torstai 11. heinäkuuta 2019

Jaakko Teppoa Utran kesäteatterissa Joensuussa




Kansantaiteilija, trubaduuri ja satiirikko Jaakko Teppo on ilahduttanut suomalaisia jo kolmen vuosikymmenen verran. 80-lukulaiset muistavat Tepon laulut Pilkillä, Hilma ja Onni ja Pamela. Vaikka aikaa on kulunut ja Jaakko Teppo on lopettanut aktiiviuransa sairastumisen vuoksi, hän ei unohdu ihmisten mielistä. Se huomataan myös Utran kesäteatterissa, teatteriesitykset ovat loppuunmyytyjä ilta illan jälkeen. Tepon suosittujen laulujen sanoissa löytyy vieläkin jotakin uutta ja ajankohtaista. Savosta Karjalaan muuttanut Teppo tunnetaan maaseutukulttuurin kuvaajana sekä mainiona savon ja karjalan murteiden  käyttäjänä. Maaseudun yhteiskunnallisia ongelmia Teppo peilaa kuvitteellisen Ruikonperän tapahtumiin.

Ruikonperällä ollaan myös Utran kesäteatterin esityksessä. Ruikonperän kaikki viisi asukasta ovat koolla, kun ministeriöstä tulee ilmoitus, että Ruikonperän kylä lakkautetaan, koska kylä ei ole enää elinvoimainen. Ruikonperälle annetaan vielä yksi mahdollisuus. Jos Topi Ryynäsen elämästä kirjoitetaan muistelmat, kylä saa uuden mahdollisuuden.

Topi oli julkkis jo ennen syntymää

Topi Ryynäsen elämää seurataan vaihe vaiheelta Jaakko Tepon laulujen myötä. Musiikista innostunut nuori Topi perusti yhtyeen Rolling Potatoes. Yhtyeen esiintyminen savolaisyleisön edessä Iisalmessa on kertakaikkisen herkullista katsottavaa. Sitten tuli Hilma. Rakkaus syttyi. Topin ja Hilman rakastuminen onkin yksi näytelmän koskettavimmista kohtauksista. Topi laittoi romantiikan peliin ja halusi olla hellä. Hän totesi lempeästi Hiljalle saunassa:  "Lyöhän lökkänä löylyä!". Mutta Topi oli vaikean valinnan edessä: Hilma vai musiikki. Musiikki vei voiton, ja Topi lähti tekemään rahaa musiikillaan. Hilman vei alttarille keinosiementäjä Onni Laukkanen.

Muusikon urallaan Topi tienasi mukavasti rahaa, mutta se meni kaikki hevosiin. Ravikaverina oli useimmiten Ruikonperän Veikko Römppäinen. Mutta hevosilla ei tehty voittoja ja taas piti löytää jotakin uutta. Väliin mahtui vielä ura urheiluvalmentajana. Topi kannusti valmennettavaansa hurjaan, raivokkaaseen juoksuun: "Kuvittele, että juokset pellon yli ja huomaat, että siellä onkin kirjastoauto." Topi valmistui ylioppilasnarkomaaniksi, oli töissä mm kaatopaikan vartijana ja tuurasi karjua sikalassa. Mutta ura oli jälleen nousussa, Topista tuli ministeri.
  
Toisen puoliajan alussa ohjaaja pääsee valloilleen ja näyttelijät saavat revitellä oikein olan takaa. Yleisö on mukana, nauttii tekstin mehevistä yksityiskohdista. Sitten näytelmä hieman lässähtää, kun mukaan tulevat piristeet ja dopingit. Tämä osuus tuntuu hieman päälleliimatulta, tarinan pitkittämiseltä. Mutta vielä pääsee yleisö seuraamaan herkullisia kohtauksia. Topilla on taivaan portilla haastattelu Jumalan kanssa ja käy ilmi, että yt-neuvotteluja joudutaan käymään siellä taivaassakin.

Kuten arvata saattaa, Jaakko Tepon taitavalla sanankäytöllä, sanojen väännöllä ja oivaltavalla huumorilla on iso sijansa näytelmässä. Tepon huumori puri 80-luvulla ja tekee sitä vieläkin, sen todisti tiistai-illan teatteriyleisön innostuneet reaktiot. Tepon huumorin taustalla sykkii sympatia maaseutua ja vähäosaisia kohtaan. 

Pitää sitä tarinoita maailmassa olla

Näytelmässä Jaakko Tepon musiikki on kehyksenä Topi Ryynäsen elämälle. Musiikki vie tarinaa eteenpäin. Pääosassa ovat laulut ja Vänninmäen Vapaapalokunnan Letkumiesten Orkesteri ja niin on hyvä. Syntyy ilahduttava ja hauska tarina, jonka toteuttavat ammattitaitoiset näyttelijät. Näytelmä viedään läpi viiden näyttelijän voimin: Eija Vilpas, Janne Kinnunen, Vilma Kinnunen, Arto Heikkilä ja Antti Heikkinen. Kaikilla näyttelijöillä lukuunottamatta Topia (Janne Kinnunen) on useita rooleja. En osaa nostaa ketään näyttelijää esille erikseen, koska mielestäni kaikki suoriutuivat rooleissaan erinomaisesti. Yhteistyö pelasi näyttelijöiden kesken ja katsomossa tuntui siltä, että myös näyttelijät nauttivat. Erityisesti mieleeni jäivät Antti Heikkisen upea suoritus keinosiementäjä Onni Laukkasena, Arto Heikkilän rooli Jumalana, Janne Kinnusen Rolling Potatoes-esitys, Vilma Kinnusen lauluosuudet ja Eija Vilpaksen rooli kykyjenetsijänä. Käsikirjoituksesta vastasivat itse Jaakko Teppo yhdessä Antti Heikkisen kanssa. Antti Heikkinen yltää moneen, olin kuuntelemassa häntä Helsingin kirjamessuilla ja nyt tapaan hänet käsikirjoittajana ja mainiona näyttelijänä. Olli-Matti Oinonen vastaa erinomaisesta ohjauksesta sekä hyvin toimivasta minimaalisesta lavastuksesta. Suurkiitos Ilja Tepon johtamalle orkesterille, joka onnistui hyvin ja jota oli miellyttävä kuunnella. Kuultiinpa näytelmässä mukavia jazzahtaviakin sovituksia Tepon lauluista.

Teatterista lähtiessään moni jäi hyräilemään näytelmän loppukohtauksessa soitettua Pam, Pam, Pamelaa.

PS. Olisin mielelläni laittanut mukaan kuvia näytelmästä, mutta en valitettavasti löytänyt niitä mistään. Siispä tässä sitten kaunis maisemakuva katsomosta kuvattuna. 


2 kommenttia:

  1. Näytelmän huumori toimi ja yleisö nauroi.
    Minusta erityisesti Ilja Tepon johtama orkesteri ansaitsee kiitoksen.
    Minulla meni osa näytelmästä sivu suun, kun seurasin yleisön reaktioita.
    En voinut välttyä ajatukselta, että Utrassa näytelmällä oli vielä "kotikenttäetu".

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä, orkesteri oli oikein hyvä. Siitäkin olen samaa mieltä, että näytelmällä on täällä kotikenttäetu, mikä on osaltaan takaamassa joka ilta täydet katsomot.

    VastaaPoista