkonen jättää koulun henkilöstön pois rikostutkinnasta. Sitten eräänä aamuna koulun ilmoitustaululle ilmestyy A4-paperille tulostettu värikuva surmatusta, lähes alastomasta Maaret Jokihaarasta. Kuka sen on päässyt sinne laittamaan? Joku henkilöstöön kuuluva? Nyt Mikkosen on vain todettava, että umpikujassa ollaan. "Meidän murhaajamme ei jätä minkäänlaisia jälkiä." (s. 65) Niinpä Mikkonen kutsuu avuksi eläkkeellä olevan kriminaalipsykologin ja psykopatian asiantuntijan Aira Karhun.  

Tutkimukset etenevät, mutta monen monta mutkaa on matkassa ennen kuin rikos saadaan selvitetyksi. Tuskin lukijakaan pystyy arvaamaan lopputulosta. 

Kirjasta muodostuu hyvä kokonaisuus

Kirja on lähtökohtaisesti oivallisesti rakennettu rikostarina, mikä pitää lukijan mielenkiinnon yllä aivan viimeisille sivuille asti. Kirjan mielenkiintoa lisäävät kiinnostavat ihmissuhteet ja erityisesti Merihaan koulun värikäs opettajakunta. Kirjan henkilöistä lukija tutustuu parhaiten Aira Karhuun, mutta myös monet koulun opettajista tulevat tutuiksi. Rikoskomisario Tapani Mikkoseen olisin halunnut tutustua paremminkin. Ehkä saamme kuulla hänestä enemmän seuraavassa kirjassa. Toiveena on, että saisimme jatkossakin seurata Aira Karhun rikosten tutkimista ja myös hänen yksityiselämäänsä. Kirjasta huomaa, että koulu tapahtumaympäristönä on kirjailijalle tuttua. Entisenä opettajana minäkin luin mielelläni koulumaailmaan sijoittuvista tapahtumista.

Luen Koti-Karjala -lehdestä, että kiteeläinen Sini Törönen on suunnitellut kirjan onnistuneen kannen. Kirjan nimen olisi suonut kuvaavan paremmin kirjan tunnelmaa ja sisältöä.