perjantai 23. lokakuuta 2020

James Wyllie: Hakaristirouvat. Naiset kolmannen valtakunnan huipulla.

James Wyllie: Hakaristirouvat. Naiset kolmannen valtakunnan huipulla. Atena. 2020. Alkuteos Nazi Wives. Suomentanut Tähti Schmidt. 360 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Evan yritettyä itsemurhaa vuonna 1935 Hitler oli ottanut asiakseen löytää tälle sopivan asuinpaikan: tuon vuoden elokuussa hän vuokrasi Evalle ja tämän siskolle kolmion, ja seuraavan vuoden maaliskuussa hän osti tälle kaksikerroksisen huvilan ja uuden auton. Vielä enemmän Evalle merkitsi se, että hän sai Berghofista  huoneen, josta oli suora pääsy Hitlerin puolelle. Sen saamiseen meni jonkin aikaa, eikä hän vieläkään saanut liikkua täysin vapaasti, mutta Berghofissa hän alkoi kukoistaa." (s. 135-136)

Göring, Goebbels, Himmler, Heydrich, Hess ja Bormann tunnetaan natsi-Saksan pahamaineisina johtajina. Mutta minkälaisen tuen nämä natsijohtajat saivat kotoaan? Olivatko myös vaimot intohimoisia natsismin kannattajia? Tiesivätkö he miestensä hirmuteoista? Kasvatettiinko perheiden lapset natsismin hengessä? Oliko natsivaimojen välillä kilpailua? Mm. näitä teemoja James Wyllie pyrkii valottamaan kirjassaan Hakaristirouvat. Kirjan näkökulma on kiinnostava ja myös uutta tietoa antava, koska natsijohtajien aviovaimojen toimet ovat jääneet historiankirjoituksessa vähemmälle huomiolle. Vaimojen elämäntarinoiden ohella lukija saa lyhyen katsauksen natsi-Saksan historiasta.

Hitler lupasi heille koko maailman.

Natsijohtajista kirjaan on valittu keskeisimmät kolmannen valtakunnan johtajat: Hermann Göring, Joseph Goebbels, Heinrich Himmler, Reinhard Heydrich, Rudolf Hess, Martin Bormann ja tietysti Adolf Hitler. Kirjan ensimmäisessä osassa lukija tutustuu tulevien vaimojen taustoihin; millaisista kodeista he tulivat ja miten he tutustuivat aviomiehiinsä. Yhteistä vaimoehdokkaille oli hyvä koulutustausta ja kotoa tullut juutalaisvastaisuus. Ja luonnollisesti Hitlerin ihailu. Esimerkiksi Hessiä ja hänen tulevaa vaimoa Ilsea sitoi kaksi asiaa: Hitlerin herättämä vastakaiku ja kiinnostus astrologiaan ja okkultismiin. Fyysistä kanssakäymistä heillä ei seurusteluaikana ollut. Toinen salatieteistä kiinnostunut natsi oli Heinrich Himmler. Nuori Lina von Osten oli ollut politiikassa jo useita vuosia, kun hän ihastui musiikillisesti lahjakkaaseen, ihanteellisen arjalaiseen Reinhard Heydrichiin. Reinhardia ei natsismi juuri kiinnostanut, mutta Lina junaili asioita "oikeaan suuntaan" ja varmisti, että Reinhardin viimeinenkin etäisyys kansallissosialistiseen puolueeseen kuroutui umpeen. Himmler palkkasi Heydrichin tiedustelutehtäviin. Heistä tuli loistava työpari. "Niin alkoi yhteistyö, jonka seurauksena miljoonat ihmiset tulisivat saamaan surmansa." (s. 69) 


Goebbelsit. Propagandatarkoituksiin otettu perhekuva, jossa Magda Goebbels, hänen miehensä, heidän kuusi lastaan ja univormussa Harald, poika Magdan ensimmäisestä avioliitosta. (Kirjan valokuvaliite)
Eva piti kiinni itsenäisyydestään.

Adolf Hitlerilla ei ollut tarjota kolmannelle valtakunnalle ensimmäistä naista. Hitlerin sisarpuolen tytär Geli Raubal, joka oli Hitlerille hyvin tärkeä, teki itsemurhan. Sen jälkeen vuonna 1932 alkoi Hitlerin ja Eva Braunin suhde, ensin salasuhteena. Eva oli moderni nainen. "Hän poltti tupakkaa, seurasi Amerikan jazzkerhoilta tulevia uusimpia tanssihullutuksia, luki muotilehtiä ja osti kauneustuotteita, jotka olivat viimeistä huutoa." (s. 76)

