Lena Andersson puutarhatöitä vauhdittamassa

Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä - Romaani rakkaudesta. Siltala. 2019. (kirja 2014).  Suomentanut Sanna Manninen. Lukija Anna Saksman. 4:57:55.

Vaara-kirjastot

Anderssonin Omavaltaista menettelyä sai Ruotsissa August-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2013. Suomeksi kirja ilmestyi vuonna 2015. Siitä tuli menestys myös Suomessa, ainakin päätellen tuon vuoden ylistävistä arvosteluista ja blogipostauksista. Itseltäni tämä kirja oli mennyt aivan ohitse. Siksipä otin Anderssonin seurakseni ruusupensaiden leikkaamiseen. 

Pääosassa on Ester Nilsson, 31-vuotias esseisti ja runoilija. Ester elää ihan tavallista elämää turvallisessa parisuhteessa. Hän on freelancer ja kun hänelle tarjotaan seminaariesitelmän pitämistä kuvataiteilija Hugo Raskin taiteesta, hän ottaa tehtävän ilomielin vastaan. Jo esitelmää tekiessään Esteristä tuntuu, että hän on rakastunut tai ainakin ihastunut Hugoon. Ester pitää esitelmän, ja Hugo kertoo pitäneensä esitelmästä. Esterin ilo on suuri, kun Hugo pyytää häntä ravintolaillalliselle. Seuraa uusia ravintolaillallisia älykkäine keskusteluineen. Sitten se onkin menoa - Ester tuntee suurta rakkautta Hugoa kohtaan. Tunne on niin voimakas, että hän katsoo, ettei voi enää elää parisuhteessa. Hän irrottautuu suhteestaan, muuttaa äidin luo ja myöhemmin kaupungin vuokra-asuntoon. 

Ester kaipaa fyysistä läheisyyttä Hugon kanssa. Koska Hugon työhuoneella on jatkuvasti apulaisia ja hännystelijöitä, Ester kutsuu Hugon omaan asuntoonsa. Kasvissyöjä Ester valmistaa kana-aterian, Hugo tuo tullessaan tuolin ja polttaa viisi savuketta. Sitten he rakastelevat. Seuraa vielä pari yhteistä yötä. Nyt kaikki onkin selvää. Heillä on rakkaussuhde, niin Ester ajattelee. Esterin maailmassa ei enää ole mitään muuta kuin Hugo, hän ei pysty keskittymään työhönsä, hän vain odottaa Hugon yhteydenottoa. Ester päättää, että hän itse ei soita, ei soita, ei soita. Mutta kuitenkin hän soittaa. Kerran, toisen ja kolmannenkin kerran. Mutta Hugo ei vastaa. Joskus Hugo vastaa ja selittää. Esterille pienikin myönteinen vihje merkitsee lupausta. Mutta yhteisiä öitä ei enää tule, ravintolaillallisetkin harvenevat. 

Järki katoaa

Kirja on otsikon mukaisesti romaani rakkaudesta. Kyllä, mutta rakkaus on vain Esterin rakkautta Hugoa kohtaan. Esterille rakkaus on mieletöntä ja huumaavaa, Ester on valmis mihin vain saadakseen huomiota Hugolta. Hugosta tulee Esterille pakkomielle. Ester pettää itseään tullakseen rakastetuksi ja yhä uudestaan ja uudestaan jaksaa ylläpitää toivoa. Näinkö sokeaa on rakkaus?

Tällainen oli tämä "rakkaustarina". Mikään nautinto tämä kirja ei minulle ollut. Minua tämä tarina ei satuttanut, ei herkistänyt, ei ihastuttanut, vaikkakin Andersson osaa kirjoittaa todella taitavasti. En ymmärtänyt Esteriä, olin raivoissani hänelle, ärsyynnyin hänen käyttäytymisestään. Teki mieli läpsäistä ja todeta, että tule toki järkiisi tyttö-kulta. Mutta vei kauan aikaa - yli vuoden - kunnes Ester tuli järkiinsä.

En jaksanut myöskään innostua Esterin filosofisista pohdinnoista, joita en aina edes ymmärtänyt. Ester pohtii ihmisen dilemmaa hieman vaikeatajuisesti. Tässä kohtaa piti pysäyttää piikikkäiden ruusupensaan oksien leikkaaminen, etsiä kiireesti kynä ja lehtiö esille ja kirjoittaa muistiin.”Minusta perusongelma on se, että muiden tekoja tulkitaan behavioristisesti, ulkoapäin ja objektiivisesti. Omia tekoja tulkitaan fenomenologisesti, tietoisuuden sisältä käsin. Se on ihmisen dilemma." 

Mutta niin tulivat ruusupensaat leikatuiksi. 

Kirjasta on postattu hyvin monissa blogeissa ja lähes poikkeuksetta kirjasta on pidetty.