Laura Gustafsson: Pohja. Into.
2017. 141 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Laura Gustafssonin Pohja-kirja on ollut usean lehtijutun aiheena. Lähes poikkeuksetta juttujen otsikoiksi on valikoitunut seksi. Totta sekin on, seksiä käsitellään kirjassa, mutta on kirjassa paljon muutakin. Kirjan minä-kertoja Laura käy läpi elämäänsä vuodesta 1997 vuoteen 2017 nuoresta tytöstä aikuisikään asti. Laura on 34-vuotias, opiskelee Teatterikorkeakoulussa, toimii siivoojana ja on pienen lapsen yksinhuoltaja. Hänellä on mielenterveyslääkitys.
"Olen pikemminkin ranskanbulldoggi, ihmisyhteiskunnan epäkelpo elätti. Häntäni typistetty ja nenäni lytistetty. En voi hengittää, mutta kovasti yritän olla koira kuitenkin." (s. 12)
Kirjan alkuosassa päähenkilö Laura menee 16-vuotiaana Tuska-festivaaleille mustatukkaisena, mustissa vaatteissa, sukkanauhaliiveissä. Aivan kuten tyttäremme, samoin 16-vuotiaana, jolloin me vanhemmat jännitimme - ehkä pelkäsimmekin - ja olimme onnellisia, kun hän palasi festareilta onnellisena ja tyytyväisenä.
Pohja-kirjassa kuvataan Lauran elämää hyvin avoimesti ja paljaasti. Kirjan kirjo on laaja; Lauran elämää käydään läpi monesta näkökulmasta: seksuaalisuus, syömishäiriöt, äitiys, raiskaukset. Seksuaalisuus on yksi kirjan pääteemoista. Laura kokee, että miehet eivät kunnioita häntä ja hän hakee miesten hyväksyntää menemällä sänkyyn heidän kanssaan.
"En osannut kapinoida sitä vastaan muutoin kuin heittäytymällä selälleni. Miehet eivät kunnioittaneet minua, antautumiseni oli sittenkin enemmän alistumista kuin vapaata halua. Ja se, mitä tarjosin, ei ollut niin erityistä, että jokainen, jonka halusin jäävän, olisi jäänyt." (s. 14)
"Vangitseminen on yksi vanhimmista seksifantasioistani. Kyse ei ole masokistisesta taipumuksesta. En välitä, jos minua satutetaan fyysisesti, mutta en suoranaisesti kipua kaipaakaan." (s. 38)
Merkittävänä teemana kirjassa on myös bulimia. Gustafsson kuvaa asiallisesti ja ilman intohimoja tätä nuorten naisten yleistä ongelmaa.
"Olen harjoitellut bulimiaa elämäni aikana useissa jaksoissa. Bulimia ei muodosta samanlaista identiteettiä kuin anoreksia. On siistiä olla anorektikko, mutta bulimiasta puhuu mieluiten vaan harrastuksena. Korkeintaan lievänä intohimona." (s. 82)
'Syömishäiriöissä on monta näkökulmaa. "Kun laihdun, ihmiset kysyvät, olenko kunnossa. Mutta: "Näytät tosi hyvältä".' (s. 82)
Kun taas "Lihottuani ihmiset sanovat, että näytän terveelta. Kuka vittu täällä sairaassa maailmassa haluaa näyttää terveeltä." (s. 82-83)
Hyvä veto Gustafssonilta oli ottaa Marilyn mukaan kirjaan. "Ne (miehet) haluavat osuutensa. Enkä nyt puhu seksistä. Selkäsi takana ne kehittelevät legendan siitä, miten juuri ne petasivat sinut kuin nuken ja antoivat sanat suuhusi. Suorastaan loivat sinut. Kuin olisit tahdotonta tomua. Kun suosiosi hiipuu, ne selittävät syyksi sen, että rupesit omapäiseksi etkä ottanut hyviä neuvoja vastaan." (s. 127)
Gustafsson sanoo, että Pohja on omaelämäkerrallinen. Hän on rohkea, hän laittaa itsensä likoon paljastamalla niin paljon itsestään. Hän on joutunut miettimään, missä raja menee, mitä voi kirjoittaa ja mitä ei. Gustafsson on tehnyt viisaan valinnan: hän paljastaa paljon itsestään, mutta säästää muut, mm vanhempansa ja ystävänsä. - Erityismaininnan saa kieli, joka sopi erinomaisesti tähän kirjaan sekä kirjan kannesta, jonka tekijää en kylläkään löytänyt kirjasta.
"Valkea harjani heilahtaa ilmavirrassa. Olen tyttö vielä yhdeksänkymmentävuotiaana." (s. 141)
Arvostelukappale kustantajalta
Laura Gustafssonin Pohja-kirja on ollut usean lehtijutun aiheena. Lähes poikkeuksetta juttujen otsikoiksi on valikoitunut seksi. Totta sekin on, seksiä käsitellään kirjassa, mutta on kirjassa paljon muutakin. Kirjan minä-kertoja Laura käy läpi elämäänsä vuodesta 1997 vuoteen 2017 nuoresta tytöstä aikuisikään asti. Laura on 34-vuotias, opiskelee Teatterikorkeakoulussa, toimii siivoojana ja on pienen lapsen yksinhuoltaja. Hänellä on mielenterveyslääkitys.