Saksalaisnaisista ylitehokkaita kotirouvia

Natsien ykkösparin asemasta kisasivat Göringit ja Goebbelsit. Molemmat pariskunnat yrittivät parhaansa voittaakseen kansan suosion. Hermann Göringille Emmy Sonnemann oli toinen aviovaimo. Hänen ensimmäinen vaimonsa, ihana ruotsalainen Carin oli kuollut vuonna 1931. Göringit tekivät näyttäviä ja hyvin erikoisiakin esiintuloja. Heidän yltäkylläiset ja pröystäilevät juhlansa olivat tunnettuja natsien keskuudessa. Goebbelsit olivat huomattavasti vaatimattomampia, mutta heillä oli yksi merkittävä etu. Heillä oli läheinen suhde Hitleriin. Ja ennen kaikkea ainutlaatuinen asema oli Magdalla. Magda oli ihastunut ja rakastunut Hitleriin, eikä tunne ollut yksipuolinen. Aviomies Joseph puolestaan "kunnostautui" elokuvateollisuuden johtajan tehtävässä. Hän oli #metoo-kampanjan natsiajan edustaja edellyttäessään seksiä rooleihin pyrkiviltä näyttelijöiltä. Joseph Goebbelsilla oli intohimoinen rakkaussuhde tsekkiläisen näyttelijän Lida Baarovan kanssa. Joseph Goebbels ei ollut ainoa natsijohtaja, jolla oli avioliiton ulkopuolisia seksisuhteita. Heydrich oli tunnettu toistuvista bordellivierailuistaan ja loppujen lopuksi hän perusti vielä oman bordellin. Himmlerillä puolestaan oli rakastajattarena Hedwig Potthast, jolle Himmler hankki talon Obersalzbergista. Hedwigilla ja Himmlerilla oli kaksi yhteistä lasta.

Tavoitteena tuotteliaat äidit

Väestönkasvun edistäminen oli natsien mielestä naisen tärkein tehtävä. Tämän tehtävän täytti esimerkillisesti Gerda Bormann. Bormanneille syntyi kymmenen lasta, joista yhdeksän jäi eloon. Gerda ei käyttänyt meikkiä, piti vaalean tukkansa palmikolla ja pukeutui perinteiseen baijerilaisasuun. Kotona Gerda alistui kyselemättä miehensä vaatimuksiin. Martin Bormannista tuli Hitlerin oikea käsi ja siksi heillä oli talo Obersalzbergissä samalla alueella kuin Hitlerin Berghof, jonne saivat kutsuja tärkeimmät natsijohtajat ja jossa tehtiin natsihallinnon tärkeimmät päätökset. Vuonna 1939 alueelle valmistui Bormannin rakennuttamana Kehlsteinhaus, Kotkanpesä, "todellinen arkkitehtuurin, insinööritaidon ja käsityötaidon mestariteos." (s. 180) Useita ulkomaisia merkkihenkilöitä vieraili Kotkanpesässä, mutta Hitler itse viihtyi paremmin Berghofissa. 

Kotkanpesä alkukesästä 2018. Kuva AA
Kohti loppua
                            
Heydrich onnistui tehtävässä, jonka hän oli saanut Göringiltä. Hänen piti löytää "kokonaisvaltainen ratkaisu juutalaiskysymykseen niillä Euroopan alueilla, jotka olivat Saksan vaikutuspiirissä." (s. 227) Tiedämme hyvin, mikä se ratkaisu oli. Paljon tapahtui lyhyessä aikaa. Heydrich salamurhattiin vuonna 1942, Hitler yritettiin murhata vuonna 1944. Sodan edetessä Göringin mahti pieneni tasaisesti. Huhtikuun 25. päivä 1945 Obersalzberg tuhottiin pommittamalla. Hitler ja 34-vuotias Eva Braun tekivät itsemurhan 30.4.1945. Pian sen jälkeen 1.5.1945 Goebbelsien kuusi lasta myrkytettiin, jonka jälkeen vanhemmat Magda ja Joseph tekivät itsemurhan. 

Kirjan viimeisessä osassa sota on ohitse. Jäljellä ovat oikeudenkäynnit, joista merkittävin on Nürnbergin oikeudenkäynti, jossa tuomittavina oli suuri joukko kirjassa kuvatuista natsijohtajista. Joukosta puuttuivat Martin Bormann, Joseph Goebbels, Heinrich Himmler, Reinhard Heydrich ja Adolf Hitler.

Myös aviovaimot joutuivat oikeudenkäynteihin. Heitä kohdeltiin hellävaroen, koska omien sanojensa mukaan he eivät voineet tietää mitään aviomiehiensä toimista. Toiset vaimoista janosivat jatkuvaa julkisuutta, kuten vaikkapa Lina Heydrich. Linalla oli muutaman vuoden kestänyt avioliitto Intimiteatterin johtajan Mauno Mannisen kanssa. Ilse Hess halusi myös julkisuutta ja julkaisi kirjan avioparin kirjeenvaihdosta. Emmy Göring asettui asumaan tyttärensä kanssa Müncheniin. "Avioliittoni oli Jumalan lahja, ja tyttäreni on koko elämäni." (s. 326) Emmyn kuoltua tyttärestä tuli tärkeä tekijä uusnatsipiireissä. Hän puolusti isäänsä loppuun saakka.

