lauantai 22. kesäkuuta 2024

Alejandro Zambra: Chileläinen runoilija

 


Alejandro Zambra: Chileläinen runoilija. Aula & Co. 2024. Espanjankielinen alkuteos Poeta chileno. Suomentanut Sari Selander. Kansi Sanna-Reeta Meilahti. 459 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Runoilijan urasta haaveileva Gonzalo tapaa santiagolaisessa yökerhossa Carlan, ensimmäisen rakkautensa. He tuntevat edelleen yhdeksän vuoden jälkeen vetovoimaa toisiaan kohtaan, mutta paljon on tapahtunut sitten seurusteluaikojen, vaikkapa se, että Carla on nyt kuusivuotiaan Vicenten yksinhuoltaja. Vicente on kiinnostavan oloinen herkkä lapsi. Oscuridad-kissa oli alkanut oudosti laihtua, ja pian selvisikin, mihin Whiskasit hävisivät. Vicentestä oli tullut kissanruoasta riippuvainen. 

Gonzalo ja Carla tapailevat ja ennen kaikkea rakastelevat. "Seuraavien viikkojen aikana alkoi jo perhetarinan luonnostelu puistokävelyjen ja pistaasijäätelöiden lomassa, mutta kumpikaan heistä ei vielä silloin osannut kuvitella, että tuosta luonnostelmasta syntyisi jonakin päivänä kirja." Kaikki tuntuu luontevalta, myös Gonzalon muutto Carlan luo. "Liikaa suunnittelematta. Liikoja miettimättä." Pian nämä kolme muodostavat perheen. Gonzalo ottaa vakavasti roolinsa isäpuolena. Vicenten kasvattaminen on hänelle "suurenmoinen haaste", ja lopulta hän onnistuukin nousemaan tehtävänsä tasalle. Näin kuluu kuusi vuotta.

Sitten kirjallisuutta opettava Gonzalo saa apurahan tohtoriopintoja varten New Yorkiin. Carla suuttuu, koska hänelle ei ole kerrottu mitään. Niinpä Gonzalo pakkaa kirjansa ja lähtee omille teilleen. Vicente perii isäpuolensa rakkauden runoutta kohtaan eikä halua lähteä opiskelemaan yliopistoon äitinsä Carlan ja isänsä Leonin suostutteluista huolimatta. Vicenten unelma isäpuolensa lailla on tulla runoilijaksi.

Kahdeksantoistavuotiaana Vicente tapaa Prun, 31-vuotiaan amerikkalaisen toimittajan, joka kirjaimellisesti on eksynyt Santiagoon. Kun Pru kertoo, että hänen tulee kirjoittaa juttu Chilestä lehteään varten, aihe löytyy helposti: chileläiset runoilijat, mutta eivät ne kuuluisat ja kuolleet kuten Neruda tai Mistral, vaan pikemminkin elävät, eteenpäin pyrkivät runoilijat. Pru ottaa haasteen vastaan. Haastateltaviksi runoilijoiksi valitaan yksitoista miestä ja yksi nainen. "Naisia on vähän, eivätkä he ole kovin hyviä, mutta se on patriarkaalisen kapitalismin vika, ei heidän." Eräs haastatelluista runoilijoista toteaa: "Se, että joku Chilessä kertoo olevansa runoilija, on yhtä yleistä kuin ilmoittaa olevansa huippukokki Perussa, ammattilaisjalkapalloilija Brasiliassa tai malli Venezuelassa." Tämä osio tarjoaa lukijalle kiinnostavaa tietoa chileläisistä runoilijoista sekä heidän tuotannostaan. Mukana on myös otteita heidän runoistaan.

Viimeisessä osiossa Vicente ja Gonzalo tapaavat monen vuoden jälkeen. Tämä monimutkaiseksi osoittautuva jälleennäkeminen on mielestäni yksi parhaimmista romaanien lopetuksista - niin paljon tunnetta latautuu isäpuolen ja pojan välisiin keskusteluihin. 

Chileläinen runoilija on kaunis, koskettava ja myös hauska rakkauden julistus runoudelle ja runoilijoille nostaen esille runouden lisäksi useita muitakin teemoja. Kirjassa pohditaan, mitä tarkoittaa olla mies eri rooleissa - isänä, isäpuolena, opettajana, runoilijana, rakastajana, puolisona. Esille nousevat myös perhesuhteet tai oikeammin perhesuhteiden toimimattomuus, kuinka valitsemme perheemme ja kuinka petämme heidät. Pienin oivalluksin Zambra kuvaa tapahtumia useista näkökulmista eri aikatasoilla. Lukeminen edellyttää lukijalta aktiivista otetta. Mutta Zambra palkitsee lukijansa. Kirjan ihmissuhteet, tapahtumat ja eri aikatasot yhdistyvät toisiinsa melko monimutkaisilla solmuilla, joiden päät kirjailija sitoo yhteen siististi ja tyylikkäästi.

Rakenteeltaan teos on jaettu neljään pitkään lukuun: "Varhaistuotanto", "Perhepuoli", Poetry in motion" ja "Muistojen puisto". Zambran kirja on ovela ja taitavasti kirjoitettu. Zambra taitaa tarinankerronnan monissa muodoissaan. Kielessä on voimaa, maagisuutta ja omaperäistä huumoria. Kiitoksen ansaitsee Sari Selander erinomaisesta käännöksestä. Sanna Meilahden kansi on onnistunut. Onpa Oscuridad-kissakin päässyt kanteen.

Alejandro Zambra on itse runoilija ja kirjallisuuden yliopisto-opettaja Santiago de Chilessä. Chileläisen kirjallisuuden, erityisesti runouden tuntemus, sekä myös hänen rakkautensa runoutta kohtaan, tulevat hyvin esille tässä kirjassa. Zambra kirjoittaa kauniisti runouden merkityksestä. "Sanat satuttavat, värähtelevät, parantavat, lohduttavat, resonoivat, pysyvät."


2 kommenttia:

  1. Onpa ihastuttavan oloinen romaani! Aion lukea ehdottomasti. Ja vielä niin mahtava kansi, että sain siitä pienen inspiraation maalaamiseen. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kiinnostuit Laura. Peukutan maalausinspiraatiolle.

      Poista