Jenny Erpenbeck: Kairos. Tammi. Keltainen kirjasto. 2025. Saksankielinen alkuteos Kairos. Suomentaja Jukka-Pekka Pajunen. Kannen suunnittelu: Laura Lyytinen. Storytel. Lukija Mirjami Heikkinen. 12 t 55 m.
Erpenbeckin Kairos on kuvaus intensiivisestä, mutta myrskyisestä rakkaussuhteesta ja maasta, joka hitaasti hajoaa heidän ympärillään. Jäljelle jää vain pari pahvilaatikollista pölyisiä papereita.
Kairos on kreikkaa ja tarkoittaa otollista hetkeä. 19-vuotiaan Katharinan ja häntä 24 vuotta vanhemman, naimisissa olevan kuuluisan kirjailijan Hansin kohtaaminen kirjan nimen mukaisesti tapahtuu otollisella hetkellä. Useat sattumat johdattelevat heidät matkustamaan sateisena päivänä bussilla nro 34 samaan paikkaan. Katseet kohtaavat. He päätyvät kahvilaan ja sieltä edelleen Hansin kotiin. "Siinä kaikki. Kaikki oli käynyt niin kuin oli määrä käydä. Tuona heinäkuun 11. päivänä vuonna 1986." Vuosien kuluessa pari kokee ylä- ja alamäkiä. Suhde on kiihkeä ja levoton, kuten myös yhteiskunta, jossa he elävät.
Lukijan huomion kiinnittää Katharinan ja Hansin suhteen epätasapaino. Melko pian käy ilmi, että Hans on hyvin kontrolloiva ja masokistinen. Hän tuo selvästi esille, mitä odottaa nuorelta Katharinalta eikä siedä vastaväitteitä. Paikoin suhdetta voi kuvata peräti synkäksi. Katharina rakastaa Hansia intohimoisesti ja pakkomielteisesti sekä tekee kaikkensa miellyttääkseen Hansia, mutta Katharina ei koskaan pysty täyttämään sitä, mitä Hans häneltä odottaa: täydellistä fyysistä ja henkistä alistumista. Erpenbeckin lauseiden kepeys muodostaa tehokkaan kontrastin Hansin emotionaaliselle synkkyydelle.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat DDR:n puoleiseen Berliiniin. Katharina ja Hans edustavat eri sukupolvia ja näkevät DDR:n historian eri silmin. Kirjan alkuosassa lukija saa yleiskuvan 1980-luvun elämästä DDR:ssä kuvattuna Katharinan ja hänen ystäviensä silmin. On oletettavaa, että kuvauksissa heijastuvat kirjailijan omat nuoruuden kokemukset. Kansalaisten keskuudessa on tyytymättömyyttä. Kulttuurityöntekijöille ei anneta kunnon toimintaedellytyksiä. "Muutetaanko järjestelmää ulkoa vai sisältä?" Hansilla on poika Ludwig, joka haluaa opiskella filosofiaa, mutta ei suostu allekirjoittamaan paperia, jolla sitoutuu suorittamaan kolmen vuoden pakollisen asevelvollisuuden. "Typerää, mutta ymmärrettävää", toteaa Hans.
Muuri murtuu marraskuussa 1989. Niin päättyi DDR:n olemassaolo. Saivatko he jotakin parempaa? Jotkut saivat, kaikki eivät. Monille Hansin ikäpolven edustajille, joita sosialistinen DDR oli tukenut monin tavoin, markkinatalouden tulo koettiin kriisin paikkana. Heidän - mukaanlukien Hans - asiantuntemuksellaan eikä osaamisellaan ollut enää arvoa. Entiseen ei ollut paluuta. Samoin kun DDR:n olemassaolo loppui vuonna 1990, niin päättyi myös Katharinan ja Hansin suhde. Epilogissa kirjailija paljastaa Hansin salaisuuden, josta Katharina ei ollut tiennyt. Löytyy tuhatsata sivua "Epävirallisesta avustajasta jolla yhteys vihollisiin" ja sata sivua saman henkilön "Operatiivisesta toiminnasta".
