Angie Thomas: Viha jonka kylvät - Vaikuttavaa slummikuvausta

 
Angie Thomas: Viha jonka kylvät. 2017. Otava. The Hate U Give. Suomentanut Kaijamari Sivill. 397 sivua. 

Arvostelukappale kustantajalta

Kasvakaa ruusuina betonin raoissa (s. 397)

Naisten Pankin Lukevien Leidien kevään viimeisessä tapaamisessa käsittelimme Thomasin Viha jonka kylvät -kirjaa. Irja oli kutsunut meidät siirtolapuutarhamökilleen. Sää oli kesäisen kaunis, mökki oli viihtyisä ja mökin pieni pihapiiri oli pietiitillä suunniteltu eli saimme nauttia kertakaikkisen ihasta kesäisestä illasta. Meitä oli paikalla kymmenen innokasta lukijaa.


Viha jonka kylvät -kirjan tapahtumat sijoittuvat Georgetownin mustaan Garden Heights -slummiin, mutta kuten kirjailija kiitoksissaan toteaa, tapahtumat voisivat sijoittua minkä tahansa suurkaupungin mustaan slummiin. 16-vuotias Starr pakenee autolla Khalilin kanssa Ison D:n kutsuilta, kun siellä puhkeaa jengitappelu. Khalil ajaa, poliisi pysäyttää auton ja lopputuloksena poliisi, jota Starr kutsuu nimellä Sataviistoista, ampuu Khalilin. 

Khalilin kuolema saa aikaiseksi tapahtumaketjun, jota seurataan laajasti koko USA:ssa. Media syyllistää Khalilia aggressiivisesta ja uhkaavasta käyttäytymisestä pysäytystilanteessa ja  huumekauppiaana toimimisesta sekä puolustaa Khalilin ampunutta poliisia. Starr ymmärtää pian, että hänen ainoana silminnäkijänä pitää kertoa totuus. Ja niin  hän tekeekin. Hän käy poliisikuulusteluissa poliisiasemalla, hän suostuu televisiohaastatteluun ja hän uskaltautuu jopa suuren valamiehistön kuulusteltavaksi. 

Kaiken aikaa kirjan pääteemana on Khalilin kuolema, jota seurataan 3 kuukauden ja viikon ajan, mutta kirjassa on paljon muutakin. Lukija pääsee seuraamaan mustan gheton arkea, joka täyttyy jengisodista ja huumekaupasta. Huumekauppa on osa arkea ja koskettaa niin monia slummin asukkaita.

"Kama tulee jostain ja se tuhoaa meidän yhteisön", faija sanoo. "Täällä on Brendan kaltaisia, jotka luulee ettei ne pärjää ilman huumeita, ja sitten on Khalileita, jotka luulee ettei ne pärjää, jos ne ei myy huumeita. Brendat ei saa töitä, jos ne ei ole kuivilla, eikä ne pysty maksamaan vierotushoidosta, jos niillä ei oo töitä." (s. 153)

Starrin vanhemmat toivovat lapsilleen parempaa tulevaisuutta ja ovat sen tähden laittaneet kolme lastaan Williamsin valkoiseen kouluun. Koulun käynti valkoisten koulussa tuo Starrin elämään ristiriitoja. Silloin mä tajusin, että Williamson on oma maailmansa, Garden Heights omansa, ja  mä joutuisin pitämään ne erillään. (s. 37) Starrilla on mustia ja valkoisia tyttöystäviä sekä valkoinen poikaystävä Chris, jota Starrin mustien ystävien on vaikea hyväksyä. 

DeVante tulee keittiöön. "Älytöntä että sä hengaat valkosen jätkän kanssa." Se istuu mun viereen ja nappaa voidellun keksin. "Ja vielä tollasen wannabe-mustan kans." (s. 209)

OMG - Oh my God! 

