perjantai 24. huhtikuuta 2020

Pekka Hiltusen Syvyys, Studio-sarjan neljäs osa



Pekka Hiltunen: Syvyys. Studio-sarja. WSOY. 2019. Kansi: Sami Saramäki. 374 sivua.

Omasta hyllystä

"Lia ei tiennyt, montako sataa kertaa oli astunut tähän paikkaan, mutta aina sillä oli samanlainen vaikutus. Studio oli suuri huoneisto korkean toimistotalon viidennessä kerroksessa Banksidessa, näköetäisyydellä Thamesista. Se sijaitsi Park Streetillä, aivan Lontoon ytimessä, ja silti sen sisällä tuntui kuin olisi suojassa kaikelta, hiukan irrallaan valtavan kaupungin humusta." (s. 20)

Pekka Hiltusen Syvyys jatkaa vuonna 2011 alkanutta Studio-sarjaa. Tätä ennen sarjassa on ilmestynyt kolme osaa: Vilpittömästi sinun (WSOY, 2011), Sysipimeä (WSOY, 2012) ja Varo minua (WSOY, 2015). Viaplayn tv-sarja Cold Courage, joka perustuu Studio-kirjoihin, saa ensi-iltansa toukokuussa 2020.

Syvyys-osan päähenkilöinä ovat edellisten kirjojen tavoin Lontoossa asuvat suomalaisnaiset Lia ja Mari. Lian varsinainen työ on Level-lehdessä. Hän pitää työstään, vaikkakin lehtityön haasteellisuus on vähentynyt aikakausilehdistön siirryttyä yhä enemmän internetin hyödyntämiseen. Oman työnsä ohella Lia on mukana Marin johtaman Studion toiminnassa. Studiossa toteutetaan Marin johdolla kulissien takaisia salaisia tehtäviä. Marin työporukkaan kuuluvat Lian ohella Rolo, Rico, Paddy, Maggie ja herra Vong, kaikki todellisia oman alansa ammattilaisia. Eikä sovi myöskään unohtaa suloista, kaikkien rakastamaa Gro-koiraa. 

Julmaa ja epäinhimillistä

Espanjan Extramadurassa toimii kaivos, jossa työskennellään epäinhimillisissä olosuhteissa. Tehtaan johto houkuttelee afrikkalaisia kaivokseen töihin. Työntekijöille ei makseta luvattuja palkkoja. Heidät pakotetaan epäinhimillisiin orjuutta muistuttaviin työolosuhteisiin. "Heillä ei ollut mitään oikeuksia, eikä heitä päästetä lähtemään pois. Työt tehdään vanhanaikaisilla menetelmillä, romukoneilla. Siellä ei ole työsuojelua. Heillä ei ole minkäänlaista sairausturvaa - jos he loukkaantuvat kaivoksissa, he jäävät vain toisten työläisten avun varaan." (s. 40) Nyt Studion toimesta kaivokselta salakuljetetaan Lontooseen neljä hengenvaarassa olevaa miestä. Mutta matka Espanjasta salaa Englantiin ei ole helppo, varsinkin kun heitä varjostaa El Pico, tappamisen ammattilainen. Haaste on suuri, ja siksi Mari pohtii: "Hän ja Studio ovat pystyneet vuosien varrella niin moneen operaatioon - mutta voi olla ratkaiseva virhe olettaa, että he kykenisivät niihin jatkuvasti." (s. 167)

"Mihin kaikkeen Mari oli heitä johdattamassa?" (s. 74)

Lukija joutuu mukaan jännittäviin tapahtumiin, kun vaihe vaiheelta selviää, keitä nämä Espanjasta tuodut miehet ovat ja miksi heidät halutaan tuoda Englantiin. Samalla avautuu tapahtumien yhteys Marin rankkaan lapsuuteen. Lia puolestaan huomaa ajattelevansa, että "Marin ja Studion ansiosta Liasta oli tullut vahvempi ihminen. Hän oli joutunut kokemaan ahdistavia asioita mutta oli kiistatta nyt myös voimakkaampi." (s. 74) Ja nyt Lia todellakin osoittaa rohkeutensa antamalla oman panoksensa kaivostyöläisten asian eteenpäin viemiseksi.

