Riku Keski-Rauska: Kasvonsa peittänyt mies. Juha Vikatmaan elämä.

 

Riku Keski-Rauska: Kasvonsa peittänyt mies. Juha Vikatmaan elämä. Docendo. 2024. Kansi Lasse Rantanen. 432 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Juha Vikatmaa (1941-1974) nousi nuorena miehenä komeetan lailla tähtipoliitikoksi. Jatkuvasti nousussa oleva ura kesti vain kahdeksan vuotta. Sitten tuli uralle ja elämälle äkkipäätös. Vikatmaan elämä päättyi traagisesti vuonna 1974, kun hän oli vasta 33-vuotias.

Juha Juffe Vikatmaa vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Raumalla. Isä Ville Vikatmaa oli teologi ja toimi uskonnon ja historian lehtorina Rauman opettajaseminaarissa. Äiti Kerttu Vikatmaa oli "pelätty ja kunnioitettu uskonnon opettaja Rauman tyttölyseossa, jota myös Tipulaksi kutsuttiin". Kerttu oli tiukka opettaja, hän vaati luokassa täydellistä hiljaisuutta ja täydellistä opetettujen asioiden osaamista. Myös isän opetustyyli oli tiukkaa ja täsmällistä - "lähellä armeijamaista äkseerausta". Samat tiukat periaatteet näkyivät myös kotona Juhan ja hänen veljensä Tapion kasvatuksessa. Oli paljon sellaista, mitä Vikatmaan pojat eivät saaneet tehdä. Ei saatu käydä kaverin luona kylässä, ei saatu käydä elokuvissa, eikä saatu soittaa puhelimella, eikä saatu kuunnella Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja radiosta ja niin edelleen. Sallittuja olivat urheilu ja partio. Oli paljon hyvääkin, josta Juha muisti olla kiitollinen vanhemmilleen. Yksi tärkeimmistä oli vanhemmilta peritty vahva luontosuhde. Meren ääreen Uudenkaupungin Mustaluotoon Juha palasi kerta kerran jälkeen sekä nauttiakseen luonnosta, viettääkseen laatuaikaa ystävien kanssa että pohtimaan omaa elämäänsä. 

Vanhemmat vaativat Juhalta paljon, mutta niin teki hän itsekin. Ylioppilaskirjoituksissa Juha kirjoitti kuusi laudaturia. Juhan armeijavuoden aikaan pikkuveli teki ratkaisunsa, hän keskeytti keskikoulun ja lähti merille - ehkä vastalauseena kodin ankaralle ilmapiirille ja vanhempien koville vaatimuksille. Armeijan jälkeen Juha aloitti lakiopinnot Turun yliopistossa. Hän suoriutui opinnoissaan hyvin, koska oli ahkera, lahjakas ja velvollisuudentuntoinen. Väiteltyään tohtoriksi vuonna 1970 Vikatmaa valittiin rikos- ja prosessioikeuden apulaisprofessoriksi Turun yliopistossa.

Sattuma vei Juhan politiikkaan ja kokoomuksen riveihin. Opiskelijapolitiikka oli tullut Juhalle jo tutuksi, mutta aktiivinen poliittinen toiminta alkoi vuonna 1968, kun Juha suostui kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaaksi. Kun Juha lähti johonkin mukaan, hän teki sen aina tosissaan. Luotiin moderni vaalikampanja, jossa iso rooli oli innostuneissa tukijoukoissa. Juhan vaalislogan lahjomaton oli nappivalinta. Niin 27-vuotiaasta Vikatmaasta tuli kunnallisvaalien todellinen yllättäjä Turussa. Kokoomuksen ehdokkaista hän sijoittui toiseksi. 

Sen jälkeen elämä olikin yhtä politiikkaa. Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa Vikatmaa oli vaalipiirinsä ykkönen. Vuoden 1972 eduskuntavaaleissa Vikatmaa sai viidenneksi eniten ääniä koko maassa. Vikatmaa muistetaan yhä remonttimiesten ideologisena johtajana. Vikatmaa ajoi kokoomuksen hallituskelpoisuutta, toimi salaisessa K-80-ryhmittymässä, ajoi Paasikiven-Kekkosen linjaa ja piti yllä läheisiä suhteita Neuvostoliittoon. 1970-luvulla eläneille kirja vilisee tuttuja nimiä, mm. Holkeri, Kanerva, Mäki-Hakola, Ilaskivi, Junnila, Taxell, Karjalainen ja tietysti Kekkonen, jotka kaikki liittyivät tavalla tai toisella Vikatmaan poliittiseen uraan.   

Jo kouluaikana alkoi Juhan ja Tuija Simellin seurustelu. Tätä eivät Juhan vanhemmat hyväksyneet, mutta siitä huolimatta pari jatkoi seurustelua ja solmi avioliiton. Tuija ei koskaan saanut hyväksytyn miniän asemaa Vikatmaan perheessä. Tuija huolehti kodista ja lapsista Juhan tehdessä opintojaan ja politiikkaa. Arki muodostui Tuijalle raskaaksi ja niin alkoivat loppumattomat riidat. Poliittisissa kuvioissa Juha tapasi Eeva Kuuskosken. Tästä kehittyi seurustelusuhde ja Juha tajusi tavanneensa naisen, jota oli "aina tiedottomasti etsinyt ja tarvinnut". Kun suhde syveni, Juha katsoi, ettei voi jatkaa avioliittoaan. Tätä ei Tuija hyväksynyt eikä suostunut uskomaan avioeron lopullisuuteen.

Paineet politiikassa ja yksityiselämässä kasautuivat. Vuoden 1973 lopulla Vikatmaa koki henkisen romahduksen. Lyhyen sairausloman jälkeen hän palasi töihin eduskuntaan tammikuussa 1974, mutta pian tunsi itsensä uupuneeksi, yksinäiseksi ja neuvottomaksi. Hän tunsi, että hänelle asetetut vaatimukset olivat ylitsepääsemättömiä. Kenellekään ei voinut puhua, ongelmat oli selvitettävä yksin.

Vikatmaa teki ratkaisunsa. Hän lähti Kustavin Birkholmaan, jossa hän päätti elämänsä oman käden kautta. Päivä oli 2.12.1974. Juha Vikatmaa oli 33-vuotias. Hän oli yksi kokoomuksen merkittävimmistä poliitikoista, vaikka oli toiminut politiikassa vain vajaat kymmenen vuotta. 

Keski-Rauska avaa Vikatmaan elämää monesta näkökulmasta. Mielipiteitä ja kommentteja on koottu Juha Vikatmaan perheeltä, ystäviltä ja poliitikoilta. Näin tähtipoliitikon roolin alta tulee esille Juha Vikatmaa ihmisenä kaikkine heikkouksineen ja vahvuuksineen. Kirjailija on tehnyt perusteellista taustatyötä kirjaa varten, mikä näkyy myös laajassa lähdeluettelossa. Lopputuloksena on sujuvasti kirjoitettu, kiinnostava, koskettava ja myös rankka lukukokemus. Laaja valokuvaliite on kiinnostava ja tukee hyvin tekstiä. Ison plussan annan vielä kirjan onnistuneelle nimelle. 

Kirja kiinnostaa varmasti raumalaisia, koska suuri osa Vikatmaan lapsuuden tapahtumista sijoittuu juuri tänne Raumalle.