Arvostelukappale kustantajalta
Kyllä kirjamessuista on iloa. Ilman Helsingin kirjamessuja en varmaankaan olisi törmännyt upeaan ja mielenkiintoiseen Ville Hännisen Kirjan kasvot -kirjaan. Kirja tuli tutuksi, kun olin kuuntelemassa Parnasson kirjallisuuskeskustelua, jossa mukana olivat kirjailija Heidi Köngäs, kustantaja Anna-Riikka Carlson ja tietokirjailija, kriitikko Ville Hänninen.
On ollut aivan loistava idea tehdä kirja kirjan kansista. Minuun se ainakin kolahti, koska minulle kannet merkitsevät paljon. Kirjoja valitessa huomioni kiinnittyy ensiksi kansiin ja saatan valita kirjan ihan puhtaasti kannen perusteella. Näin Hänninen kiteyttää kansien merkityksen: "Kirjan henki tiivistyy usein kanteen". (s. 9)
Vaikka kannet ovat niin tärkeä ja olennainen osa kirjaa, aihetta ei ole aiemmin käsitelty. Onneksi Hänninen teki tämän kirjan. Kirjaan on valittu yksi teos / Suomen itsenäinen vuosi. Kirja onkin mitä parhain kunnianosoitus 100-vuotiaalle Suomelle.
Hänninen on siis valinnut yhden teoksen / vuosi. Mukana on kaunokirjojen lisäksi myös kirjasarjoja ja tietokirjallisuutta. Kansien valintaperusteina Hännisellä on ollut ajankuva, kansityylit ja taitelijat, ei pelkästään kannen kauneus. Kirjan kansia on alettu arvostamaan vasta viime vuosikymmeninä, vanhemmissa kirjoissa ei monestikaan ole tietoa kannen tekijästä.
Yhteenvedon tekeminen itsenäisyyden ajan kirjojen kansista on minulle ylivoimaista, erityisesti siksi että kirjaan valitut kannet ovat niin erityyppisiä. Olen valinnut oman mieltymykseni mukaisesti joitakin tärkeitä historian vuosia ja joitakin minulle tärkeitä tai mielestäni kauniita kirjan kansia.
 |
| Vuosi 1917. Konrad Lehtimäen Ylös helvetistä (WSOY, 1917) kuvaa voimakkaita tunteita ja historiallisen tilanteen mustavalkoisuutta. Ajoitus antaa voimaa tälle kannelle. Kansitaitelija on tuntematon. |
 |
| Vuosi 1937. Lapsuusajan ihanat suosikkikirjani palautuvat mieleeni. Anni Swan oli niin suosittu, Anni Swanin kirjoja myytiin yli miljoona kappaletta vuosina 1914-1949. Kannen taiteilija on Martta Wendelin, joka tunnettiin parhaiten Kotiliesi-lehden kansista. Anni Swanin kirjojen kannet piirtyivät useiden tyttösukupolvien tajuntaan ikuisiksi ajoiksi. Tässä esimerkkinä Ánni Swanin tuotannosta on Tottisalmen perillinen (WSOY, 1914). |
 |
| Vuosi 1942. Ollin Vot, Iivanan (Otava, 1942) kansi ja myös sisältö ovat ennenkaikkea ajankuvaa sota-ajalta. Niin kansi kuin sisältö kuvaavat neuvostoliittolaiset sotilaat laiskoina ja yhteistyökyvyttöminä. Kannen on suunnitellut lahjakas piirtäjä Erkki Koponen. |
 |
| Vuosi 1944. Yrjö Kokon satu Pessi ja Illusia (WSOY, 1944) on kirjoitettu sodan aikana. Sen ilmestyessä jatkosota oli ohi. Ahdistuksen purkamiseen tarvittiin monenlaisia kirjoja, mm satukirjoja, jotka kestävät aikaa. Kannen on suunnitellut Yrjö Kokko vaimonsa kanssa. |
 |
| Vuosi 1954. Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan (WSOY, 1954) kansi on kestänyt sukupolvelta toiselle. Varmasti kustantamolle ei ole tullut mieleenkään vaihtaa kantta; niin vahva tämä kansi on. Martti Mykkänen suunnitteli kannen. |
 |
| Vuosi 1964. Hannu Salaman Juhannustanssit (Otava, 1964) aiheutti yhden 1960-luvun tunnetuimmista kirjasodista. Kannessa, jonka on suunnitellut Markku Reunanen, heijastuvat juhannuskokko ja taivaalle sinkoutuvat kipinät. Tänä päivänä kansi tuntuu hyvin hillityltä, kuten kirjan sisältökin. |