"Olen pikemminkin ranskanbulldoggi, ihmisyhteiskunnan epäkelpo elätti. Häntäni typistetty ja nenäni lytistetty. En voi hengittää, mutta kovasti yritän olla koira kuitenkin." (s. 12)
Kirjan alkuosassa päähenkilö Laura menee 16-vuotiaana Tuska-festivaaleille mustatukkaisena, mustissa vaatteissa, sukkanauhaliiveissä. Aivan kuten tyttäremme, samoin 16-vuotiaana, jolloin me vanhemmat jännitimme - ehkä pelkäsimmekin - ja olimme onnellisia, kun hän palasi festareilta onnellisena ja tyytyväisenä.
Pohja-kirjassa kuvataan Lauran elämää hyvin avoimesti ja paljaasti. Kirjan kirjo on laaja; Lauran elämää käydään läpi monesta näkökulmasta: seksuaalisuus, syömishäiriöt, äitiys, raiskaukset. Seksuaalisuus on yksi kirjan pääteemoista. Laura kokee, että miehet eivät kunnioita häntä ja hän hakee miesten hyväksyntää menemällä sänkyyn heidän kanssaan.
"En osannut kapinoida sitä vastaan muutoin kuin heittäytymällä selälleni. Miehet eivät kunnioittaneet minua, antautumiseni oli sittenkin enemmän alistumista kuin vapaata halua. Ja se, mitä tarjosin, ei ollut niin erityistä, että jokainen, jonka halusin jäävän, olisi jäänyt." (s. 14)
"Vangitseminen on yksi vanhimmista seksifantasioistani. Kyse ei ole masokistisesta taipumuksesta. En välitä, jos minua satutetaan fyysisesti, mutta en suoranaisesti kipua kaipaakaan." (s. 38)
Merkittävänä teemana kirjassa on myös bulimia. Gustafsson kuvaa asiallisesti ja ilman intohimoja tätä nuorten naisten yleistä ongelmaa.
"Olen harjoitellut bulimiaa elämäni aikana useissa jaksoissa. Bulimia ei muodosta samanlaista identiteettiä kuin anoreksia. On siistiä olla anorektikko, mutta bulimiasta puhuu mieluiten vaan harrastuksena. Korkeintaan lievänä intohimona." (s. 82)
'Syömishäiriöissä on monta näkökulmaa. "Kun laihdun, ihmiset kysyvät, olenko kunnossa. Mutta: "Näytät tosi hyvältä".' (s. 82)
Kun taas "Lihottuani ihmiset sanovat, että näytän terveelta. Kuka vittu täällä sairaassa maailmassa haluaa näyttää terveeltä." (s. 82-83)
Hyvä veto Gustafssonilta oli ottaa Marilyn mukaan kirjaan. "Ne (miehet) haluavat osuutensa. Enkä nyt puhu seksistä. Selkäsi takana ne kehittelevät legendan siitä, miten juuri ne petasivat sinut kuin nuken ja antoivat sanat suuhusi. Suorastaan loivat sinut. Kuin olisit tahdotonta tomua. Kun suosiosi hiipuu, ne selittävät syyksi sen, että rupesit omapäiseksi etkä ottanut hyviä neuvoja vastaan." (s. 127)
Gustafsson sanoo, että Pohja on omaelämäkerrallinen. Hän on rohkea, hän laittaa itsensä likoon paljastamalla niin paljon itsestään. Hän on joutunut miettimään, missä raja menee, mitä voi kirjoittaa ja mitä ei. Gustafsson on tehnyt viisaan valinnan: hän paljastaa paljon itsestään, mutta säästää muut, mm vanhempansa ja ystävänsä. - Erityismaininnan saa kieli, joka sopi erinomaisesti tähän kirjaan sekä kirjan kannesta, jonka tekijää en kylläkään löytänyt kirjasta.
"Valkea harjani heilahtaa ilmavirrassa. Olen tyttö vielä yhdeksänkymmentävuotiaana." (s. 141)
Joskus näinkin päin: kustantajan katalogissa kirja ei herättänyt mielenkiinnostusta, vaikka tiedän Lauran vahvaääniseksi kirjoittajaksi, mutta arviosi herätti. En tiedä sopiiko vuoden pimeimpiin iltoihin, mutta lisään listaan! :)
VastaaPoistaOlipa hienoa saada lukea tästä arvio. Tapasin kirjailijan itsensä Into Kustannuksen 10-vuotisjuhlassa ja pidin hänestä kovasti. Olen ollut kahden vaiheilla että lukeako vai ei, mutta parempi jättää lukematta, nyt kun melkein tunnen hänet ja kokisin sitten liikaa myötätuntoa 🖤Valtavan hyvin hän kirjoittaa.
VastaaPoistaHauskaa että perustit erillisen kirjablogin 📚