sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

JP Koskisen Kuinka sydän pysäytetään kuuntelukirjana



JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään. Romaani sodasta ja rakkaudesta. WSOY. 2017. (kirja 2015.) Lukija Jukka Peltola. 8:54:00.

Vaara-kirjastot

Puutarhakausi on alkanut! Lumet ovat lähestulkoon sulaneet pihastamme, aurinko paistaa ja maa alkaa kuivua. Kevätkukat kukkivat. Siispä kuokka käteen, luurit korville ja sitten töihin. 🌷


Pidin JP Koskisen kirjasta Tulisiipi (Like, 2019) (linkki) todella paljon, jopa niin, että Tulisiipi sijoittui listallani viime vuoden parhaaksi kotimaiseksi teokseksi. Ja olihan Tulisiipi myös viime vuoden Finlandia-ehdokkaana. Samoin pidin Koskisen kirjasta Ystäväni Rasputin (WSOY, 2013).

Kuinka sydän pysäytetään julkistettiin talvisodan päättymisen 75-vuotispäivänä 13.3.2015. Kirja kuvaa ajanjaksoa sisällissodan jälkimainingeista talvisotaan asti eli julkistamispäivä oli ajatuksella valittu.

Valdemar Viktor Stendahl oli sotinut tsaarin sotavoimissa yhdessä Mannerheimin kanssa. Tsaarin kukistuttua Stendahl haluaa jatkaa sotimista. Hän siirtyy punaisten riveihin neuvostovallan palvelukseen. Samalla hän hylkää perheensä, Helsingissä asuvat äidin ja neljä lasta. Perhe joutuu Suomenlinnan punavankileirille, mutta heidät kuitenkin vapautetaan Mannerheimin käskyllä.  Juholle, perheen vanhimmalle lapselle, lankeaa iso vastuu perheen toimeentulosta. Juhoa, isänsä tavoin, kiinnostaa sotilasura. Muistissa ovat isän spartalaiskertomukset, jotka ovat juurtuneet voimakkaasti Juhon mieleen.

Juhon sukunimi muuttuu Kivilaaksoksi. Hän on 30-luvulla Mannerheimin palveluksessa diplomaattina ja apulaisena, joka lähetetään sinne, missä tarvitaan korvia kuuntelemaan. Kielitaitoisena Juho sopii tehtävään hyvin. Neuvottelemaankin Juho pystyy. Hän osaa olla ovela, jopa häikäilemätön, hän osaa muuntautua tilanteen mukaan. Rohkeasti hän astuu suuriin saappaisiin, kun Mannerheim lähettää hänet neuvottelumatkoille Berliiniin ja Moskovaan. Juho uskoo rauhaan viimeiseen asti. Mutta talvisota syttyy. On itsestään selvää, että Juho lähtee sotimaan. Sotaa ja rintamaolosuhteita kuvataan kirjassa hyvin realistisella otteella. Sodan järjettömyys ja raakuus heijastuvat taistelujen kuvauksissa. 

Tiedämme ja tunnemme 30-luvun historian tapahtumat. Koskinen on yhdistänyt taitavasti fiktiivista aineistoa historialliseen todellisuuteen. Tapaamme useita henkilöitä, jotka ovat tunnettuja historiallisia henkilöitä. Mainittakoon heistä vaikkapa Pontus Artti, Artturi Vuorimaa, Aimo L. Lahti, A.F. Airo ja Arvo Poika Tuominen. Ja onpa mukana myös legendaarinen "Marokon kauhu" Aarne Juutilainen. Välillä tuli tunne, että olen lukemassa tietokirjaa ja pitipä kerran googlettaa jopa Juho Kivilaakso. 

Tämä kirja osoittaa, kuten aiemmat lukemani Tulisiipi ja Ystäväni Rasputin, että Koskinen on historiallisten tapahtumien taidokas tulkitsija. Hän tietää, mistä kirjoittaa. Kirjan kuvauksen mukaan kyseessä on sota- ja rakkausromaani. Sotakirja tämä ilman muuta on. Rakkausromaanikin kyllä, mutta Juhon rakkauden kohde ei ole pelkästään lapsuudenystävä Laura, joka touhuaa asekaupan parissa ja jonka tavoitteena on saada yhä vain lisää rahaa, eikä myöskään amerikkalainen reportteriführeriksi itseään kutsuva Vera. Yhtä lailla Juhon rakkaus suuntautuu isään, tuohon punaisten puolelle loikanneeseen sotilaaseen. Suurin Juhon rakkauksista lienee sota.    

