Monikasvoinen Intia näyttäytyy Arundhati Royn Joutavuuksien jumalassa

Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala. Otava. 2017. Englanninkielinen alkuteos: The God of Small Things. Suomentaja Hanna Tarkka. 384 sivua.

Oma ostos

"Hän sammutti mandariiniradion. Iltapäivän (valopitsin kuvioimassa) hiljaisuudessa lapset käpertyivät hänen lämpöönsä. Hänen tuoksuunsa. He piilottivat päänsä hänen hiuksiinsa. He vaistosivat, että unessaan äiti oli  mennyt pois heidän luotaan. Nyt he kutsuivat häntä takaisin painaen pienillä kämmenillään hänen palleansa paljasta ihoa. Puseron ja alushameen välissä. Oli ihanaa, että heidän kädenselkiensä ruskea väri oli täsmälleen samaa sävyä kuin äidin vatsanahka." (s. 256)

Naisten Pankin lukupiirissämme luimme viime vuoden alkupuolella Arundhati Royn Intiaa käsittelevän kirjan Äärimmäisen onnen ministeriö. Kirja oli minulle erityisen mieluinen, koska olimme mieheni kanssa juuri palanneet Intian matkalta. Vieläkin on mielessäni kirjan hengästyttävä vauhti, Royn kuvaama monikasvoinen, vastakohtaisuuksia, värejä ja tuoksuja täynnä oleva Intia. Intia ei heijastunut ainoastaan kirjan sisällössä, vaan myös tekstissä, niin yllätyksellisenä ja värikkäänä koin Roin tekstin.

Suurin odotuksin tartuin Joutavuuksien jumalaan, olivathan monet lukijatuttavistani todenneet, että Joutavuuksien jumala on Äärimmäisen onnen ministeriöön verrattuna helpompaa ja myös koukuttavampaa luettavaa.

Eletään vuotta 1969. Kirjan päähenkilöt ovat kaksoissisarukset 7-vuotiaat Rahel ja Estha. Kaksosten välityksellä välittyy kuva intialaisesta yhteiskunnasta ja luonnollisesti myös lasten perheestä ja sukusiteistä. Kaksosten äiti on Ammu, joka on käyttäytynyt sopimattomasti ja anteeksiantamattomasti jättämällä alkoholisoituneen miehensä ja muuttamalla takaisin vanhempiensa luo. Ammun äiti on Mammachi ja isä jo aiemmin kuollut Pappachi. Perheeseen kuuluu myös Ammun veli Chacho ja isotäti Baby Kochamma. Perhe asuu isoisän talossa Ayemenemissä Keralassa. 

Kirjan puoliväliin asti perhe, kaksoset Rahel ja Estha, Chacko, äiti Ammu ja isötäti Baby Kochamma, matkaavat taivaansinisellä Plymouthilla lentokentälle ottamaan vastaan Chackon ex-vaimoa Margaret Kochammaa sekä heidän tytärtään Sophie Molia. Matkan teko toimii kehyksenä menneiden vuosien tapahtumille sekä tuleville tapahtumille. Matka on pitkä, välillä pitää yöpyä. Yövytään Sea Queens -hotellissa ja illalla käydään katsomassa tuolloin niin suosittu the Sound of Music. Elokuvaillan kuvaus on kerrassaan herkullista luettavaa. Ennen elokuvaesitystä lapset käyvät HIS ja HERS -vessoissa. Vessassa äiti Ammu opasti tytärtään. "Naisten vessassa Ammu sanoi, että Rahelin piti pissata koskettamatta pönttöön. Hän sanoi, että Julkiset Pöntöt olivat Likaisia. Niin kuin rahat. Koskaan ei voinut tietää, kuka niillä oli istunut. Spitaaliset, Lihakauppiaat. Automonttöörit. (Mätää. Verta. Rasvaa.)" (s. 116)

