Karin Härjegård: Onnen ompeleet

 

Karin Härjegård: Onnen ompeleet. Sitruuna. 2025. Ruotsinkielinen alkuteos Sömmerskan och friheten. Suomentanut Suvi Koskiniemi. 422 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Erottuaan Martinista Helena muutti pieneen mökkiin Härjedaleniin. Aluksi elämästä oli vaikea saada otetta, mutta saatuaan mahdollisuuden työskennellä ihastuttavassa vohvelikahviossa Helena tuntee olevansa voiton puolella. Ihanat ystävät Sonja ja Louise jaksavat antaa iloa ja voimaa. 

Helenalle selviää, että vohvelikahvilan perustajan Hildan talo on myynnissä. Helena käy katsomassa tyhjillään olevaa taloa. Hänelle tulee tunne, että tämä on hänen paikkansa. Ehkä tänne voisi perustaa ravintolan? Mutta riskin ottaminen tuntuu valtavalta. Eikä vain omaa itseään voi ajatella, on otettava huomioon myös leskeksi jäänyt isä.

Toisella aikatasolla kirjassa avataan vohvelikahvilan perustajan Hildan elämää. Hilda on nelikymppinen nainen, joka elää ilottomassa avioliitossa Ragnarin kanssa. "Aluksi yhteisessä elämässämme Ragnarin kanssa oli ollut iloa. Iloa ja naurua ja uskoa tulevaisuuteen. Mutta hiljalleen ja huomaamatta elämä muuttui harmaaksi, kuluneeksi, tyhjäksi. Yksinäisistä päivistä tuli loputtomia. Väsymystä, merkityksettömyyttä, ikävystymistä." Mutta mitään muuta vaihtoehtoa hän ei elämässään näe. "Ja samaan aikaan tiedostin, että olin luvannut seisoa Ragnarin rinnalla, kunnes kuolema meidät erottaa." Vohvelikahvilan pitäminen on Hildalle hyvin tärkeää. "Vain lyhyen kevättalven aikana tunsin olevani elossa - tarjoillessani kahvia ja vohveleita ihmisille..." 

Tunturimaisemiin tulee vilskettä, kun Fjällnäsin tunturihotelliin majoittuu iso elokuvaporukka kuvaamaan kohtauksia tunturimaisemissa. Hildaa pyydetään pitämään vohvelikahviota auki heitä varten. He ovat ihastuttavia ihmisiä, joiden seurassa Hilda viihtyy. Ja kun ohjaaja vielä pyytää Hildaa ompelemaan vaatteita elokuvakohtauksia varten, Hildan itsetunto kohentuu ja ilo tarttuu häneen. Elokuvaporukasta erottuu Erik, jonka kanssa Hilda tuntee itsensä kauniiksi, vapaaksi ja rakastetuksi. "Enkä minä halunnut mitään muuta kuin mennä sinne käsi hänen kädessään. Hänen kätensä oli lämmin ja pehmeä. Mutta viininsumuisissa ajatuksissanikin tiesin tämän olevan väärin." 

Onnen ompeleet on jatko-osa romaanille Tuntureita, vohveleita ja sydämenasioita (Sitruuna 2024) (linkki), mutta kirja toimii hyvin myös itsenäisenä teoksena. Tuntureita, vohveleita ja sydämenasioita sai Ruotsin Vuoden feelgood -palkinnon vuonna 2022. En ihmettelisi, jos myös Onnen ompeleet palkittaisiin, niin rentouttavaa, viihdyttävää ja hyvää mieltä tuova tämä kirja on. Päähenkilöt sekä Hilda että Helena tulivat minulle hyvin läheisiksi ja eläviksi. Myös muut henkilöhahmot on rakennettu uskottaviksi. 

Elokuvaväen mukaan ottaminen kirjan tapahtumiin oli hyvä valinta kirjailijalta. Se antoi tarinalle uutta näkökulmaa ja toi mukanaan kiinnostavia henkilöhahmoja. Henkilöiden lisäksi iso rooli kirjan tapahtumissa on kauniilla luonnolla. "Olin lähestulkoon yhtä haltioitunut kuin hänkin, vaikka olin ollut täällä niin monta kertaa aiemminkin. Tässä paikassa oli sitä jotakin: vihreänruskea suomaisema, pienet talvimyrskyjen jäljiltä kippuraiset tunturikoivut ja kohti taivasta kohoava, mahtava Svanskjökläppen." 

Tämän kirjan parissa todella viihdyin. Kirjassa on tunnetta, ystävyyttä, surua, lämpöä ja tietysti myös paljon rakkautta. Kirjasta jää lämmin tunne. 

Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa ja kuulemaan lisää Helenan rohkeista valinnoista.