John Grisham: Lain molemmin puolin

John Grisham: Lain molemmin puolin. WSOY. 2023. Englanninkielinen alkuteos The Boys from Biloxi. Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. 443 sivua.

"Hänen autonkuljettajansa kääntyi portille ja jäi odottamaan kahden muun partioauton taakse. Piirikunnan poikia. Edessä oli teloitus, lakia valvovien suuri ilta, ja oli aika elvyttää vanha perinne. Osavaltion joka ikisen seriffin odotettiin ajavan Parchmaniin uudenmallisella partioautolla ja odottavan hyvää uutista, että kaikki oli mennyt suunnitelmien mukaan. Taas yksi murhaaja olisi eliminoitu... Maailma olisi entistä turvalllisempi."

John Grishamin laajasta tuotannosta on suomennettu liki neljäkymmentä kirjaa. En voi sanoa lukeneeni niitä kaikkia, mutta varmaankin puolet hänen suomennetuista teoksistaan olen lukenut. Olen viihtynyt näiden kirjojen seurassa. Grishamin alkutuotannosta Firma (1992) ja On aika tappaa (1994) tekivät minuun suuren vaikutuksen. Uudemmasta tuotannosta olen pitänyt erityisesti teoksista Lainlukijat (2018) ja Tilinteko (2019). Grishamin vahvuutena ovat aina olleet oikeussalikuvaukset.

Mississippissa Mississippijoen suistoalueella sijaitsee Biloxin kaupunki, joka tunnettiin suosittuna lomanviettopaikkana. Siellä oli suuria kala-ja äyriäisapajia, jotka houkuttelivat kaupunkiin siirtolaisia etenkin Itä-Euroopasta. Itäeurooppalaisten tiedettiin olevan ahkeria työntekijöitä, jotka halusivat perheilleen parempaa elämää.

Jesse Rudy ja Lance Malco olivat toisen polven kroatialaisia siirtolaisia. Molemmat osallistuivat toiseen maailmansotaan ja palasivat sodasta nuorina parikymppisinä sotaveteraaneina. Jesse lähti opiskelemaan lakia. Hän oli jo perustanut perheen ja elämä oli tiukkaa, koska päivät piti tehdä töitä ja iltaisin opiskella. Mutta se kannatti - Jessesta tuli ensimmäinen kroatialainen lakimies paikkakunnalla. Lance puolestaan ryhtyi auttamaan isäänsä päivittäistavarakaupassa ja vaatimattomassa baaritoiminnassa. Sitten isä yllättäen kuoli ja Lance huomasi tilaisuutensa tulleen. Hän lähti mukaan uhkapelibusinekseen ja oli pian pomona Dixie-mafiassa.

Biloxin kaupunkiin iski tuhoisa Camille-hurrikaani vuonna 1969. Tuhannet ihmiset menettivät kotinsa ja parisataa ihmistä kuoli. Jesse perusti asianajotoimiston muutama viikko Camillen jälkeen ja haastoi oikeuteen vakuutusyhtiöitä, jotka järjestelmällisesti torjuivat kaikki myrskystä aiheutuneet korvaushakemukset. Jessen maine karttui ja hän tuli valituksi piirisyyttäjäksi vuonna 1971.

Biloxin maine viihtyisänä lomanviettokohteena oli mennyttä. Nyt kaupunki tunnettiin pikemminkin uhkapeleistä, bordelleista, huumeista, sopimusmurhista, väkivallasta ja korruptiosta. Tähän haasteeseen Jesse piirisyyttäjänä päätti vastata. Hänen tavoitteenaan oli saada rannikko puhdistetuksi. Mutta ei se helppoa ollut, rikollisuudella oli jo niin vakiintunut asema Biloxissa.     

Jessen poika Keith ja Lancen poika Hugh syntyivät kuukauden välein vuonna 1948. Biloxin Point Cadetissa, missä poikien perheet asuivat,  harjoitettiin yhtä urheilulajia: baseballia. Molemmat pojat olivat hyviä pelaajia, Hugh oli oikeakätinen heittäjä, kun Keith taas oli vasenkätinen syöttäjä. Pojat viettivät paljon aikaa yhdessä, mutta polut erkanivat poikien aikuistuessa. Keith päätti seurata isäänsä ja lähti opiskelemaan lakia. Samoin Hugh seurasi isänsä jälkiä ja huomasi viihtyvänsä alamaailmassa. Molemmat pojat ihailivat isiään ja olivat heille uskollisia. Poikien lapsuuden aikainen ystävyys oli vain muisto.  

Oli selvää, että jossakin vaiheessa nämä lain vastakkaisilla puolilla toimivat nuoret miehet kohtaisivat. Heidän väliseen taisteluun liittyi monia taustatarinoita, jotka lisäsivät konfliktia. Sitten oli vuorossa välienselvitys oikeussalissa. Mutta sitä ei vielä tiedetty, että tulossa oli taistelu, jolla oli hyvin tuhoisat seuraukset.  

Lain molemmin puolin on moniulotteinen kahden perheen sukutarina, jonka tapahtumia seurataan kolmessa sukupolvessa yli kuudenkymmenen vuoden ajan. Tarinaan kytkeytyy järjestäynyttä rikollisuutta, huumeita, vankilatuomioita, prostituutiota ja kuolemantuomioita, mutta myös perhesidonnaisuutta, uskollisuutta ja pyrkimystä parempaan elämään.

Oikeussalikuvaukset ovat aina olleet Grishamin vahvuus. Niiden kuvaamisen hän todella hallitsee. Kirjassa kerrotaan kiinnostavasti myös valamiesten työstä, heidän valinnastaan ja heidän roolistaan oikeudenkäynneissä. Romaani herättää tärkeitä kysymyksiä lakimiesammatin etiikasta ja mm. kuolemantuomioista. Mississippin osavaltiossa on edelleen käytössä kuolemantuomio. Osavaltiossa on toteutettu 21 kuolemantuomiota, joista viimeisin on vuodelta 2012. Tuomiot toteutetaan Parchmanin pahamaineisessa vankilassa, joka tulee tutuksi tässäkin kirjassa. Minulla on mielikuva, että Grisham on aiemmissa teoksissaan suhtautunut kuolemantuomioihin varsin kielteisesti, mutta tässä kirjassa hänellä on varovaisen hyväksyvä asenne.

Parchmanin pahamaineinen vankila (Wikipedia)

Pidin tästä kirjasta todella paljon. Sukusaaga antaa tapahtumille kehyksen ja pitää tarinaa koossa kirjan alusta loppuun saakka. Juoni on kiinnostava ja monin paikoin täysin arvaamaton. Viimeisille sivuille asti lukija joutuu jännittämään loppuratkaisua.

Tämä onkin tämän vuoden ensimmäinen postaus. Hyvällä kirjalla aloitin tämän vuoden. Ihanaa Uutta Vuotta kaikille!