Lucy Clarke: Haaksirikkoutuneet. Otava. 2024. Englanninkielinen alkuteos Castaways. Suomentanut Kristiina Vaara. 396 sivua.
"Lori makasi hereillä. Pimeys oli niin täysi ja tiheä, että se tuntui painavan hänen rintaansa niin, ettei henki kulkenut. Tällaisinä öinä, kun pilvikerros roikkui matalalla ja peitti kuun, hän saattoi pitää kättä kasvojensa edessä, muttei silti nähnyt sitä. Hän etsi yöstä toivon kipinöitä - vaikka lentokoneen vilkkuvaa takavaloa latvuston lomassa - mutta oli vain mustaa."
Lori on kokenut katkeran avioeron ja haluaa ottaa irtioton arkipäivästä. Lehdestä löytyy kiinnostava matkamainos eksoottiseen saarilomakohteeseen Fidzillä. Lori houkuttelee siskonsa Erinin mukaan matkalle. Kaukolento Lontoosta Fidzille onnistuu hyvin. Mutta sitten illallista nauttiessaan sisarukset riitautuvat. Erin nousee raivoissaan pöydästä ja ryntää juoksujalkaa pois siskonsa luota.
Aamulla on vuorossa matkan viimeinen lento-osuus Fidzin saariston kaukaisen kaakkoiskolkan lomakylään, joka nettisivujen mukaan on "ekologisesti vastuullinen, ylellisin yksityiskohdin." Tiedossa olisi kymmenen totaalisen rauhallista lomapäivää alkukantaisella saarella, aurinkoa, lepoa ja yhteistä aikaa siskon kanssa. Lori tulee kentälle, mutta Eriä ei näy. Lori on hermostunut jo pelkästään lentämisestä, mutta ennen kaikkea hän on vihainen Erinille. Miksi Erin ei tule? Lori jättää viestejä siskonsa puhelimeen. "Olen lentokentällä", Lori sihahti huulet kiinni puhelimessa. "Missä helvetissä olet?"
Peloistaan ja hermostuneisuudestaan huolimatta Lori nousee koneeseen. Pienkoneessa on seitsemän matkustajaa. Koneen kulku on töyssyistä, mutta lentoemäntä vakuuttaa, että kaikki on kunnossa. Mutta mikään ei ole kunnossa. Koneen kapteeni menettää koneen hallinnan ja kone putoaa. Putoamispaikka on asumaton ja syrjäinen saari. Koneen seitsemästä matkustajasta neljä kuolee. Selviytyjien joukossa ovat mm. Lori ja koneen kapteeni sekä pieni nelikuukautinen vauva Sonny. Vauvan äiti on kuollut ja nyt Lori on ainoa hengissä selvinnyt nainen. Automaattisesti hänen tehtäväkseen jää vauvasta huolehtiminen. On selvää, että onnettomuuden jälkeisiä päiviä leimaavat kauhu, pelko ja epätoivo. Miten päästä pois saarelta? Selviytyneet ymmärtävät pian, että saari on autio ja niin syrjäinen, ettei merellä näy minkäänlaista liikennettä. Maata ei ole lähistöllä satoihin kilometreihin.
Toisaalla sisko Erin on epätoivoinen. Mitä siskolle on tapahtunut? Suuret etsinnät toteutetaan onnettomuuden jälkeen, mutta onnettomuus pysyy mysteerinä. Koko maailma uskoo, että koneen kaikki matkustajat ovat kuolleet. Eriniä painaa syyllisyys ja toimittajan roolissa hän ryhtyy tekemään lisäselvityksiä. Viikkoja, kuukausia, vuosia Erin tekee tutkimustyötä, mutta ilman mitään tulosta. Kunnes sitten eräs johtolanka löytyy, kun onnettomuudesta on kulunut kaksi vuotta ja kuusi päivää. Erin lähtee seuraamaan johtolankaa Fitzille. Kirjan loppuratkaisu on odottamaton ja yllättävä.
Kirja on kuvaus sisaruudesta, selviytymisestä, päättäväisyydestä, vaistoista ja uskosta. Päättäväisyydellä ja intuitiolla Erin selvittää pudonneen lentokoneen ja sisarensa kohtaloa. Tapahtumien keskiöön nousevat myös onnettomuudesta selviytyneiden ihmissuhteet. Päällimmäisenä ei ole yhteishenki, vaan pikemminkin esille nousevat entisen elämän salailu, epäluulo, vainoharhaisuus, mustasukkaisuus, kateus ja jopa viha.
Tämä kirja tarjosi paljon enemmän kuin odotin. Kirja, jossa seurataan Lorin selviytymistarinaa ja Erinin hellittämätöntä pyrkimystä löytää kadonnut sisko, on kerronnaltaan hyvin intensiivinen. Visuaalinen tarinankertoja Clarke pystyy vangitsemaan koskemattoman saaren vaarallisen kauneuden. Kuvaukset viidakoista, kirkkaista vesistä ja loputtomista hiekkarannoista luovat vahvaa tunnelmaa.
Kirja ilmestyy 13.6.2024.
Luin vastikään Clarkelta dekkarin (The Last to Disappear), joka sijoittuu Suomen Lappiin. Oli aika hämmentävä lukukokemus. Saas nähdä kääntävätkö senkin, kun kerran tämän Haaksirikkoutuneet on käännetty. Tämä on ollut minulla harkintalistalla, mutta en ole varma tekeekö mieli lukea (The Last to Disappear ei nimittäin tosiaan tehnyt vaikutusta, mutta siihen voi olla syynä mielestäni vähintäänkin kummallinen suomikuvaus). :D
VastaaPoistaKiinnostaa, että häneltä on tullut tuollainen Suomi-kirja. Liekö hänellä joitakin Suomi-yhteyksiä. Suosittelen kokeilemaan tätä kirjaa, kirjailija osaa pitää tunnelmaa yllä.
PoistaOn käynyt lomalla Lapissa eli ei hänellä sen kummempia yhteyksiä Suomeen ole. :D Clarke on tunnettu siitä, että sijoittaa dekkarinsa/trillerinsä eri ympäristöihin. Suomen kohdalla ei mielestäni ollut onnistunut teos.
Poista