lauantai 5. toukokuuta 2018

Leon Uris: QB VII - etsitään totuutta keskitysleirin tapahtumista



Leon Uris: QB VII. Gummerus. 1971. QB VII. Suomentanut Erkki Vainikkala ja Antero Virtanen. 479 sivua.

Omasta kirjahyllystä

Leon Uris (1924-2003) on yhdysvaltalainen kirjailija. Uris syntyi puolanjuutalaisten siirtolaisten perheeseen Baltimoressa, Yhdysvalloissa. Hänen isänsä Wolf William Uris oli viettänyt 1910-luvulla vuoden Palestiinassa matkallaan Puolasta Yhdysvaltoihin. Leon Uris värväytyi armeijaan pari viikkoa Pearl Harborin iskun jälkeen ja palveli Uudessa Seelannissa. Ensimmäisessä teoksessaan Taisteluhuuto hän kertoo kokemuksistaan merijalkaväessä. Toista kirjaansa Exodusta varten hän teki kaksi vuotta tutkimustyötä Israelissa. Exoduksen ohella Kolmiyhteys (Trinity) on tehnyt Urisista maailmankuulun kirjailijan. Monet Urisin kirjoista käsittelevät juutalaisuutta, mm Mila 18, Harmagedon ja QB VII.


Olen kiinnostunut toisesta maailmansodasta ja siihen liittyen Kansallissosialistinen Saksa jaksaa yhä edelleen kiinnostaa. Siksipä poimin omasta kirjahyllystämme vuonna 1971 ilmestyneen Urisin QB VII:n. Kirjassa on neljä osaa, joista ensimmäinen kuvaa Adam Kelnoa, kirjan päähenkilöä, joka on lääketieteen tohtori, sodan aikana Puolan nationalistisen maanalaisen liikkeen aktiivi ja Jadwigan keskitysleirin lääkäri. Hän istuu kaksi vuotta Brixtonin vankilassa syytettynä sotarikollisuudesta.  Kun hänet vapautetaan ja  hänen nimensä puhdistetaan, hän näkee poikansa ensimmäisen kerran.

Salaliiton hankkeet oli tehty tyhjiksi, mutta ilman vankilan muurien suojaa Adam Kelno tunsi yhä suuremman pelon valtaavan itsensä. Hän oli nyt ulkopuolella, ja vihollinen oli heltymätön ja vaarallinen. Hän otti vaimonsa ja poikansa mukaansa ja pakeni. Hän pakeni maailman syrjäisimpään kolkkaan. (s. 42-43)

Vuonna 1949 Kelno matkustaa lääkärin tehtäviin mahdollisimman kauas: Sarawakiin, Borneon pohjoiskolkkaan. Hän palvelee pyyteettömästi kanta-asukkaita ja saa aikaan paljon uudistuksia. Palkinnoksi palveluistaan Kelno aateloidaan ja hän muuttaa takaisin Englantiin. 

Kirjan toinen osa käsittelee kirjailija Abraham Cadya, joka kirjoittaa kirjan the Holocaust, joka nimensä mukaisesti käsittelee natsismin hirmutekoja. Kirjassa mainitaan myös Adam Kelnon sotarikokset, vaikkakaan Cady ei ole varma Kelnon syyllisyydestä.  Kolmannessa osassa alkaa oikeudenkäynnin valmistelu ja neljäs osa käsittelee itse oikeudenkäyntiä. Oikeussalissa QB VII numero 7 etsitään totuutta keskitysleirin tapahtumista. Syytökset Kelnoa vastaan kohdistuvat hänen toimintaansa keskitysleirin lääkärinä. Keskitysleirillä tehdyissä sterilointikokeissa naisten munasarjat ja miesten kivekset saatettiin alttiiksi voimakkaalle röntgensäteilylle, jonka jälkeen elimet poistettiin leikkaamalla ilman nukutusta. Oikeudenäynnissä mikään ei viittaa Kelnon syyllisyyteen, päinvastoin, hän vakuuttaa pelastaneensa useita vankeja omalla henkilökohtaisella riskillään. Kunnes sitten saapuu todistaja, jolla on yksi kuudesta leikkauspäiväkirjasta.  Tämän todisteen johdosta asiat saavat uuden käänteen.