 |
| Vuosi 1974. Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen (WSOY, 1974) muistuttaa siitä, ettei kirjan onnistunut kansi synny välttämättä ensiyrittämällä. Björn Landström suunnitteli kannen, mutta vasta 11. painoksen kannesta tuli " se oikea". Landström teki kuvituksen myös kirjaan, mutta sitä ei julkaistu. |
 | |||
| Vuosi 2014. Halusin ottaa mukaan Tuomas Kyrön Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja (WSOY 2014), en niinkään kannen kauneuden vuoksi, vaan siksi, että Mielensäpahoittaja on 2000-luvun suurimpia suomalaisia kirjallisia ilmiöitä. Kaikki me tunnemme fraasin "kyllä minä niin mieleni pahoitin". Kannen on suunnitellut Mika Tuominen. |
"Kaunis tai poikkeuksellisen kiihottava etumus saa avaamaan teoksen ja silmäilemään sitä tarkemmin." (s. 10)
Kiitos lukuvinkistä - varmasti ainakin selailen tämän läpi, heti, kun saan käsiini. Minusta ankeimmat kirjan kannet tehtiin 1980-luvulla, jolloin romaanien kansissa usein oli vain graafisia kuvioita. 70-luvun kansissa taas oli usein uskomatonta rehevyyttä. Esittelemistäsi kansikuvista ehdottomasti Martta Wendelinin Anni Swan-kuvitukset herättivät eniten muistoja ja positiivisia tunteita.
VastaaPoistaOlet oikeassa, että 1980-luvun kannet olivat paljolti tuollaisia graafisia kuvioita. Tätä kautta edusti jo ennakoivasti Salaman Juhannustanssit. Samaa mieltä, Wendelin Anni Swanin ovat niin ihania.
PoistaMinuakin kiinnostaisi tämän kirjan lukeminen. En valitse koskaan kirjoja pelkästään kannen perusteella, mutta monet kannet ovat saaneet minut lukemaan teoksen takakansitekstin, jonka jälkeen päätän, ostanko tai lainaanko kyseisen teoksen.
VastaaPoistaMinuakin harmittaa, ettei kansien suunnittelijoiden nimeä aina löydy kirjasta - minusta he ansaitsevat kaiken mahdollisen kunnian työstään. Yksi mieleenpainuvimmista kotimaisten kirjojen kansista on Ville Kivimäen Murtuneet mielet-teoksen kansi: Mika Tuomisen tuotos käyttää osuvasti Tuntemattoman sotilaan kannen siluettia, mutta versio on aivan omanlaisensa ja Kivimäen kirjan teemaan sopiva.
Piti käydä katsomassa tuo Murtuneet mielen -kirjan kansi kun se ei ole minulle tuttu. On kertakaikkisen upea. Hienoa samankaltaisuutta Tuntemattoman sotilaan kanssa, mutta myös riittävästi erilaisuutta.
PoistaOlin kuuntelemassa tuota samaista Parnasson keskustelua. :D
VastaaPoistaItse olen aikamoinen kansifriikki ja joskus vähän liikaakin ja vierasta ei ole sekään, että en saa tartutuksi kirjaan sen kannen takia. Kansi on tärkeä ja hienoa, että tällainen teos on tehty.
Olen samaa mieltä kanssasi, kansi merkitsee minulle aikamoisen paljon. Ville Hänninen on tehnyt hienoa työtä.
PoistaMinäkin olin tuolla samassa keskustelussa :) Minullekin kannet ovat merkityksellisiä ja ovat usein se ensimmäinen syy miksi tartun johonkin tuntemattomaan kirjaan kirjakaupassa. Pitkään olin sitä mieltä, että ulkomaisissa kirjoissa on kauniimpia kansia kuin kotimaisissa, mutta viime vuosina on kyllä tullut hienoa kansitaidetta myös kotimaasta. Ja onhan noissa vanhoissa kotimaisissa kansikuvituksissa oma nostalginen tunnelmansa. Hienoa, että Hänninen on tarttunut tällaiseen teemaan.