Hakaristirouvat on kiinnostava lukukokemus. Kirja on hyvin ja sujuvasti kirjoitettu. Ensimmäinen osa, jossa esitellään natsijohtajat ja heidän tulevat vaimonsa, on hieman puuduttava luettelomaisuudessaan, mutta kirjan kiinnostavuus lisääntyy, mitä pitemmälle sota etenee. Erityisen mielenkiintoisena pidin kirjan viimeistä osiota, jossa käsitellään aviovaimojen elämää sodan jälkeen. Kirjailijan mukaan kirjassa on hyödynnetty asianosaisten päiväkirjoja ja käytyä kirjeenvaihtoa. Kirjeenvaihtoon onkin viitattu monessa yhteydessä. Mietin, että pitivätkö kaikki tuohon aikaan päiväkirjaa. Miehetkin? Suomentaja Tähti Schmidt on tehnyt hyvää työtä, kiitos siitä. Kirjan nimi Hakaristirouvat on mielestäni hyvä oivallus, vrt. alkuteos Nazi Wives. Kirjan kiinnostavuutta lisää valokuvaliite. Tietokirjojen tapaan tästäkin kirjasta löytyy viite- ja lähdeluettelo.

Vaikka olen lukenut melko paljon natsikirjallisuutta, silti tässäkin kirjassa esille tuleva ideologian totaalinen raakuus kauhistuttaa. Juutalaisten kansanmurhalle ei ole vertailukohtaa. Näistä on tärkeää kirjoittaa yhä vieläkin.

Kirja on luettu ainakin seuraavissa blogeissa:  Leena Lumi ja Kirja vieköön!

10 kommenttia:

  1. Samoilla mielin kirjan koimme. Kirjoittaja tekee kiinnostavaa jälkeä. Jos naisia kylmiltään vertaa, pahin oli Lina, josta olen lukenut vaikka mitä ja kuunnellut hänen haastattelunsakin. Emmy taas oli vähiten kiinnostunut aatteesta, mutta muut puolisot, kuten vaikkapa Himmlerin vaimo, tekivät mitä häneltä odotettiin. Nämä ovat niitä kirjoja, joita aina luen, aina vain.

    Haluaisin linkittää tähän tärkeään kirjaan heti sinut ja Riitan, mutta kun avaan luonnossivun sinne jotain lisätäkseni siellä on vain jotain häkkyrää. Olen kauhuissani! R. on tehnyt ilmoituksen, mutta mitään ei ole tapahtunut. Linkitän myöhemmin, jos Google suo! Kuvittele nyt, jos teen yhdenkin tai 10 virhettä, en pääse korjaamaan tekstiäni...

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Leena. Me luemme aika paljon samoja kirjoja, natsismi on aihe, joka meitä molempia kiinnostaa. Aivan kuten sanoit, nämä ovat niitä kirjoja, joita aina luen, aina vain. Linasta tulee mieleen Terhi Rannelan teos Frau, joka oli todella hyvä kirja ja avasi Linan mielentiloja. Emmy oli aika vauhdikas nainen. - Toivottavasti saat häkkyrät kuntoon. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
    2. Frau oli todella hyvä ja sitä on luettu minulla ainakin paljon. Frau on kuin avain Linaan. Häkkyrät kunnossa ja pääsen linkittämään. Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  2. Olihan tämä. En tajua mikä kimittävässä Hitlerissä vetosi naisiin ja koko valtakuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kyllä tämä oli kiinnostava kirja. Antoi uuden näkökulman natsismiin.

      Poista
  3. Pelottava kirja. Luultavasti en pysty lukemaan sitä. Fraun olen lukenut.

    Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frau oli mielestäni todella hyvä kirja. Rannela osaa!

      Poista
  4. Minulla on tämä ladattuna padille, mutta nyt on messukiireitä. Kiitos sinun <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä Kirsti, että olet messukiireinen. Toivottavasti olet löytänyt mukavia juttuja.

      Poista
  5. "Mietin, että pitivätkö kaikki tuohon aikaan päiväkirjaa. Miehetkin?"

    Tottahan miehet(kin) päiväkirjaa pitivät! Yksi tunnetuimmista aikalaispäiväkirjoista on juutalaissyntyisen Victor Klempererin, joka on julkaistu suomeksikin nimellä "Haluan todistaa" (WSOY, 2001).

    Myös kaikki mahdolliset suomalaiset poliitikot ja sotilashenkilöt näyttävät pitäneen päiväkirjaa niin sotaa ennen, sen aikana kuin sen jälkeenkin. Ja aika pitkäänkin jälkeenpäin. Vai onko joku voinut välttyä esim. Kekkosen ajan päiväkirjoilta, joita niitäkin on julkaistu varmaan hyllymetreittäin?

    VastaaPoista