Elly Griffiths: Käärmeen kirous. Ruth Galloway -mysteeri. Tammi. 2018. Englanninkielinen alkuteos A Room Full of Bones. Suomentanut Anna Lönnroth. Lukija Krista Putkonen-Örn. Kesto 10 t 36 min. Supla.
Elly Griffiths oli minulle ihan uusi tuttavuus. Toki olin kuullut myönteistä palautetta hänen Ruth Galloway -sarjastaan. Sarjassa on ennen Käärmeen kirousta ilmestynyt Risteyskohdat, Januksen kivi ja Jyrkänteen reunalla. Käärmeen kirouksen jälkeen on ilmestynyt kolme osaa. Siniviittainen nainen ilmestyy syyskuussa 2020.
Ensimmäisenä ihastuin kirjan kauniiseen kanteen. Se poikkeaa positiivisesti dekkareiden monesti niin synkistä ja jopa epäselvistä kansikuvista. Kirja alkaa hyytävällä kuvauksella, kun luuarkeologi Ruth Galloway löytää ruumiin. Galloway saapuu hyvissä ajoin paikalliseen Smith-museoon, jossa hänen on määrä arvovieraiden läsnäollessa avata ruumisarkku, joka sisältää 1300-luvulla eläneen piispan jäännökset. Mutta tapahtuu jotakin yllättävää, Ruth löytää arkun vierestä museon kuraattorin, ei vielä kuolleena, mutta hän kuolee matkalla sairaalaan. Paikallinen komisario Harry Nelson tulee tutkimaan tapausta. Nelson on kiinnostava hahmo, jolla on paljon yhteistä Ruthin kanssa. Kuraattorin laatikoista löytyy kirjeitä, joista käy ilmi, että museolla on aboriginaalien luiden kokoelma, joka pitäisi palauttaa Australiaan tai muuten Suuren käärmeen kirous tuhoaisi heidät. Suuren käärmeen kirous ei tunnu museon väestä ihan uskottavalta. Mutta sitten alkaa tapahtua, tulee uusi murha ja kuolleita käärmeitä löytyy milloin mistäkin. Yksi jos toinenkin joutuu pohtimaan, että kyseessä saattaa todellakin olla kirous. Nelsonin johtamassa rikostutkinnassa joudutaan myös hevostalleille, koska käy ilmi, että museon omistaja Smith on myös hevostallien omistaja.
Pidin Ruth Gallowaysta. Hän on mukava, miellyttävä, arkipäiväinen ja sopivan inhimillinen yksinhuoltajaäiti. Vaikkakaan en ole lukenut sarjan aiempia osia, tutustuin mielestäni kirjan henkilöihin aika hyvin. Eniten pidin Harry Nelsonista ja druidi Cathbadista. Cathbad tuntuu olevan aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Kaiken kaikkiaan kirja oli mukava lukukokemus. Aika vähiin jäivät tapahtumien dekkarimaiset piirteet, enemmänkin Ruth oli esillä äitiroolissaan. Ehkäpä tytön kasvaessa Ruthilla on enemmän aikaa paneutua rikosten selvittämiseen. Norfolkin brittimaisemat viehättävät aina, samoin kuin hyvät ihmissuhdekuvaukset. Juonessa oli helppo pysyä mukana. Itse tosin kuuntelin kirjan ja olen varma, että kuuntelun myötä missasin joitakin tapahtumia ja ehkä tärkeitäkin detaljeja.
Aboriginaalien tarinat olivat kirjan helmi. Niistä oli kiinnostavaa lukea, varsinkin kun aboriginaalien kohtelu ja syrjintä ovat nousseet viime aikoina esille Black lives matter -tapahtumissa.
Tämä Ruth Galloway -sarja on kyllä kiinnostava! Jonkin verran tosin on välillä häirinnyt se, että kaava tuntuu toistavan itseään mutta kyllä silti aina odotan uutta suomennosta. :)
VastaaPoistaKiva, että sarja on sinulle tuttu. Minunkin varmaan pitää lukea muitakin osia, että saisi paremman kuvan kirjan henkilöistä.
PoistaOlen kovasti ihastunut Ruth Galloway -sarjaan ja sen päähenkilöihin, varsinkin juuri Ruthiin. Tarinat ovat itsenäisiä, mutta henkilöiden väliset suhteet kehittyvät kirja kirjalta. Ja kiinnostavaa on tosiaan nuo myytit, jotka kirjailija tuo jokaiseen kirjaan. Tässä ne olivat aboriginaalien, jossain toisessa kirjassa skandinaavien myyttejä. Ja tätä seuraavassa (Korppikuningas, tulossa blogiini pian) taas tartutaan Kuningas Arthuriin liittyviin taruihin.
VastaaPoistaNiin, ja sekin piti sanoa, että sarjan kaikilla kirjoilla on tosiaan ihanat kannet.
PoistaKyllä minun pitää lukea muitakin näitä Ruth Galloway -kirjoja. Kiinnostavilta tuntuvat nuo aiheet.
PoistaMyös minua ihastutti heti kirjan kannen kauneus.
PoistaMinä aloitin sarjan kuuntelun ekasta osasta kesäkuussa ja nyt parhaillaan kuuntelen jo toista osaa, on sen verran koukuttava tämä Ruth Galloway :) Mun teki itse asiassa mieli kuunnella Aavekentät irrallaan, mutta onneksi maltoin niin saan seurata henkilöiden suhteiden kehittymistä. Tässä toisessa osassa Ruth on raskaana, isukki ei vielä tiedä, mutta huomaan, että yhtä paljon kuin rikoksen ratkeamista odotan miten hän uutiseen suhtautuu :D
VastaaPoistaKommenttien perusteella minun olisi ollut parempi aloittaa sarjan lukeminen ykkösosasta. Olisin silloin saanut tästäkin kirjasta enemmän irti. Ehkäpä syksyn mittaan otan alkuosat luettavaksi.
PoistaEi se ole vielä myöhäistä aloittaa ekasta osasta, saat sitten lukea muutaman kirjan "miten tähän on tultu" -tyyliin ennen kuin jatkaa Käärmeen kirouksesta eteenpäin :)
PoistaMulla tämä on vuorossa seuraavana Ruth Gallowayna. Odotan kovasti, että saan kirjan käsiini. Nämä ovat mukavan helppolukuisia dekkareita, ei aina tarvitse monimutkaisia ja päätähuimaavia rikostapauksia.
VastaaPoistaKyllä, kirja on helppolukuinen, eikä mitään kamalia rikoksia tapahdu. Pidin paljon tästä Norfolkin tapahtumaympäristöstä.
Poista