Pierre Lemaitre: Verihäät

Pierre Lemaitre: Verihäät. Minerva. 2018. Alkuteos: Robe de marié (Calmann-Lévy, 2009) Kääntäjä: Lauri Holma. Lukija: Markus Bäckman. Kesto 09:30:04.

Äänikirja, Vaara-kirjastot

Verihäät on ensimmäinen Lemaitren kirja, johon olen tutustunut. Aika huikea lukukokemus tämä oli, tai siis oikeammin kuuntelukokemus. Kirjaa mainostetaan psykologisena trillerinä ja sitä se kaikessa kauheudessaan olikin. Ruumiitakin tulee, mutta kirjan raakuus ei ole ruumiiden lukumäärässä, vaan ihan jossakin muualla.

Sophie Duguet on 30-vuotias pariisilaisnainen. Kaikki peruselementit Sophien elämässä ovat hyvin. Hän on onnellisesti naimisissa ihanan Vincentin kanssa ja hänellä on mielenkiintoinen työ taidehuutokauppojen järjestäjänä. Lapsia heillä ei vielä ole. Kuitenkin tämä kaunis nainen alkaa olla huolissaan omasta käyttäytymisestään, hän nimittäin alkaa unohdella asioita. Ensin sattuu kaikenlaisia pieniä unohtamisia ja sekaannuksia, tavaroita katoaa kaupan ruokakärryistä, jokin paperi katoaa kotona tai töissä. No mitäs tuosta, niinhän meille kaikille käy joskus. Mutta sekaannukset, laiminlyönnit ja unohdukset saavat yhä suurempia mittakaavoja. Autokin häviää salaperäisesti parkkipaikalta, myymäläetsivä ottaa hänet kiinni, tärkeitä työpapereita katoaa. Mutta tämä on vasta alkua, nyt se psykologisen trillerin osuus vasta alkaa.

Sophien mieli järkkyy lopullisesti, kun hänen hoitolapsensa, 6-vuotias poika, löytyy kuristettuna vuoteestaan. Tapauksen sattuessa talossa ei ollut ketään Sophien ja pojan lisäksi. On helppo päätellä, ketä epäillään murhaajaksi. Sophiella ei ole muuta mahdollisuutta kuin paeta. Hän pakenee ja pakenee, on uupunut ja peloissaan, mutta pystyy kuitenkin johonkin. Hän pystyy luomaan itselleen uuden identiteetin. Tässä vaiheessa lukija jo miettii, että tässä tämä nyt oli. Mutta ei, pahempaa on vain tulossa. Toinen vaihe todellisesta psykologisesta trilleristä alkaa Sophien uuden identiteetin myötä. Näin raakaa voi olla suunnitelmallinen kosto. Enempää en halua paljastaa juonesta, mutta sen voi sanoa, että jännitystä tästä kirjasta ei puutu.

Kirja tarjoaa lukijalle takuuvarmaa jännitystä. Kirja koukuttaa ensimmäisiltä sivuilta ihan loppuun asti. Tämän psykologisen trillerin juoni on suorastaan nerokas yllättävyydessään ja myös monimutkaisuudessaan. Kirjassa ei viehätä pelkästään juoni, mutta myös se, että kirja on kirjoitettu äärimmäisen tyylipuhtaasti ja huolellisesti. Olen varma, että tämä ei jää minulle ainoaksi Lemaitren kirjaksi. Lemaitre on todellinen kovanluokan dekkaristi. Ei ihme, että Lemaitre on palkittu jo kolmasti International Dagger -palkinnolla vuoden parhaasta rikosromaanista. Suomen dekkariseura myönsi hänelle ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan vuonna 2017.

Äänikirjalla on hyvä lukija, kiitos Markus Bäckmanille.