perjantai 11. joulukuuta 2020

Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun

 


Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun. Sitruuna kustannus. 2020. Englanninkielinen alkuteos Before We Were Yours. Suomentanut Hilla Hautajoki. 473 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Nielaisen kurkussani polttelevan palan, ja se asettuu mahaani. Iltapäiväkatselmukseen? Taidan tietää, mitä se tarkoittaa. Olen nähnyt muutaman kerran täällä vierailleita vanhempia. He odottavat kuistilla, ja sitten hoitajat tuovat heille heidän lapsensa näytille pestyinä, puettuina ja kammattuina. Vanhemmat tuovat lahjoja ja halaavat ja itkevät kun heidän täytyy lähteä. Sen täytyy tarkoittaa iltapäiväkatselmusta." (s. 172)

Rill 

On vuosi 1939. Paikka on Memphis, Tennessee. Fossin perhe, äiti Queenie, isä Briny ja heidän viisi lastaan elävät vaatimatonta, mutta onnellista ja jopa taianomaista elämää Arcadia-asuntolaivassa Mississippi-joella. Briny-isä toteaa, että "joessa on taikaa, ja se pitää huolta ihmisistään nyt ja aina." (s. 26) Hyväntuulinen ja nauravainen Queenie-äiti on perheen sydän. Perheen matkatessa asuntolaivalla joenvarsikaupungista toiseen äiti laulaa vanhoja lauluja lasten kanssa. Mutta sitten tapahtuu jotakin, jonka jälkeen mikään ei ole enää niin kuin ennen. Isä Briny joutuu viemään Queenie-vaimonsa sairaalaan vaikean synnytyksen vuoksi. Lapset jäävät laivaan. Vanhin lapsista on 12-vuotias Rill, jolle jää vastuu sisarusten huolenpidosta vanhempien sairaalassa oloaikana. Keskellä yötä tulevat miehet. Miehet, jotka vievät lapset mukanaan. Vastarinta ei auta, aikuiset miehet ovat lapsia voimakkaampia. 

Lapsilla tehtiin kauppaa. (s. 272)

Lapset viedään Tennesseen orpokotiin, jota hallinnoi johtaja Georgia Tann uskollisine apulaisineen. Tann hallitsee lapsia ja alaisiaan pelolla. Orpokodissa olevia lapsia kutsutaan suojateiksi. Rillille selviää, että "suojatti tarkoittaa sitä että vanhemmat eivät ole tulleet hakemaan näitä lapsia täältä pois. Muut lapset sanoivat meille, että jos vanhempamme eivät tule hakemaan meitä, neiti Tann antaa meidät jollekin toiselle joka vie meidät kotiinsa. Joskus lapset saavat jäädä uuteen kotiin, mutta toisinaan eivät. " (s. 169-170) Rillillä on kuitenkin usko, että Briny tulee  hakemaan heidät heti, kun Queenien vointi kohentuu. Mutta Briny ei tule, eikä tule Queeniekaan. Johtaja Tann kertoo Rillille totuuden. Fossin lapset ovat nyt orpoja, koska Queenie ja Briny olivat allekirjoittaneet paperit ja luovuttaneet lapset johtaja Tannin orpokotiin. 

Miten kaikki ovat voineet katsoa tätä läpi sormien? (s. 275)

Orpokoti on kauhistuttava paikka. Lapsista ei välitetä, tai välitetään sen verran että he kelpaavat ostotavaraksi rikkaisiin perheisiin. Lapsille saa tehdä mitä tahansa, eikä kukaan välitä. "Minun mieleni raahaa minut potkivana ja kirkuvana rouva Murphyn kellarin pimeimpään nurkkaan, missä on tomun peittämä hiiliastia sekä kuumavesisäiliö. Näen huitovat hoikat käsivarret sekä sätkivät jalat. Näen valtavan käden joka sulkee kirkuvan suun, sekä öljystä likaiset sormet jotka puristavat niin lujaa että leukaan jää pyöreät mustelmat." (s. 221)   