Lentokenttämatkalla nähdään kommunistien mielenosoitus. "Kauan eläköön vallankumous!" he huusivat. "Kaikki maailman työläiset, liittykää yhteen." (s. 85) Kommunistien rooli Keralan politiikassa on ollut merkittävä. Suuri osa paikallisen tehtaan työntekijöistä tunnustaa kommunistista ideologiaa. Yksi työntekijöistä on puuseppä Velutha, joka on paravani eli koskematon. Veluthan kautta valottuu Intian kastijärjestelmä. Kastijärjestelmä lopetettiin virallisesti v. 1950, mutta edelleen se on voimissaan. Intialainen kastilaitos jakaa ihmiset neljään kastiin: brahmaanit, soturit, kauppiaat ja maanviljelijät. Ulkopuolelle jäävät kastittomat, paariat tai paravanit.  Kastittomien oikeudet ovat rajatut. "Pikkupoikana Velutha oli yhdessä Vellya Paapenin kanssa tuonut Ayemenemin talon takaovelle kookospähkinät, jotka he olivat poimineet piha-alueen puista. Pappachi ei päästänyt paravaneja sisään. Ei kukaan päästänyt. Paravanit eivät saaneet koskea mihinkään mihin puhtaat kastihindut ja kastikristityt olivat koskeneet." (s. 93-94) Paravanina Velutha ei oikeastaan voinut työskennellä tehtaassa, mutta hyvän ammattitaidon omaavana puuseppänä hänelle sallittiin tämä oikeus.  

"Totta se on. Kaikki voi muuttua yhdessä päivässä." s. 225

Lentokenttämatkan jälkeen kirjan jäntevyys hetkeksi katoaa, mutta tapahtumien edetessä kohti lopputragediaa lukija pääsee jälleen kyytiin mukaan. Loppuratkaisujen myötä sisarukset joutuvat erilleen, vaikka he olivat kokeneet olleensa yhtä läpi kaikkien lapsuusvuosien. Perheen erottavan tapahtumaketjun taustalla on Intia, vastakohtaisuuksien Intia ja sortoa ylläpitävä kastijärjestelmä, joka määrittää ihmisten arkea, seurustelua, kanssakäymistä mukaan lukien ihastumiset ja rakastumiset.  

Joutavuuksien jumalassa on vähemmän yhteiskunnallista otetta verrattuna Äärimmäisen onnen ministeriöön. Ehkä siitä johtuukin, että aivan yhtä ihastunut en ollut tähän kirjaan. Olisin kaivannut enemmän yhteiskunnallista otetta, mm maan historiaa, tämän päivän ongelmia, esimerkiksi korruptiota, sekä ennen kaikkea liikkumista myös Keralan ulkopuolella. 

Se, mihin jälleen ihastuin, oli Royn kieli. Pidän paljon Royn sujuvasta paikoin runollisestakin ja myös yllätyksellisestä ja jopa aggressiivisesta kirjoitustyylistä. Intian vastakohtaisuudet eivät heijastu ainoastaan tarinassa, vaan myös Royn kielessä. Huumoriakin on mukana tapahtumien kuvauksissa. "Korvalehtiin puhkaistujen reikien läpi saattoi nähdä kuumana virtaavan joen ja sen ylle taipuneet tummat puut. Ja kalastajat veneissään. Ja kalat." (s. 45) Aluksi kirjoitustyyli tuntuu haasteelliselta, kerronta on hyppivää, äkkiä siirrytään johonkin aikaisempaan tapahtumaan ja sitten seuraa äkkiloikka uuteen. Mutta ihme kyllä, kiitos Royn ammattitaidon, kirja pysyy hyvin koossa. Täydet pisteet saa Hanna Tarkka, kirjan kääntäjä. Tehtävä ei ole ollut helppo, mutta Tarkka on onnistunut erinomaisesti.

Arkipäivää Agrassa. Kuva AA

Rautatieasemalla. Kuva AA.