Odotin paljon tältä kirjalta. Lukemisen jälkeen tuli tunne, että sain paljon enemmän. Kirja on taitava historiallinen kuvaus yhden miehen elämästä ja 30-luvun politiikasta. Koskinen todellakin näyttää, kuinka sydän pysäytetään. 

Hyvällä äänikirjalla on hyvä lukija. Kiitos Jukka Peltola.

11 kommenttia:

  1. En ole lukenut JP Koskista, ja tämä oli ensimmäinen arvio, jonka luin. Pitänee lukea joku JP:n kirjoista.

    VastaaPoista
  2. Suosittelen Jokke. Kaikki kolme lukemaani ovat olleet hyviä.

    VastaaPoista
  3. Hienoa, kun odotukset ylittyvät.
    On pakko tunnustaa, että olen hieman kateellinen ihmisille, jotka pystyvät "lukemaan" äänikirjoja. Minä en pysty keskittymään niiden kuunteluun. Kai olen enemmän visuaalinen kuin auditiivinen omaksuja. Onneksi on myös luettavat e-kirjat.
    Hyvää vappuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, e-kirjat ovat myös kiva vaihtoehto. Minulla on olemassa kobo-lukulaite, mutta en ole siitä oikein innostunut. Matkoilla on mukava. Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  4. Kiitos lukuvinkistä. Ehkei sota - tai dekkaritkaan - ole juuri nyt itselle parhaita valintoja, mutta painan mieleen.

    VastaaPoista
  5. Olisi se niin kiva tykätä kaikista! Minulla kun on tuo Romanov -harrastus, tuli vähän ongelmia Rasputin kirjan kanssa. Koskinen on taitava kirjoittaja, mutta nyt hän minun mielestäni 'pilasi' muutne hyvän kirjan tuomalla sinne liian epäuskottavaa eli näin minä: http://leenalumi.blogspot.com/2013/12/jp-koskinen-ystavani-rasputin.html

    Kirjailijat ovat herkkähipiäisiä sanoi jo Saksan kirjallisuuspaavi, Marcel reich-Ranicki. Ainakaan Koskinen ei enää ole facebook -kaverini:)

    Ja miten harvoin sanon pahaa sanaa, ja tässäkin minusta olin oikeutettu. Tässäkin oli jotain epäuskottavaa ja huomasinkin verranneeni teoksia:http://leenalumi.blogspot.com/2011/09/tarkoin-vartioitu-talo.html Ihmettelen, miksi Koskinen, joka taitaa kerronnan ei kirjoita faktaa!!!

    "Toisaalta en lytännyt Koskista kuin siitä yhdestä asiasta ja tässä hän näytti kykynsä: Ystäväni Rasputin siis kerrotaan Rasputinin oppipojan, fiktiivisen Vasili Brutševin kautta. Ja luonnollisesti jälleen tuodaan esiin sama kuvio kuin oli John Boynen Tarkoin vartioidussa talossa eli likelle tsaariperhettä päässyt poika ihastuu yhteen suuriruhtinattarista ja kuinkas muuten, luonnollisesti Anastasiaan. Juuri häneen, joka on Jekaterinburgin surmayöstä asti ollut tasan yhtä kuollut kuin muukin perhe, mutta josta on tehty myytti: Anastasia elää! Samalla kun vastusteluistani huolimatta aloin sulaa Koskisen slaavilaistyylisen kirjoituksen mukana sain yllättäen lisävirtaa Vasilin ystävältä lehdenmyyjä Ivan Jermakovilta. Minulle riitti vain nimi Jermakov ja tajusin, että Koskinen on laittanut peliin enemmän kuin uskoinkaan." Olen lukenut Jermakovista niin paljon, että hämmästyin. Koskisen laji on tämä historia minun mielestäni, mutta vaikka fiktiota, niin 'rajoilla'. Kuten huomasit, taas veivät Romanvoit voiton! Olen toivoton...

    ♥♥

    VastaaPoista
  6. Voi Leena, et ole toivoton. Kiinnostava oli tämä kommenttisi ja ymmärrän täysin pointtisi. Itse luin Koskisen Rasputinin useita vuosia sitten, taisi olla vuonna 2014. Silloin minulla ei ollut vielä blogia, joten niin tarkkaan en muista kirjan sisältöä. Pidin kirjasta, mutta en luonnollisesti kiinnittänyt näihin sinun mainitsemiisi asioihin huomiota. - Joka tapauksessa, mukavaa vappuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, hiukan taidan olla, sillä historiasta oli tulla minulle ammatti. Minulle se tietysti jäi hyvinkin mieleeni. Koskinen on niin hyvä kirjoittaja, että hänet tekisi mieli 'valjastaa' vähän enemmän faktaan.

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista