Liz Nugent: Särmikäs Sally Diamond

Liz Nugent: Särmikäs Sally Diamond. Sitruuna 2025. Englanninkielinen alkuteos Strange Sally Diamond. Suomentanut Veli-Matti Murtovaara. 419 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan alku herättää heti mielenkiintoni. "Vie minut roskiin", hänellä oli tapana sanoa. "Kun kuolen, vie minut roskiin. Minä olen kuollut enkä tunne mitään. Sinä itket silmäsi turvoksiin", hän sanoi ja nauroi, ja minäkin nauroin, sillä kumpikin tiesi, etten minä itkisi silmiäni turvoksiin. En itke koskaan." Tallaisen neuvon kirjan minä-kertoja Sally Diamond saa isältään. Sally noudattaa neuvoa, pakkaa kuolleen isänsä roskasäkkiin, kantaa säkin polttotynnyriin ja sytyttää tynnyrin sisällön tuleen. Sally on silloin 42-vuotias.

Tästä juoni lähtee avautumaan. Kuollut isä on Sallyn adoptioisä. Hänen oikea isänsä on Conor Geary ja oikea äitinsä on Denise Norton. Adoptiovanhemmat kertoivat, että he olivat löytäneet Sallyn metsästä, kun Sally oli vauva. Tämä oli kaukana totuudesta. Sallyn oikea isä Conor, 31 vuotta, oli siepannut Denisen tämän ollessa 11-vuotias. Vuosi oli 1966. Conor laittoi Denisen asumaan erilliseen huoneeseen, kahlitsi hänet ketjuin patteriin, harjoitti väkivaltaa ja teki tytön raskaaksi. Denise synnytti Sallyn vuonna 1974. Vankeus jatkui neljätoista vuotta, ja kun viimein äiti ja tytär löydettiin, he molemmat olivat äärettömän huonokuntoisia. Sallya hoitanut lääkäri ja psykologi adoptoi tytön. Sally kasvoi ja kehittyi, mutta vankeusvuodet olivat jättäneet voimakkaat jäljet tytön persoonaan. Sally oli autistinen, eikä pystynyt hallitsemaan tunteitaan. 

Adoptioisän kuoleman jälkeen Sally tutkii laatikoista löytyneitä päiväkirjoja ja kasettinauhoja. Tulee ilmi yllättäviä asioita. Hänen oikea nimensä ei suinkaan ole Sally Diamond, vaan Mary Norton. Löydettyjen tietojen perusteella Sally joutuu tekemään vaikeita päätöksiä, mitä kertoo ja kenelle. Ennen kaikkea pitää tehdä päätöksia, keneen voi luottaa. Sallyyn ottaa yhteyttä Mark, joka on hyvin utelias Sallyn menneisyydestä. Sallyn on päätettävä, ovatko miehen tarkoitusperät vilpittömät.

Toinen kirjan minä-kertoja on Peter. Peter on Sallyn vanhempi veli, myös Sallyn lailla vankeudessa syntynyt. Conor Geary pitää Peterin täysin eristyksessä yhteiskunnasta ja muista ihmisistä. Isä on hyvin manipuloiva ja saa Peterin uskomaan, että tämä ei voi tavata muita ihmisiä hyvin harvinaisen ihosairauden vuoksi. Teini-iän kynnyksellä totuus isän toimista paljastuu Peterille. En halua paljastaa juonesta tämän enempää, mutta voin taata, että luvassa on takuulla otteessaan pitäviä tapahtumia.

Pidin kirjan rakenteesta. Sallyn ja Peterin tarinat kulkevat rinnakkain. Ajanjaksot ja näkökulmat ovat hyvin tasapainossa. On selvää, että Sallyn ja Peterin polut yhtyvät kirjan lopussa, mutta hyvin yllättävällä tavalla. Pidin Sallysta todella paljon. Hän kamppailee vuorovaikutusongelmien ja tunteiden hallitsemisen kanssa, on naiivi, hieman omituinen, mutta ennen kaikkea hyvin sydämellinen ja vilpitön. 

Särmikäs Sally Diamond on vakuuttava, omaperäinen ja äärimmäisen hyvin otteessaan pitävä psykologinen trilleri. En kuitenkaan suosittele tätä heikkohermoisille. Vaikka kirja ei ole lohdullista luettavaa, sen vetovoima on kiistaton. Tapahtumat ovat synkkiä, hurjia ja järkyttäviä, mutta mukana on myös yllättäviä huumorin pirskahduksia. Suosittelen tämän hämmästyttävän tarinan lukemista kaikille trillereiden ystäville. 

Liz Nugent on irlantilainen kirjailija. Tämänkin kirjan tapahtumat sijoittuvat Irlannin maaseudulle. Särmikäs Sally Diamond valittiin vuonna 2023 Irlannin parhaaksi rikoskirjaksi.