keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija


Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija. Bazar. 2020. Englanninkielinen alkuteos The Keeper of Lost Things. Suomentaja Susanna Tuomi-Giddings. 335 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Ensin tuli postissa Ruth Hogan -suklaalevy ja sitten muutaman päivän päästä Hoganin kirja Kadonneiden tavaroiden vartija. Kiitos tästä Bazarille, ilahdutti jouluvalmisteluissa. Joulua vietimme isolla porukalla. Mukavaa yhdessäoloa, hyvää ruokaa, ihastuttavia lumileikkejä. Ja kävipä meillä joulupukkikin. Vieraiden lähdettyä halusin rentoutua jonkin kevyemmän kirjan seurassa ja siihen Hoganin kirja sopi vallan mainiosti. Kirjaan oli mukava tarttua jo senkin vuoksi, että kirjassa on niin kaunis kansi.

Tässä Hoganin esikoisromaanissa yhdistyy kahden brittiavustajan tarina. Toinen avustajista on Eunice, joka työskentelee pienessä lontoolaisessa kustantamossa Pommikoneen alaisena. Toinen avustajista on Laura, joka puolestaan työskentelee vanhahkon, hieman erikoislaatuisen Anthony Peardewin taloudenhoitajana ihastuttavassa ruusutarhan ympäröimässä Paduan talossa jossakin päin etelä-Englantia. 

Laura on jättänyt taakseen epäonnistuneen avioliiton ja on onnellinen uudesta työpaikastaan Anthonyn viehättävässä talossa. "Ilman Anthonya ja Paduaa hän olisi hukassa." (s. 35) Laura on viehättynyt talon hurmaavista ruusuista.

"Ruusut alhaalla puutarhassa olivat täydessä kukassa. Tummanpunaiset, vaaleanpunaiset ja kermanvaaleat terälehdet muodostivat aaltoilevan röyhelöisen kukkameren, ja niiden ympärillä pörhistelivät suuret pionit ja kirkkaansiniset kukonkannukset. Huumaava ruusun tuoksu kohosi lämpimässä ilmassa ylöspäin, ja Laura veti syvään henkeä." (s. 16)

Paduan talon tapahtumat sijoittuvat tähän päivään, kun taas Eunicen kera liikutaan 1970-luvulla. Paduan talon Anthony-isäntä on menettänyt onnettomuudessa hurmaavan Therese-vaimonsa ja on ryhtynyt keräilemään tavaroita, tavaroita, joita ihmiset ovat kadottaneet ja unohtaneet. Tavarat hän kokoaa työhuoneeseensa ja kirjoittaa esineiseen liittyviä tarinoita. Mutta Anthony kuolee ja jättää Lauralle Paduan talon. Lisäksi Anthony antaa Lauralle tehtäväksi palauttaa Anthonyn keräämät esineet takaisin niiden omistajille. Laura ryhtyy toimeen ja saa seurakseen ihastuttavan Päivänpaisteen. Päivänpaiste on kehitysvammainen, ihana luonnonlapsi, jolla on selvänäkijän kykyjä. Mukana arjessa on myös miellyttävä puutarhuri Freddy. 

Nuori Eunice saa unelmiensa työpaikan Pommikoneen omistamassa pienessä vanhanajan kustantamossa. Eunice ihastuu Pommikoneeseen, mutta Pommikonetta ei romantiikka naisten kanssa kiinnosta. "Eunice ei koskaan  menisi naimisiin. Hän tiesi sen nyt. Hän ei voisi mennä Pommikoneen kanssa naimisiin eikä hänelle kelvannut kukaan muu, joten se siitä. Joskus menneinä vuosina hän oli käynyt välillä ulkona jonkun toiveikkaan nuoren miehen kanssa, joskus monillakin treffeillä. Se tuntui kuitenkin Eunicesta aina epäreilulta. Kaikki miehet hävisivät vertailussa Pommikoneelle, eikä kenenkään pitäisi joutua olemaan ikuinen kakkonen." (s. 117) Mutta hyviä ystäviä he ovat ja nauttivat toistensa seurasta.  Pommikoneen periaatteena on kustantaa vain sellaisia kirjoja, joista hän pitää. Hän tekee kaikkensa, ettei hänen tarvitsisi kustantaa sisarensa Portian Jane Austenilta ja J.K. Rowlingilta plagioituja käsikirjoituksia.

Pommikone kuolee. Junamatkalla Bristoliin Eunice kadottaa keksipurkin, jossa on Pommikoneen tuhkat. Kirjan kaksi tarinalinjaa kohtaavat, kun Anthony löytää tuhkapurkin. 

Kirjan takakannen mukaan kyseessä on "rakkaudentäyteinen feel good -romaani parhaaseen brittityyliin". Sellainen tämä kirja onkin, sopi mainiosti ainakin minun joulun jälkitunnelmiin. Kirja edustaa vanhanaikaista, lempeästi etenevää hellyttävää tarinankerrontaa, jossa on mukana hivenen taianomaisuutta ja myös sopivasti ripaus huumoria. Suomentaja Susanna Tuomi-Giddings on tehnyt hyvää työtä tunnelman luomisessa. Erityismaininta suomentajalle Päivänpaisteen sanaleikkien oivallisista suomennuksista. 

PS. Kustantajan nimi Pommikone tuntui aika kummalliselta. Piti ihan ottaa selvää, mikä Pommikoneen nimi on alkuperäisteoksessa. Ja sehän on Bomber

Kirjan julkaisupäivä on 16.1.2020. Hoganin toinen romaani The Wisdom of Sally Red Shoes julkaistaan suomeksi syksyllä 2020. Kirja kuuluu varmasti syksyn lukulistalleni. 

Kirjasta on postaus ainakin seuraavissa blogeissa: Luetut kirjat ja Anun ihmeelliset matkat.

Tämä on vuoden 2020 ensimmäinen postaukseni. Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta ja hyvää lukuvuotta! Kuva on Joensuun Kuhasalosta.


6 kommenttia:

  1. Aloitin uuden vuoden ottamalla tämän kirjan esiin. Ensisivut vaikuttavat mukavan leppoisalta. Juuri sopiva aloitus tälle vuodelle. :)

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla, että sinullakin on tämä luettavana. Postaustasi odotellen!

    VastaaPoista
  3. Samaa kirjaa olen minäkin lukenut. Leppoisaa ja lempeää luettavaa.

    VastaaPoista
  4. Tämä oli kiva, hyvää tuulta tuova kirja. Tällaisiakin tarvitaan.

    VastaaPoista
  5. Pukki toi tämän ja laitoin kirjan joskus luettavien hyllyyn.
    Kiitos sinun otan sen mukaan Malesian reissulle.

    VastaaPoista