Lukupiirikirjana Anna Soudakovan Mitä männyt näkevät

 

Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät. Atena. 2020. Kansi: Laura Noponen. 244 sivua.

Olisimme halunneet lukupiirikirjaksemme Anna Soudakovan uutuuden Haikara levittää siipensä, mutta koska kirjaan on kirjastossa pitkät varausjonot, päätimme tutustua Soudakovan esikoisteokseen Mitä männyt näkevät. 

Kirjan alkutapahtumat sijoittuvat vuoden 1936 kesäkuuhun. Ollaan Leningradissa ja Juri täyttää viisi vuotta. Voi miten onnellinen tämä pieni poika onkaan saadessaan lahjaksi keinuhevosen, jonka hän nimeää Salamaksi. Ilmassa on aistittavissa epävarmuutta, ja parin kuukauden päästä Jurin perheen elämä muuttuu, samoin kuin monien läheistenkin. Eikä vain hetkeksi vaan vuosikymmeniksi. Mitään kunnioimaton, röyhkeä NKVD tulee hakemaan Jurin isää. Isä rauhoittelee, itsekin järkyttyneenä. "Tämä on väärinkäsitys. Palaan kohta takaisin." Muutaman päivän päästä haetaan äiti. Pidätyksiä tapahtuu yhtälailla monien sukulaisten kuin myös tuttavien perheissä. Kenellekään ei kerrota syitä pidätyksiin. 

Juri ja sisarensa Maria jäävät isovanhempien huostaan. Nyt heidät, isänmaan vihollisten vanhemmat sekä isänmaan vihollisten lapset, karkotetaan Uzbekistaniin. Mummo yrittää tiedustella lasten vanhempien olinpaikasta, mutta mitään vastausta ei saada.

Ollaan vuodessa 1942. Mummo ja vaari ovat kuolleet. Juri on lastenkodissa ja Maria ohjataan opiskelemaan ompelemista. Ompelemista sen vuoksi, että sinä vuonna on vuorossa ompelijoiden koulutus. Kun sota on ohitse, Maria ja Juri asuvat Leningradissa. Maria on työssä asetehtaassa ja Juri käy koulua. Sodan jälkimainingeissa kaikesta on puutetta, niin asunnoista, ruoasta kuin käyttötavaroistakin. Mutta onhan aate. "Onneksi kirkas sosialistinen ajatus kaiken jakamisesta, yhteisestä onnesta ja oman tilan tarpeettomuudesta johtaa kommunalkojen ja asuntoloiden perustamiseen." Juri haluaa opiskella ja hakee sotilaslentäjäopistoon. Mutta ei pääse. "Olette siis isänmaan vihollisen poika. Ei teistä ole sotilaslentäjäksi. Tietäkää paikkanne."

Anna Soudakovan sukutarina kuljettaa lukijoita Stalinin ajan Neuvostoliitosta tämän päivän Turkuun. Matka on ollut kulkijoille pitkä, matkaan on mahtunut epätoivoa ja kyyneleitä, mutta myös paljon valoa, rakkautta ja ennen kaikkea sinnikkyyttä. Keskustelimme järjestelmällisestä mielen myrkyttämisestä Stalinin ajan Neuvostoliitossa ja totesimme, että elämä tämän päivän Putinin Venäjällä ei juuri poikkea Stalinin ajasta. Ihmisiä on helppo manipuloida, kun asennekasvatus aloitetaan pienestä pitäen ja kun tarjolla on vain yksi vaihtoehto. Traumaattiset kokemukset ja epäoikeudenmukaisuuden tunteet siirtyvät taakaksi sukupolvelta toiselle, kun niitä ei pystytä käsittelemään.  

Neuvostoliiton romahtamisen myötä arkistot hieman avautuivat ja tämän kaltaisen kirjan kirjoittaminen on ollut mahdollista. Gulag on ongelmallinen aihe Venäjän historiassa. Liian paljon pahaa tapahtui Stalinin sortokaudella. Liian paljon on jäänyt selvittämättä tai paljastamatta. Tuomioita ei ole annettu. Nürnbergia tai muutakaan oikeusistuntoa ei koskaan järjestetty. Totesimme, että vaikka kirjailija kertoo omasta sukuhistoriastaan, hän on pystynyt ottamaan etäisyyttä ja on kyennyt kuvaamaan sukunsa järkyttäviä kohtaloita vaikuttavasti, mutta silti kiihkoilematta.