Mikko Malila: Kastanjasota

 

Mikko Malila: Kastanjasota. Otava. 2024. 223 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Tietyssä mielessä Teemu oli oikeassa. Se oli viimeinen kesä. Lapsuus loppuu kaksitoistavuotiaana. Siitä parhaat psykologit on yhtä mieltä. Se on todistettu. Rudolf Steiner sanoi niin."

1990-luvun lamakauden kuvaukset kiinnostavat minua, koska itsekin olen elänyt ja kokenut tuon ahdistavan ajanjakson seuraamukset. Kiinnostuin Malilan teoksesta, koska kirja kuvaa tuon lamakauden kesää vuonna 1994 Martin kaupunginosassa Turussa. 

Kirjan tapahtumat alkavat siitä, kun kirjan - syksyllä kuudennelle luokalle siirtyvä minäkertoja - ryömii pitkin viemäreitä ja löytää sieltä ruumiin. Mutta ei siitä sitten enempää. Siirrytään kuvaamaan Santeria. "Santerin ongelma oli isot pojat. Ne näki kuinka kovasti se yritti. Sen luut ei kasvaneet. Se ei pystynyt puolustautumaan. Se suostui kaikkeen. Siinä mielessä se oli rohkea. Se hyppäsi muiden puolelle, itseään vastaan." Santerin pakokeino on ilmalaiva. Ilmalaivan kapteeni tulee hakemaan Santerin lennolle joka ilta. Isälle ei voi kertoa mitään, mutta kapteenille Santeri kertoo kaikki huolensa. Sitten on Teemu, jengin johtaja, jota pidetään suurena ja viisaana ja jonka sanoilla on painoarvoa. "Olisin seurannut Teemua mihin tahansa. Se osasi piirtääkin. Se luonnosteli kepillä hiekkaan. Sen kanssa minä opettelin kiusaamista." 

Nämä pojat asuvat Martin köyhemmällä puolella. "Me oltiin aina oltu köyhiä. Meidän isät lähti merille. Meidän äidit joutui myymään persettä ostaakseen meille vaatteita."  Itäpuolella Marttia asuivat paremmat perheet. Näiden perheiden pojat haluavat Martin alueen kuninkuuden. Puolin ja toisin tarkkaillaan, tehdään yllätyksellisiä hyökkäyksiä, pelotellaan ja ollaan odotusmielellä. Jengisota, jota käydään kastanjoilla, on väistämätön.

Malilan teksti koostuu lyhyistä, tökkivistä lauseista. Tällä tavoin Malila on varmaankin pyrkinyt tavoittamaan kuvaamiensa poikien ajatusmaailmaa. Hieman haasteelliselta tuntui päästä mukaan tekstiin, mutta kyllä tyyliin tottui yllättävän nopeasti ja lukeminen etenikin ripeästi. Malila tavoittaa hyvin lamavuosien ahdingon samoin kuin kaksitoistavuotiaiden poikien viimeisen lapsuuden kesän tunnelman. Lähtökohdat yläasteen aloittamiselle ovat heikot, mutta voi vain toivoa, että pojat löytävät vähitellen oman paikkansa tässä maailmassa.

Kastanjasota on Malilan esikoisteos.