Kirjailija kuvaa kiinnostavasti Katharinan ja Hansin suhdetta vaihdellen rakastavaisten näkökulmia ja herättäen lukijan myötätunnon sekä Katharinaa että Hansia kohtaan. Erpenbeckin teksti on elävää ja erittäin ilmaisuvoimaista. Jukka-Pekka Pajuselle kiitos loistavasta käännöksestä. Eittämättä kirjasta tulee mieleen Meri Valkaman upea teos Sinun, Margot (WSOY 2021), jossa myös kuvataan DDR:n viime vaiheita.
Minulle Kairos on yksi tämän vuoden parhaista lukukokemuksista. Teos voitti vuonna 2024 arvostetun kansainvälisen Booker-palkinnon. Voin hyvin yhtyä The New York Timesin veikkaukseen: "Erpenbeckistä huhutaan jo tulevana nobelistina."
Olenkin miettinyt, mitä Kairos tarkoittaa (mutta en ole jaksanut googlettaa) ja nythän se selvisi, kiitos :D
VastaaPoistaMielenkiintoista tässä on historiallinen aspekti, mutta arveluttaa asetelma nuori nainen ja vanhempi naimisissa oleva mies. Koen sen vähän kulahtaneena aiheena eli täytyisi kyllä löytyä paljon muuta tarttumapintaa kirjasta, että se olisi makuuni.
Aloitin taannoin lukea Erpenbeckin romaania Go Went Gone (suom. Mennä, meni, mennyt), mutta jätin kesken. En enää muista miksi. Ainakin sen alku oli jotenkin tahmea ja kuiva. Voi myös olla, että aika lukemiselle oli väärä.
Kiitos kommentista Elegia. Olet oikeassa, vanha mies / nuori nainen -teema on vähän kulahtanut aihe, mutta tässä tämä rakkaussuhde on sidottu voimakkaasti hajoavaan DDR:ään. Eli se on mielestäni tämän kirjan juttu. Siinä kirjailija on onnistunut hyvin. - Kirjan tapahtumat pyörivät edelleen päässäni.
PoistaMuistan pitäneeni Mennä, meni, mennyt -romaanista, joten tämäkin kiinnostaa. Kiehtovalta kuulostaa tuo, miten suhde rinnastuu ympäröivään yhteiskuntaan. Samoin se, että molempien näkökulmat tulevat näkyviin. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaKiva, kun kiinnostuit Jonna. Uskon, että pidät tästäkin, varsinkin kun edellinen Erpenbeck oli mieluista luettavaa.
PoistaOlen ihan pikkuisen liian nuori muistaakseni muurien murtumista (viikkoa vanhempi mieheni muistaa :D), ja ehkä siitäkin syystä DDR ja sinne sijoittuva kirjallisuus on jäänyt vähän vieraaksi. Toinen epäilyttävä elementti on kontrolloiva suhde, jonka jostakk syystä olen kokenut viime aikoina kovin ahdistavaksi. Sinänsä erikoista, koska asiasta ei onneksi ole omakohtaista kokemusta.
VastaaPoistaKiinnostavia kommentteja Amma! Olen samaa mieltä, että lukeminen kontrolloivasta suhteesta ei ole järin mieltä ylentävää, mutta tässä kirjassa se peilautui hajoavaan DDR:ään. Ja se oli mielestäni tämän kirjan juttu!
PoistaJos on lukenut Sinun Margot, saako Kairosista jotain uutta?
VastaaPoistaKirjojen lähtökohta on erilainen, vaikkakin molemmissa DDR on etualalla. Kairos keskittyy lähes pelkästään rakkaussuhteeseen, jonka kautta peilautuu DDR:n hajoaminen.
PoistaMinä äänestin Kairos-kirjaa lukupiirimme syysohjelmaan, mutta se ei tullut valittua. No, luen sen kuitenkin, sillä kaikki kuvaamasi kiinnostaa. Kairos on loistava nimi, 1980-luku kiinnostava ajankohta (kävin silloin pari kertaa Berliinissä) ja monimutkaiset ihmissuhteet kirjallisuudessa houkuttavat aina. Eikä Booker-palkintoa anneta kuin huipuille. Ja vielä yhtenäisyydet Sinun, Margot -teokseen, jota rakastin kirjana ja teatterina.
VastaaPoista