sunnuntai 14. heinäkuuta 2024

JP Koskinen: Ukkoslintu

 

JP Koskinen: Ukkoslintu. Like. 2024. Kannen suunnittelu Tommi Tukiainen. 400 sivua.

Arvostelukappale kirjailijalta

"Sodassa on aina monta totuutta. Ensinnäkin, kaikki osapuolet ovat oikeassa. Kaikki puolustavat vain oikeuksiaan, kukaan ei halua mitään sellaista, mikä ei kuulu heille. Jos joku on rikkonut sopimuksia, sen on tehnyt vastustaja. Tai sitten on käynyt niin, että on ollut pakko rikkoa sopimuksia, koska vastustaja olisi pian rikkonut niitä ja saanut siitä etua. Kaikkea tätä kuunneltuani luulen, että sodan ensimmäinen uhri on totuus. Se joko ammutaan tai se pakenee tavoittamattomiin."

JP Koskisen Haukansilmässä (Like 2021) Kuuran perhe oli jättänyt Suomen suuriruhtinaskunnan 1860-luvulla ja lähtenyt etsimään parempaa tulevaisuutta meren takaa Amerikasta. Ensin perhe asettautui New Yorkiin, sittemmin suunnattiin kohti länttä aina Kansasiin asti vielä paremman elämän toivossa. 

Nyt eletään vuotta 1915. Kuuran perhe asuu Duluthissa Minnesotassa. Perheen veljeksistä nuorempi 16-vuotias Janne eli amerikkalaisittain James Frost kirjoittaa juttuja Duluth News Tribuneen, isoveli Timo on kiinnostunut automobiileista, kun taas isä uskoo vielä hevosvoimaan. Jannen mieli tekee maailmalle. Niinpä nuoren miehen tie käy kohti New Yorkia taskussaan suositus Tribunen päätoimittajalta sekä isältä saatu rahakirjekuori ja mielessään The New York Timesiltä saatu kutsu tulla paikalle. "Olin kuusitoista ja omillani," toteaa Janne ja lähtee luottavaisena kohti suurta maailmaa. 

Paikka The New York Timesin toimittajana tarjoutuukin Jannelle, mutta nuorta toimittajaa kiinnostaa enemmän Euroopassa riehuva maailmansota. Lehden toimitukselle Janne sanoo: "Haluan lähteä Eurooppaan. Kun Yhdysvaltain joukot saapuvat sinne, olen jo tutustunut olosuhteisiin ja pystyn tekemään juttuja, joista on meille kaikille apua". Niin Jannesta tulee The New York Timesin sotakirjeenvaihtaja. 

Ranskan rintamalle Jannen kaveriksi tulee chiricahua-apassi Nuori Hirvi, jolta Janne saa intiaaninimen Ukkoslintu. Joka paikassa näkyy sodan aiheuttamaa sekasortoa. "Paljon miehiä, paljon tykkejä, paljon aseita ja ammuksia. Paljon kuolleita." Itärintamalla, missä näkyy jo alkavan vallankumouksen merkkejä, Janne matkaa Punaisen Ristin ambulanssikyydissä. Epätoivoissaan Janne hakkaa kirjoituskonettaan milloin vain saa siihen mahdollisuuden.  

Mutta The New York Times ei ole tyytyväinen Jannen reportaaseihin. Lehti olisi halunnut rintamakuvauksia, eikä Jannen filosofisia pamfletinomaisia pohdintoja. Janne kutsutaan kotiin ja sotakirjeenvaihtajan pesti muuttuu rikostoimittajan tehtäväksi. Janne saa kokea, että myös amerikkalaisen yhteiskunnan pinnan alla kuohuu. Ay-liikkeen aktivisteja uhataan tai jopa tapetaan. Lopulta Janne joutuu tekemään oman ratkaisunsa tulevaisuuden suhteen. 

Ukkoslintu on kolmas osa sarjaa, jossa aiemmin ovat ilmestyneet Tulisiipi, joka oli myös Finlandia-ehdokkaana sekä Haukansilmä. Olen viihtynyt kaikkien näiden parissa. Kirjoissa yhdistyy laaja taustatyö sekä elävä ajan ja paikan kuvaus. Koskinen kirjoittaa kiinnostavaa ajankuvaa 1920-luvun USA:sta, jolloin Janne oli todistamassa mm. ay-liikkeen heräämistä, New Yorkin kaupunkikuvan muuttumista, automarkkinoiden kasvua ja Charles Lindberghin lentoa yli Atlantin. Tarinassa on sopivassa suhteessa yhteiskunnallisia ilmiöitä, historiallisia faktoja, kiinnostavia henkilösuhteita ja hieman myös romantiikkaa. Kirjan päähenkilöstä Jannesta tuli ystäväni. Pidin hänestä, hän on sympaattinen, oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon uskova, yksin viihtyvä pohdiskelija.

Koskinen hallitsee mukaansatempaavan tarinankerronnan. Sujuva ja kaunis kieli kantaa ja kirjaa on helppo lukea. Kirjan teemat ovat ajankohtaisia yhä tänäkin päivänä. Ukkoslintu tarjoaa tasaisen varman jatko-osan Tulisiivelle ja Haukansilmälle.


8 kommenttia:

  1. Rakastin Tulisiipeä 🫶 Annoin sille Blogistanian äänestyksessä 3 tähteä enkä edes harkinnut muita kirjoja ykkössijalle. Edelleen tulee tunteita pintaan kun muistelen sitä, itkin loppuratkaisua.

    Haukansilmä on lukematta, pitääpä oikeasti se laittaa luureihin ja muutenkin pitää Koskinen paremmin mielessä. Olen Tulisiiven lisäksi kuunnellut yhden, sen Tehtaanpatruuna Bogdanoff -kirjan. Hyvin erilainen, tykkäsin! Kyllä tuo mies on lahjakas kirjailija, ei kahta sanaa. Tämä Ukkoslintu tuleekin äänikirjana vasta marraskuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuunkin Tulilintu osui ja upposti. Suosittelen Haukansilmää ja tätä Ukkoslintua. Koskinen on todella taitava kirjoittaja, hallitsee monet genret. Mieleeni on jäänyt erityisesti teos Kuinka sydän pysäytetään.

      Poista
    2. Sekin kiinnostaa.
      Pidin lupaukseni ja kuuntelin Haukansilmän, olipa hurja tarina! Tuntuu tavallaan kuin olisi kuunnellut 20 tuntia kun siinä tapahtui niin paljon kaikkea!

      Poista
  2. Olen lukenut Tulisiiven ja pidin kovasti. Minullekin tuli tämä kirja luettavaksi, mutta Haukansilmä on jostakin syystä vielä lukematta, joten täytyy ottaa ensiksi se lukuun. Pidän kovasti Koskisen tavasta kirjoittaa historiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että sekä Haukansilmä että Ukkoslintu ovat sinulle mieluista luettavaa. Olen samaa mieltä, Koskinen on taitava historian tulkitsija.

      Poista
  3. Tulisiivestä pidin minäkin, ja tässä taannoin Ukkoslinnun innoittamana otin Haukansilmän luettavaksi. Siinä olikin mainio kertoja. Ukkoslintu on vielä kesken.

    VastaaPoista
  4. Minä rakastin Tulisiipeä, mutta Haukansilmä oli mulle iso pettymys. Onneksi Ukkoslintu oli paljon parempi kuin mitä Haukansilmä kirja.

    VastaaPoista