Agnes Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Agnes Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia.
2018. Bazar. Ranskankielinen alkuteos Les gens heureux lisent et boivent du cafe. Suomennus Kirsi Tanner. 219 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Katsellessani Bazarin kirjatarjontaa huomiotani kiinnitti Agnes Martin-Lugandin kirjan viehättävä nimi Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia. Osoittautui, että kirjan nimi viittasi kirjakahvilaan, jota piti Pariisissa kirjan päähenkilö Diane. Kirjakahvilan toiminta ei kuitenkaan ollut ihan kunnossa, koska Diane, joka oli toinen omistajista, oli ollut pois kahvilan toiminnasta vuoden verran. Dianella oli ollut syynsä jättää kahvila toisen omistajan Felixin kontolle. Samoin Dianella oli ollut syynsä linnottautua kotiinsa vanhoihin muistoihin sekä vanhoihin vaatteisiin, lakanoihin ja leluihin. Muistot ja posttraumaattinen stressi olivat niin rankkoja, että Diane ei pystynyt kohtaamaan ulkomaailmaa.

Felix yritti parhaansa: "Saamari, katso itseäsi, ihan kuin ryysyläinen. Et tee enää mitään. Et käy töissä. Elämässäsi ei ole muuta kuin tupakoimista, juomista ja nukkumista. Teidän asuntonne on muuttunut pyhätöksi. (s. 20) Lopulta Felix pyrki saamaan Dianen mukaansa lomamatkalle, mutta Diane teki toisenlaisen ratkaisun. Hän halusi lähteä, valitsi Irlannin, jonne hänen miehensä olisi halunnut matkustaa. Diane tökkäsi karttaa. Raotin toista luomeani ja kumarruin lähemmäksi. Katsoin toisella silmälläni, kun olin vetänyt sormen pois nimen edestä. Sattuma oli valinnut pienistä pienimmän kylän, teksti oli tuskin luettavissa. "Mulranny". Minä pakenisin Mulrannyyn. (s. 26)

Diane asettui asumaan pieneen mökkiin Mulrannyyn, Irlannin länsirannikolle, Mayon kreivikuntaan. Vuokraemäntä ohjeisti Dianea: Sen sijaan, pieni neuvo, älä koskaan unohda, että me emme ole englantilaisia. (s. 51) 

Mulranny Mayon kreivikunnassa

Dianen tavoitteena oli rauhoittua ja koota itsensä. Mutta se ei ollutkaan niin helppoa. Elin kuten olin elänyt kotonamme Pariisissa, mutta ilman Felixia. Hartaasti toivomaani helpotusta ei ollut kuitenkaan tullut. Painon tunne rinnassani ei ollut vähentynyt lainkaan, enkä tuntenut itseäni yhtään vapaammaksi. (s. 63) 

Sitten Dianen huomio kiinnittyi salaperäiseen naapuriin, valokuvaaja Edwardiin. Diane tarkkaili Edwardia: Hän ei puhunut koskaan kenellekään, eikä hänen luonaan käynyt vieraita. En ollut nähnyt hänen kääntävän päätään kertaakaan minun mökkini suuntaan. Päätelmäni oli, että tyyppi oli yksinomaan itsekeskeinen. (s. 65) Lukija saattoikin arvata, että tapahtumat johtivat romanssin syntymiseen Edwardin ja Dianen välillä. Romanssin syntymistä edisti Edwardin viehättävä ja raisu Postimies Pate -koira, kun sen sijaan suhteen syntymistä hankaloitti Edwardin naisystävä Megan, mutta ennen kaikkea Dianea vielä otteessaan kiinnipitävä suru. Kirjan loppu oli hieman hämmentävä. Tuli tunne, että kirjalle on ehkä tulossa jatkoa. Bazarin sivuilta käykin ilmi, että kirjalle on todellakin tulossa jatkoa keväällä 2019.

Kirja on sujuvasti ja vetävästi kirjoitettu. Se on mukavaa kepeähköä kesälukemista. Ehkä odotukseni kirjan suhteen olivat korkeammalla varsinkin kun huomasin, että kirjassa oli peräti kolme minua kiinnostavaa teemaa. Ensinnäkin kirjan nimi oli kiinnostava ja suorastaan kutsuva. Toiseksi kiinnostavaa oli seurata, miten Diane selviää voimakkaasta surusta vai selviääkö lainkaan. Kolmanneksi minua viehätti Dianen muutto Irlantiin. Irlanti kiinnosti erityisesti siksi, koska olin juuri äskettäin lukenut Leena-Kaisa Laakson kirjan Tämän maailman reunalla. Tarinoita Irlannin länsirannikolta. (2018. Reuna). Lisäksi olemme lähdössä Irlannin kiertomatkalle syyskuussa, joten varmasti vierailemme myös Mayon maisemissa.

Kirjan alkuosaa lukiessani mieleen tuli väistämättä A. J. Finnen dekkari Nainen ikkunassa (Otava, 2018). Molemmissa kirjoissa päähenkilö, nainen, kärsii posttraumaattisesta stressistä johtuen aviomiehen liikenneonnettomuudesta. Siihen loppuivatkin yhtäläisyydet näiden kirjojen välillä - toisesta kehkeytyi selkeä dekkari ja toisesta rakkaustarina.  

Bazarin sivuilta luin, että Agnès Martin-Lugand julkaisi kirjan Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia aluksi omakustanteena. Kirjablogistit bongasivat romaanin välittömästi, ja kirja päätyi ranskalaisen kustantajan listoille. Yksin Ranskassa esikoiskirjaa on myyty yli puoli miljoonaa kappaletta ja sen julkaisuoikeudet on myyty yli 20 maahan. Myös Hollywood ilmaisi kiinnostuksensa kirjaan ostamalla sen elokuvaoikeudet.

Agnes Martin-Lugand (Kuva Bazarin sivuilta)

Kirja ilmestyy 16.8.2018. Kirjasta ovat postanneet myös mm Leena Lumi, Kirjan vuoksi, Kirja vieköön ja Kirjasähkökäyrä.