VastaaPoistaMinustakin on aivan upeaa että tällainen kirja on tehty. En ole itse osannut kiinnittää huomiota siihen onko kotimaisten ja ulkomaisten kansissa suuria eroja. Ehkä kaikki ulkomaiset kannet eivät avaudu meille.
PoistaMielenkiintoinen kirja. Kansilla on merkitystä ja joskus ne saattavat olla niin vastenmieliset tai "anti-houkuttelevat" että kirjaan tarttuminen vähintäänkin siirtyy. Otetaan vaikka Liane Moriarty. Luin ensimmäisen suomennetun, jossa minua tökki yksi juonikuvion osa oikein kunnolla. Olisin saattanut antaa hänelle kuitenkin vielä toisen mahdollisuuden, mutta ne kirjojen kannet ovat niin rumia... joten enpä ole vieläkään toista lukenut. Luettavasta kun ei koskaan ole pulaa.
VastaaPoistaKansien suunnittelusta sitten, myönnän etten kiinnitä huomiota siihen kenen tekemä kansi on. Usein nuo tiedot ovat takakannessa kirjaston tarralappujen alla, jolloin tieto pitäisi vielä kaivaa erikseen esiin.
Minulla on yksi Liana Moriarty tuolla hyllyssä, piti ihan katsoa kantta. Kansi ei todellakaan ole mitenkään viehättävä tai kutsuva. Minä kyllä katson kannen tekijän nimen, mutta en ole huomannut, että meillä Suomessa olisi sellaisia huippuosaajia, jotka kuvittavat kannen kuin kannen.
PoistaMainio ja osuva nimi tällä kirjalla: kannethan ovat kuin kirjan kasvot. Suomalainen kansitaide kiinnostaa myös eli seuraavalla suomireissulla hankin tämän ehdottomasti käsiini. Kansilla on minulle valtavan suuri merkitys etenkin heräteostostellessa ja/tai -lainatessa: kansi joko kiinnittää huomion ja saa tutkimaan kirjaa lähemmin tai sitten työntää pois luotaan. Kannen vaikutus on merkittävä etenkin jos kirjailija ei ole ennestään minulle tuttu. Jotkut kannet ovat suorastaan taideteoksia, joita voi jäädä tuijottelemaan pidemmäksikin aikaa.
VastaaPoistaMonipuolisen kuvakoosteen olet laittanut. Tuli myös mieleeni, että pitäisi lukea Pessi ja Illusia. Tarina on hämärästi tuttu, mutta en ole varma olenko sitä koskaan lukenut. Hämärät muistikuvani saattavat perustua juttuihin, joita olen kirjasta lukenut. Että menee sekin nyt tässä samalla lukulistalle. :)
Kiva kuulla, että kirja kiinnostaa sinua. Uskon että pidät siitä. Kaikista kansivalinnoista ei tarvitse olla samaa mieltä Ville Hännisen kanssa, mutta mielestäni hän on tehnyt pääosin oikein hyviä valintoja. Esim Pessi ja Illusia on kaunis kansi ja sen lisäksi edustaa hyvää aikaansa.
PoistaKannet ovat mielenkiintoisia, vaikka täytyy myöntää itse yleensä hyppääväni suoraan takakansitekstiin tai tarinaan. EHkä siksi myös e-kirjat ovat minulle niin helppo formaatti. Mustavalkoinen kansi lukulaitteessa ei häiritse yhtään (paitsi, kun pitäisi kuvata kirja blogia varten ;-)
VastaaPoistaOlen huomannut, että lukupiirissämme joitakin lukijoita ihan harmittaa kun kiinnitän huomiota kansiin, koska sisältöhän se on joka ratkaisee. Varmaan niistä yhdessä tulee se kokonaisuus. - E-kirjat ovat minulle juttu, johon pitäisi tutustua.
PoistaKirjan kansi merkitsee minulle paljon. Tylsä kansi on luotaantyöntävä. Mielenkiintoinen tai kaunis kansi houkuttelee tarttumaan kirjaan. En nykyään lue takakansitekstejä, koska olen huomannut, että ne paljastavat kirjan juonesta liikaa.