Olen pitänyt kaikista Studio-kirjoista ja niin pidin tästäkin. Tarina on yllätyksellinen ja jännitys tiivistyy loppua kohti. Pidän tavasta, kuinka Hiltunen valmistelee ratkaisevia lopputapahtumia, vaikkakin tässä kirjassa tapahtumia valmistellaan vähän turhankin pitkästi. Jokainen Hiltusen kirjoista käsittelee jotakin yhteiskunnallisesti tärkeää teemaa. Niin tämäkin. Orjatyövoiman käyttö ei suinkaan ole vierasta todellisuutta tänäkään päivänä. 

Pidän siitä, että kirjojen tapahtumat sijoittuvat konkreettisiin, todellisiin paikkoihin. Lukiessani ensimmäistä osaa Vilpittömästi sinun seurasin kirjan tapahtumia Lontoon kartalta. Samoin tässäkin kirjassa bongasin mielenkiintoisia paikkoja, esimerkiksi ravintola Rochelle Canteen, jossa Lia ja Bengo ruokailivat.
"Ravintolalla oli omintakeinen juju: salaperäinen sisäänkäynti. Se sijaitsi entisessä koulussa, korkean tiilimuurin ympäröimänä Shoreditchin muodikkaalla alueella." (s. 144)

Jään mielenkiinnolla odottamaan jatko-osaa.

Kirja on luettu myös mm. seuraavissa blogeissa: Kulttuuri kukoistaaAmman lukuhetkiMummo matkalla ja Kirjakirjokansi.

10 kommenttia:

  1. Kiinnostava aihe tässä kirjassa, ja kiinnostavaa muutenkin, että Hiltusen kirjat käsittelevät yhteiskunnallisesti tärkeitä teemoja. Minulle on ihan uusi tuttavuus tämä Studio-sarja. Ehkä voisi joskus tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua viehättää Hiltusen kirjoitustyyli ja tapa, jolla hän kehittelee juonen kulkua. Luulen, että pitäisit tästä sarjasta.

      Poista
  2. Onpa hyvä että Hiltunen palasi ” harharetkiltään” takas Studion pariin.
    Toistava tarina, joka eteni ,ei tökkinyt ja lukija kulki mukana tukevasti loppuun asti.
    Toivottavasti jatkaa 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, jatkoa toivotaan. Luulisin, että jatkoa tulee, koska kirja päättyi vähän niin kuin kesken.

      Poista
  3. Hiltusen kirjoitustyylissä on persoonallista otetta ja kerronta soljuu sutjakasti.
    Kiinnostava sukellus toisenlaiseen elämän- ja toimintaympäristöön auttaa vaivatta ymmärtämään sarjan saavuttaman suuren suosion.
    Teemasta pisteet; kyllähän sitä maailmaparantajan viitanriekaletta tulee mieluusti harteilla kannettua;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Takkutukka. Huomasin, että myös sinä olet lukenut kirjan. Minäkin olen ihastunut Hiltusen kirjoitustyyliin, todella mieluista luettavaa.

      Poista
  4. Studio-sarja on eräs kotimaisia dekkarisuosikkejani, ja olin tosi iloinen, kun siihen saatiin pitkän odottelun jälkeen jatko-osa. Ostin kirjan äänikirjana heti itselleni (olen jostain syystä tykännyt tästä sarjasta juuri äänikirjan muodossa, on ollut hyvä lukija), mutta kuuntelu on sitten jostain syystä jäänyt. Nyt aion kyllä korjata puutteen. Dekkareita on tullut luettua ja kuunneltua runsaasti tänä koronakeväänä, ja olisi kiva ottaa kuunteluun välillä jotain hyvää kotimaistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että sinäkin pidät tästä Studio-sarjasta. Minutkin vei jo heti eka osa mukanaan ja tosi kiva, kun tuli jatkoa. Kirja päättyi niin, että saattaa tulla vielä jatkoa.

      Poista
  5. Luin tätä sarjaa kaksi ekaa osaa, tykkäsin, mutta niistä jäi toimintaähky. Minua ovat puhutelleet enemmän Hiltusen kotimaahan sijoittuvat "harharetket" eli ne teokset, joissa ei ole terrorismia tai muuta Supossa kertynyttä tiedollista osaamista.

    Saatan toki palata sarjaan pitkän tauon jälkeen, mutta tämä tuntuu minusta paremmin toimivan juuri TV-sarjana.

    VastaaPoista