Anu Patrakka: Kiusaaja

 

Anu Patrakka: Kiusaaja. Otava. 2024. Päällys Mika Tuominen. 281 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Alun perin juuri Carlota oli näyttänyt Lucakselle miten taikoja tehdään, hän oli kuulemma oppinut taidon tädiltään. He olivat silloin olleet neljätoistavuotiaita, uteliaita ja innokkaita kokeilemaan uusia asioita. Oli jännittävää ajatella, että uhrilahjan avulla saattoi saada haluamansa. Ensimmäisellä kerralla he veivät metsään kukkia ja leipää ja kynttilän, pian Carlota oli saanut vanhemmiltaan uuden polkupyörän ja Lucas äidiltään ensimmäisen tietokoneen. Loitsuilla selvästi oli taianomaista voimaa. Lucas uskoi niihin."

Kiusaaja on toinen osa Patrakan Nelson Monteiro -rikosromaanisarjassa. Rikostutkija Monteiro työskentelee johtajana Porton henkirikosyksikössä. Monteiro on muuttanut Lissabonista Portoon osittain siksi, että voi pitää silmällä iäkkään isänsä vointia.

Nyt liikutaan yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Lähimetsässä tehdään initiaatioriittejä, joissa joukon johtaja Ruben huomaa itsekin menevänsä liian pitkälle nöyryyttäessään Lucasia. Ruben oli aloittanut Lucasin nöyryyttämisen jo alaluokilla ja haluaa jatkaa sitä yhä edelleen. Ruben on taitava, se täytyy kaikkien myöntää. Hän kaivaa ihmisistä heikoimmat kohdat ja iskee niihin. Ruben on saanut muut opiskelijat mukaansa, vaikkakin moni on mukana vain sen vuoksi, että ei vain uskalla vastustaa Rubenia. 

Seuraavana aamuna Rubenin ruumis löydetään metsästä purovedestä. Niskassa on pistohaava. Lucas on kauhuissaan. Nolona ja nöyryytettynä edellisillan Rubenin teoista Lucas oli turvautunut mustaan magiaan. Hän oli rakentanut nuken, pistänyt nuken päätä monta kertaa punapäisellä nuppineulalla ja hokenut: "Morre. Kuole. KUOLE!" Ja nyt Ruben on kuollut. Niinkö voimakas hänen loitsunsa oli ollut?

Monteiro hälytetään tutkimaan murhaa. Rubenin opiskelukavereita Vicentea, Sandraa ja Carlotaa haastatellaan, opiskelijoiden vanhempia puhutetaan ja yliopiston dekaaninkin luona poiketaan. Haastattelut eivät juuri edistä tutkintaa. Ne, jotka tietävät jotakin, ovat päättäneet olla puhumatta. "Toivottavasti ymmärrät, ettei poliisille pidä mennä puhumaan ihan mitä tahansa, Sandra sanoi tyynesti vilkaisematta Carlotaan päin. - Muista mitä olemme sopineet. Mistään ei puhuta. Se pitää. Ei mistään."  Epäiltyjen joukko on melko pieni, mutta tutkintatilanteesta tulee yhä haasteellisempi, kun ruumiita tulee lisää. 

Monteiron viettäessä pikkutunteja Porton pimeillä kujilla hän kohtaa tutun hahmon oudossa ympäristössä. Pikkuhiljaa jotakin avautuu. "Palaset alkoivat siirtyä oikeille paikoilleen, niissä oli hieman sovittelemista, mutta lopulta kaikki näytti jollei täysin kirkkaalta, niin ainakin läpikuultavalta." 

Olen lukenut kaikki Patrakan kahdeksan dekkaria. Ensimmäisestä kirjasta Huomenna sinä kuolet (Myllylahti 2017) lähtien olen ollut ihastunut kirjojen tapahtumaympäristöön eli Porton viehättävään kaupunkiin. Näiden kirjojen myötä olen päässyt mukaan ihastuttavaan portugalilaiseen tunnelmaan, tuoksuihin ja makuihin. Kaikesta näkee, että tapahtumaympäristö ja kieli ovat kirjailijalle tuttuja. Portugalinkieliset ilmaisut siellä täällä tekstissä ovat mukava lisä. 

Oli mukava tutustua paremmin Nelson Monteiroon sekä myös hänen kollegoihinsa. Monteiro on sympaattinen mies, joka huolehtii muistisairaasta Américo-isästään, harrastaa isänsä kanssa puutarhanhoitoa, on kiintynyt Gaia-koiraansa ja seurustelee suomalaisen Emilian kanssa. Kollegoista Ana Torres on tuttu jo aiemmista kirjoista, kun sen sijaan uusi tuttavuus on kiinnostava it-velho Kiame Pinheiro. 

Anu Patrakka osaa rakentaa psykologisen dekkarin. Teksti on sujuvaa, dialogit toimivia ja luvut sopivan lyhyitä.