Uris tunnetaan kirjailijana, joka tekee perusteellista taustatyötä. Se näkyy tässäkin kirjassa. Erityisen ihastunut ja vaikuttunut olin englantilaisen oikeuslaitoksen menettelytapojen kuvauksista samoin kuin yksityiskohtaisesta ja mielenkiintoisesta The Royal Courts of Justicen kuvauksesta. Näin Uris kuvaa lordikanslerin asemaa:

Niin, perinnäisenä ´kuninkaan omantunnon vartijana´ hän  on peräisin suuruuden ajalta, joka ei tehnyt myönnytyksiä jännitykselle eikä tragedialle eikä esiintynyt suurellisesti julkisuudessa. Arvokkuus, siinä perussävel. Perinteen vartija. (s. 199)
The Royal Court of Justice (Wikipedia)
QB VII on miellyttävä ja mielenkiintoinen lukukokemus. Pidin kirjan rakenteesta, Kelnon toimintaa valotetaan pala palalta. Ensin Kelno tuodaan esille hyvänä, pyyteettömänä ihmiskunnan auttajana ja jopa pelastajana, mutta luku luvulta totuus alkaa paljastua. Uris kirjoittaa sujuvalla lehtimiestyylillä, mikä onkin ihastuttanut miljoonia lukijoita kautta vuosikymmenien. Sen sijaan arvostelijat ovat kritisoineet Urisin lehtimiestyyliä, koska se heidän mielestään oli kliseistä ja yleisöä kosiskelevaa. Kirjaa lukiessa oli helppo kuvitella, että tämä varmasti toimisi myös elokuvan käsikirjoituksena. Kirjasta on todellakin tehty tv-sarja vuonna 1974. Pääosissa ovat Ben Gazzara, Anthony Hopkins ja Leslie Caron. 

QB VII -tv-sarja
Uris kuvaa kuukauden kestävää oikeudenkäyntiä yli 200 sivun verran. Voin vilpittömästi todeta, että tämä oikeudenkäynnin kuvaus on todella intensiivistä luettavaa ja varmasti paras lukemani oikeudenkäynnin kuvaus. Kun luin Urisin taustatietoja, kävi ilmi, että tässä kirjassa Uris kirjoitti omasta kokemuksestaan, koska tohtori Wladislaw Dering, joka oli mainittu Exodus-kirjassa,  oli nostanut Urista vastaan oikeusjutun.

7 kommenttia:

  1. Kiitos Anneli. Olen lukenut kaikki meiltä löytyvät Leon Urisin kirjat eli Exoduksen, Lunastetun Maan ja Vihan Vuoret. Todellakin Uris on paneutunut taustoihin. Uskon OB VII olevan vaikuttavaa luettavaa.
    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Exodus on mielestäni Urisin pääteos Kolmiyhteyden ohella, vaikka kaikki Urisit ovat kyllä vaikuttavia omalla tavallaan. - Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle Kirsti!

      Poista
  2. Luin juuri Leon Urisin Exoduksen ja on hyvin taustoitettu. Hyvä bloggaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke. Kiva kuulla, että Exodus oli sinulla luettavana. Postausta odotellen!

      Poista
  3. Kuulostaapa kiinnostavalta kirjalta. Olen aikaa sitten lukenut Urikselta ainakin Exoduksen ja Mila 18. Tuo oikeussalidraama on varmaan hienoa luettavaa. Pistän kirjan muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon Paula, että pidät tästäkin kirjasta, jos Exodus ja Mila 18 ovat olleet sinulle mieluisia.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen kirja varmaankin. Olen lukenut Exoduksen, ja se oli pettymys etenkin kielellisesti. Siksi mietin, mitä tarkoittaa "Uris kirjoittaa sujuvalla lehtimiestyylillä, mikä onkin ihastuttanut miljoonia lukijoita kautta vuosikymmenien." Exodus oli todella kömpelösti kirjoitettu (tai käännetty). Arin ja Kittyn rakkaustarina oli päälleliimattu ja ennalta-arvattava. Kirja oli epäonnistunut sekoitus historiallista dokumenttia ja kaunokirjallisuutta. Lisäksi kirja oli hyvinkin puolueellinen ja yksisilmäinen: juutalainen hyvä - arabi paha. Plussaa kuitenkin historiallisesta taustoituksesta, mikä lisäsi mielenkiintoa aiheeseen.
    Lisää näkökulmaa historiaan saa esimerkiksi Syksy Räsäsen teoksesta Israelin apartheid tai Tuomas Mustikaisen Kielletty kansa – elämää palestiinalaisalueilla.

    VastaaPoista