Kirjan myötä tutustutaan amerikkalaisten nuorten harrastuksiin ja vapaa-ajan viettoon, johon kuuluu aktiivinen sometus (twitter, Tum blr), Bel-Airin prinssin katsominen ja rap-musiikin kuunteleminen. Kirjan nimi tulee Tupackin rapista "The Hate U Give Little Infants F-s Everybody." (s. 151) Kalliit merkkikoriskengät ovat ihan must.

Myös perhe ja sukulaiset ovat Starrin elämässä keskeisessä asemassa.  Starrin perheessä ja sukulaisperheissä muistetaan 60-luvun mustat johtajat, mm Malcolm X, Martin Luther King, Mustien Pantterien perustaja Huey Percy Newton sekä rukoillaan Mustaa Jeesusta. Nämä henkilöt olivat minulle tuttuja, koska olin vaihto-oppilaana USA:ssa v. 1964, jolloin Martin Luther King ammuttiin. Malcolm X sen sijaan tuntui sen verran vieraalta, että ostin Malcolm X -dvd;n ja sainkin selville, että Malcom X valmisti tietä Mustien Panttereiden syntymiselle. Malcolm X ammuttiin v. 1965.

Martin Luther King, Jr. ja Malcolm X maaliskuussa 1964 (Wikipedia)

Totesimme, että Thomasin kirja on hieno kuvaus amerikkalaisen mustan gheton elämästä. Löysimme kirjasta paljon hyvää. Tapahtumien todentuntuisuus ja autenttisuus pitävät otteessaan kirjan loppuun saakka. Välillä kirjaa lukee kuin parasta jännityskirjaa ja välillä taas autenttisena dokumenttina tämän päivän mustien ghetosta. Kirjailija kuvaa mustien asemaa tämän päivän USA:ssa neutraalin toteavalla otteella mitenkään alleviivaamatta yhteiskunnallisia epäkohtia. Lukijalle annetaan mahdollisuus omien johtopäätöstensä tekemiseen.

Erot mustien ja valkoisten välillä ovat edelleen olemassa.  Eräs lukijamme totesikin, että väistämättä tulevat mieleen Tuulen viemää -tapahtumat. Kirjassa kuvatut tapahtumat eivät ole kirjailijan fantasiaa.  Lehtien Poliisi ampui mustan USA:ssa -otsikot eivät ole harvinaisia, eivätkä myöskään tuomiot: Mustan nuorukaisen ampunut poliisi välttyi syytteiltä.  

 "Kaikki on vihasia siksi, että Sataviittätoista ei oo pantu syytteeseen", mä sanon, "mutta myös siksi, että se ei ole ensimmäinen joka tällasta on tehnyt ja päässyt ku koira veräjästä. Sitä on sattunut ennenkin ja ihmiset mellakoi niin kauan, että asiat muuttuu." (s. 154)

Teini-ikä on mielestämme kuvattu kirjassa hyvin todentuntuisesti ja elämänmyönteisesti. Pohdimme perhe-elämän kuvausta; voiko perhe-elämä olla niin seesteistä ja ongelmatonta kuin Starrin perheessä. Eräs lukijamme totesi, että kirjailija on tehnyt viisaan valinnan tarjotessaan nuorille jotakin lohdullista, koossapysyvää ja kaunista näin rankkasisältöisessä kirjassa. Kirjan tapahtumien kronologinen kerronta on hyvä ratkaisu nuorempien lukijoiden näkökulmasta; kronologisuuden myötä kirjasta muodostuu eheä kokonaisuus.

Kirja on luokiteltu nuorten aikuisten kirjaksi, mutta kirja sopii ajankohtaisuutensa vuoksi erinomaisen hyvin myös aikuisille. Suosittelemme tätä tärkeää kirjaa teini-ikäisille lapsillemme ja lastenlapsillemme - sekä tytöille että pojille.
   
Erityismaininnan saa Kaijamari Sivillin loistava käännös.

Arvioimme lukemamme kirjat asteikolla 1-5. Tämä kirja sai erinomaisen arvion 4,6. Oli hienoa päättää lukupiirin kevätkausi hyvään kirjaan Irjan viihtyisällä mökillä.

Angie Thomas