Lomalukemisena Trent Daltonin Poika nielaisee maailmankaikkeuden

Trent Dalton: Poika nielaisee maailmankaikkeuden. HarperCollins. 2019. Englanninkielinen alkuteos Boy Swallows Universe. Suomentanut Kira Poutanen. 465 sivua.

Omasta hyllystä

Loppusi on kuollut sininen lintu. Poika nielaisee maailmankaikkeuden, Caitlyn vakoilee. Siitä ei ole epäilystäkään. Nämä ovat vastaukset. Vastaukset kysymyksiin.

Kirjan minä-kertoja on 12-vuotias Eli Bell. Poika asuu äitinsä, äitinsä miesystävän Lylen  ja vuotta vanhemman veljensä Augustin kanssa. August ei puhu. Hän oli lopettanut puhumisen kuuden vuoden ikäisenä. Se oli silloin, kun äiti pakeni pois isän luota. Äidillä on selitys Augustin puhumattomuudelle: maailmankaikkeus varasti Augustin puhetaidon. Puhumisen sijaan August kirjoittaa ilmaan. Aina oikealla etusormellaan. Kirjan tapahtumaympäristö on Darra, Brisbanen lähiö Australiassa. Tapahtumat sijoittuvat 1980-luvulle. 

"Ota aika haltuuun ennen kuin se ottaa sinut." (s. 89)

Eletään huumeiden maailmassa. Huumeet ovat läsnä kaikkialla ja kaikessa. Kaikki henkilöt ovat sidoksissa huumeisiin jollakin tavalla. Elin luotettava ystävä ja poikien lastenvahti on Slim, joka on istunut vankilassa 36 vuotta. Tämä taksikuskitappaja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen vuonna 1953. Linnassa Slim oppi käsittelemään aikaa ja neuvoo mielellään Eliä ajan hallinnassa. Hallitsemalla aikaa Elillä on mahdollisuudet selvitä elämästä. Elin koulukaveri Darren on huumekauppiaiden kovaotteinen poika, joka haaveilee isoista rahoista. Darren toteaa, että hyvät tienistit pystyy ansaitsemaan vain huumekaupalla. Äidin miesystävä Lyle tekee huumekauppaa eikä Elin äiti pääse huumeista eroon. Eli toteaa, että kaikesta huolimatta huumeet tekevät äidistä kauniin. "Minusta huumeet saivat äidin näyttämään enkeliltä. Hänellä oli koko ajan huumaantunut ilme kasvoillaan, hän oli läsnä muttei kuitenkaan ollut, niin kuin Debbie Harry siinä "Heart of Glass" -videossa, hän oli kuin unikuva, liikkui unen ja valveen, elämän ja kuoleman välimaastossa." (s. 30) 

Kirjassa tapahtuu paljon. Seuraavaksi Lyle katoaa. Äiti joutuu vankilaan ja poikien on muutettava alkoholisti-isän luo. Isällä ei ole elämässä mitään muuta kuin ikävä äidin luo. Siksi hän ulvoo öisin ikäväänsä ja soittaa lakkaamatta Rolling Stonesin Ruby Tuesday -kappaletta kasettisoittimella. 

Kirja on rankkaa luettavaa, Dalton todella haastaa lukijansa. Koin, että oli haasteellista sukeltaa minulle niin vieraaseen huumeiden maailmaan. Miten huumeet voivatkaan hallita elämää niin totaalisesti ja miten jo lapsetkin joutuvat olemaan mukana eri tavoin huumeiden hallitsemassa arjessa, joko vanhempiaan suojellen ja auttaen tai toimien vanhempiensa apuna huumediilereina. Nuoren elämä tuollaisessa ympäristössä on todella rankkaa. 

Kirja on ennen kaikkea Elin kasvutarina. Saamme seurata Elin elämää 12-vuotiaasta nuoreksi aikuiseksi asti. Kyseessä on erilainen kasvutarina, mutta ei varmasti ainoalaatuinen, koska Eli ei varmasti ole ainoa huumeiden maailmassa elävä nuori. Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen rankkuudestaan huolimatta. Onneksi kirjasta löytyy myös ystävyyttä ja rakkautta. Kaikesta huolimatta perheen merkitys on suuri ja lapset tekevät kaikkensa saadakseen perheen pysymään yhdessä. 

Kiitän Kira Poutasta kauniista ja onnistuneesta käännöksestä.

Kirja oli minulla matkalukemisena matkalla eteläiseen Afrikkaan. Matka kesti noin 30 tuntia: Helsinki-Lontoo-Johannesburg-Victoria Falls. Lukemisen jälkeen jäi tunne, että voisin lukea kirjan vaikkapa uudelleen. Oleten, että jo pelkästään pitkän yölennon ja lentojen vaihtojen takia kirja jäi monilta osin avautumatta minulle.

Jokiristeily Zambezijoella Zimbabwessa. Taustalla höyryää Victoria Falls.

Osallistun tällä kirjalla Main Kirjahyllyn aarteet 2 -haasteeseen.