Avery

Toisessa juonilinjassa eletään tätä päivää. Avery Stafford, kolmekymppinen syyttäjänvirastossa työskentelevä nainen, on tullut Etelä-Carolinaan senaattori-isänsä tueksi. Isän voimat alkavat huveta elimistössä jylläävän paksusuolensyövän johdosta. Isän äiti ja Averyn Judy-mummi on laitettu turvalliseen Magnolia Manorin hoitokotiin, joka on mummille entuudestaan tuttu. Hoito on siellä tasokasta ja samanaikaisesti kallista. Tästä senaattorin perhe saa kuulla syytöksiä, koska Etelä-Carolinan osavaltiota on kohahduttanut vanhustenhoitoskandaali, jossa tavallisia hoitokoteja syytetään vanhusten huonosta hoidosta. Judy-mummin myötä Avery havahtuu huomaamaan, että Staffordin perheen menneisyydessä on jotakin sellaista, mikä herättää Averyn uteliaisuuden. Sattumalta Avery tapaa toisessa vanhainkodissa asuvan May Crandallin, jonka yöpöydältä löytyy valokuva, jossa on jotakin epämääräisen tuttua. Avery toteaa: "Minusta tuntuu että minun täytyy saada totuus selville." (s. 271) 

Niiden on viimein aika olla niitä keitä ne oikeasti on. (s. 415)

Valokuva on avain siihen, että vuosikymmenten takaiset tapahtumat alkavat avautua. Sukusalaisuuksien selvittyä mikään ei ole Averylle kuten ennen. Ei ole varmaa, että hän seuraisi isänsä jalanjälkiä senaattorina eikä myöskään avioliitto Elliot-kihlatun kanssa tunnu oikealta ratkaisulta. 

Se ei ole mikään kaunis tarina. (s. 271)

Tennesseen orpokoti on todellakin ollut olemassa. Orpokotia johti häikäilemätön, julma ja säälimätön Georgia Tann, nainen joka haali rikkauksia kidnappaamalla ja myymällä köyhien perheiden lapsia varakkaille perheille. Orpokodin lapsia ovat adoptoineen mm. Joan Crawford ja June Allyson. Orpokodin toiminta jatkui aina vuoteen 1950 asti. Kyseenalaisen toiminnan jatkumisen turvasivat Georgia Tannin luomat hyvät suhteet osavaltion vaikuttajiin ja päättäjiin. Tennesseen orpokodin toimintaa pidetään yhtenä Amerikan suurimpia skandaaleja.

Yksi vuoden parhaimmista lukukokemuksista

Kustantajan sivuilta luen, että Ennen kuin olimme sinun on pysytellyt New York Timesin myydyimpien kirjojen listalla jo kaksi vuotta. Kirjaa on myyty yli 2 miljoonaa kappaletta ja sen oikeuden on myyty 35 maahan. Kirjan luettuani en yhtään ihmettele kirjan suosiota. Kirjasta muodostui minulle yksi tämän vuoden parhaimmista ja kiinnostavimmista lukukokemuksista. Jo ensisivuilta alkaen kirjan juoni tempasi mukaansa. Kirjaa oli luettava lähes keskeytyksettä. Loppua kohti kirjan intensiivisyys yhä lisääntyi. Luettuani kirjan olin lähes sanaton. Tällaista on siis voinut tapahtua?

Tämä on kirja, joka ei unohdu.

Wingate on kirjoittanut todella taitavasti rakennetun kirjan. Avery tutkii sukunsa salaperäistä menneisyyttä ja pyrkii löytämään totuuden, kun taas Rill pyrkii pitämään perheensä koossa. Naisten tarinat kietoutuvat kauniisti toisiinsa. Lopputulos on sekä synkkä että optimistinen. Tarinaa on helppo seurata, vaikka kirjassa liikutaan kahdella aikatasolla. Faktaan perustuva fiktiivinen tarina on kiinnostava, koskettava ja uskottava. Fossin perhe voisi hyvin olla 30-luvun todellisuutta, samoin kuin tämän päivän Staffordin perhe. 