VastaaPoistaVarmasti sitten valitsetkin kirjoja ainakin osittain kannen mukaan, jos et lue takakannen tekstiä. Siinä tapauksessa kirjan kannen on oltava mielenkiintoinen, kaunis ja houkutteleva.
PoistaHienoja kansia nostit esiin esimerkeissäsi. Kiinnostavan kuuloinen kirja, ja myös minulle kirjan kansi on olennainen tekijä. Se on sitä jopa eksyttävissä määrin, sillä jotkut vanhemmat kirjat eivät kiinnitä huomiotani ollenkaan, jos kansipaperia ei ole tai kansi on mitäänsanomaton. Sisältöhän voi luonnollisesti olla vaikka mitä timanttia! Kauniit kannet ovat silmälle ilo, ja tämän hetken kansista näkee monesti jo kauas, jos ne ovat jonkun "tutun" graafikon tekemiä.
VastaaPoistaKiitos Suketus. Tämä kirja oli kyllä mukava tuttavuus minulle. Hienoa kun tällainen kirja on tehty. On kyllä totta, että etenkin vanhoissa kirjoissa kansi saattaa harhauttaa lukijan, koska silloin ei välttämättä kiinnitetty huomiota kirjan kansiin.
PoistaTähän pitää ehdottomasti tutustua.
VastaaPoistaMinäkin bongasin kirjan messuilla, mutta en ole ehtinyt hankkia käsiini.
Tuntuu oikeastaan vähän hassulta, ettei tällaista kirjaa ole tehty aiemmin! Kirjojen kannet kuitenkin ovat todella tärkeitä ja parhaissa kansissa on tosiaankin kyse taiteesta.
Olen samaa mieltä kanssasi Amma eli ihmettelen miksi tämä kirja tehtiin vasta nyt. Minulle tuli mieleen että miksi minä en keksinyt tätä ideaa... Mutta onneksi Ville Hänninen teki sen ja teki vielä taidolla.
VastaaPoistaParhaissa kansissa nähdään tosiaan taidetta, mutta valitettavasti on myös surkeita kansia. Joskus kansikuva voi suorastaan johtaa harhaan, jos se ei kuvaa kirjan lajityyppiä. Tämä on varmasti kiinnostava kirja, jonka pariksi voisi julkaista myös "surkeimmat kannet" -kirjan.
VastaaPoistaJoo, siinäpäs olisikin ideaa, tehdä kirja surkeista kansista. Niitäkin kyllä löytyy.
PoistaKuulostaapa ihanalta tietokirjalta, josta en muuten ollut myöskään kuullut. Kiinnostaa! Kiinnostavia valintoja olet myös tehnyt.
VastaaPoistaMinulle kirjan kannella on iso merkitys. Minusta esimerkiksi Gummeruksella on ollut viime vuosina todella upeita kansia, hyvät suunnittelijat siellä siis. Tietenkään en juuri nyt muista nimeltä yhtään näistä taitureista.
Olen myös "vaihtanut" kotikirjahyllyni kirjoja, jos olen löytänyt kauniimmalla kannella varustetun painoksen. Ja lisäksi minua ahdistaa, että erään suosikkikirjailijani Jonathan Carrollin kirjojen kannet ovat usein mielestäni todella rumia. :D
Kiva kun sinullekin kirjan kannet ovat tärkeitä. Samoin minulle, saatan joskus jättää lukematta sellaisen kirjan jonka kannet eivät ole kutsuvia. Mutta onneksi nykyisin kiinnitetään jo aika paljon huomioita kansiin.
PoistaKannet on selkeästi nousussa! Juuri kommentoin Fesen puolella Riitta K:n aloittamaa kansikeskustelua Kirjallisuuden ystävissä.
VastaaPoistaKaikki graafikot eivät laita nimeään näkyviin, mikä on suuri harmi sekä nykylukijoille että varsinkin jälkipolville. Kysymys ei siis ole pelkästään puuttuvasta arvostuksesta, onneksi.
Minna /Kirsin Book Club
Olen samaa mieltä kanssasi, kannet ovat selkeästi nousussa. Ja hyvä niin, kansilla on suuri merkitys kirjan kokonaisuudessa.
Poista