Kirjan kaunis ja harmoninen kansi kuvaa hyvin tätä upeaa kirjaa.  

16 kommenttia:

  1. Kuulostaa kiintoisalta todellisuuspohjaiselta teokselta Pidän mielessäni, jos tulee jossakin vastaan ja saatan ainakin vilkaista, ehkä lukeakin. Lapsitarinat ja sukututkimus ovat aiheita, jotka kiinnostavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että tykkäät tästä. On mielestäni todella koskettava ja vaikuttava kirja.

      Poista
  2. Väkevä tarina ja kauhistuttava "orpokoti. Menee kyllä joskus uudestaan lukuun. Hieno kirja, joka kosketti omalla tavallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että sinäkin olet lukenut tämän. Todellakin, vahva ja koskettava tarina.

      Poista
  3. Kiitos Anneli!
    Tämä kirja on kirjaston varauslistalla. Kiinnostuin heti kirjasta, kun kuulin siitä ensimmäisen kerran. Kamalaia asioita tapahtuu ja on tapahtunut. Surullista on, että ne kohdistuvat lapsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopetin tämän kirjan viikko sitten ja vieläkin se on mielessä niin elävänä. Vahva ja koskettava lukukokemus. Mielenkiinnolla odotan postaustasi tästä. Mukavaa viikonvaihdetta!

      Poista
  4. Luen amerikkalaista nykykirjallisuutta puuskittain, ja tämänkin laitan korvan taakse, vaikka kammottavista lastenkodeista on itselläni tainnut tulla kiintiö täyteen. Sen sijaan tuosta jokilaivateemasta olisin voinut lukea erillisen teoksen ilman kauhuteemaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä aika kammottavasta kokemuksesta tässä oli todellakin kysymys. Välillä kirjaa luki kuin dekkaria. Tuntuu niin pahalta, kun pahuus kohdistuu lapsiin. Tuo asuntolaivateema oli todellakin kiinnostava.

      Poista
  5. Kuulostaa kiinnostavalta ja kamalalta. Täytyy miettiä, haluanko lukea.

    VastaaPoista
  6. Tuulevi, on todellakin kiinnostava ja kamala. Lopputuloksena on erinomainen kirja.

    VastaaPoista
  7. Mulla oli tämä jo kirjaston varauslistalla, mutta oli pakko poistaa, kun oli niin kova ruuhka kirjastolainoista. No nythän olisi pidempi lukuaika, kun koronan takia eräpäivät oli nyt ihan itsekseen humpsahtaneet eteenpäin. Haluan tämän kyllä jossain vaiheessa lukea, vaikuttaa niin vahvalta ja koskettavalta ja kun vielä todellisuudessa ollut tuo kammottava paikka olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun olet huomannut, että tällainen kirja on ilmestynyt. Olen varma, että pidät tästä kirjasta. Tapahtumat jäävät pitkäksi aikaa mieleen.

      Poista
  8. Minulta on tällainen kirja mennyt ihan ohi, joten mielenkiinnolla luin kirjoituksesi ja tulin siihen tulokseen, että minunkin täytyy tämä lukea. Laitoin kirjan muistiin kirjastotililleni, niin voin vain varata sen sitten kun tulee sopiva hetki. Nyt on niin paljon kirjoja lainassa, etten heti uskalla lisää lainata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kiinnostuit tästä Elegia. Kiinnostava, vaikuttava ja koskettava kirja.

      Poista
  9. Onneksi on kirjablogit, tästä(kään) teoksesta en ole aiemmin kuullut. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta teokselta ja kirjoitat siitä niin hyvin! Täytyypä ehdottomasti laittaa nimi korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tätä. Kirja on vieläkin hyvin elävästi mielessä, vaikka luin sen pari viikkoa sitten. Vaikuttava ja koskettava.

      Poista