Benjamin Ferencz: Viimeiset sanat

Benjamin Ferencz: Viimeiset sanat. Miten elää elämä josta olla ylpeä. Aula & Co. 2024. Englanninkielinen alkuteos Parting Words. Written by Nadia Khomami. Suomentanut Raimo Salminen. Kansi: Mika Tuominen. 153 sivua. 

Benjamin Ferencz, joka kuoli 103-vuotiaana 7.4.2023, eli hyvin merkittävän elämän. Viimeiset sanat -kirjassa, joka ilmestyi Ferenczin ollessa 100-vuotias, avautuu hänen kiinnostava ja monivaiheinen elämänsä. Elämäkerran ohella Ferencz jakaa lukijoille elämää vahvistavia opetuksia, joita hän katsoo oppineensa tapahtumarikkaan elämänsä varrella.

Vaiherikas Benjamin Ferenczin elämä todellakin on ollut. Ferenczin perhe muutti Transsilvaniasta Yhdysvaltoihin Benjaminin ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen. Vuosi oli 1921. Laivamatka oli raskas ja kylmä. Perhe nukkui avoimella kannella keskellä talvea. "Matkustimme kolmannessa luokassa, koska neljättä luokkaa ei ollut." Perhe oli köyhä, heillä ei ollut USA:ssa ystäviä, rahaa, kotia eikä työtä. Isälle, jonka toinen silmä oli sokea ja joka puhui vain romaniaa, unkaria ja jiddishiä, tarjoutui talonmiehen paikka New Yorkin Hell's Kitchenistä. Hell's Kitchen oli varsin karu kasvuympäristö lapselle.

Benjamin aloitti kunnallisen koulun 8-vuotiaana. Hänen lahjakkuutensa huomattiin high schoolissa, ja hän pääsi opiskelemaan City Collegeen - "köyhän miehen Harvardiin." Parikymppisenä hänet hyväksyttiin Harvardiin opiskelemaan lakia. Benjamin huomasi pian, että ainoa keino, miten hän pystyi erottautumaan varakkaiden opiskelijoiden joukosta, oli osaaminen ja tiedot. Ruokarahaa hän hankki pappisseminaarin ruokalassa astioiden kerääjänä. Suoranainen onnenpotku, jolla oli suuri vaikutus Benjaminin myöhempään elämään, oli työskentely professori Glueckin assistenttina.

Toinen maailmansota kuljetti Benjaminin Eurooppaan. D-Day:nä liittoutuneiden maihinnousualukset rantautuivat useaan eri paikkaan Normandiassa. Benjamin oli yksi heistä, jotka rantautuivat Obama Beachille. Benjamin oli mukana myös keskitysleirien, mm. Buchenwaldin, Mauthausenin, Flossenbürgin ja Ebenseen, vapauttamisessa. "Kuolema ja epäinhimillisyys olivat samalla tavoin läsnä niissä kaikissa."

Benjamin oli vain 27-vuotias, kun hän sai tehtäväkseen toimia Nürnbergin kahdenkymmenenkahden Einsatzgruppen-komentajan oikeudenkäynnin syyttäjänä. Benjamin sanoi oikeudenkäynnin loppupuheenvuorossaan näin: "Syytettyjen aitiossa istuvat vastaajat olivat julmia pyöveleitä, joiden harjoittama väkivalta kirjoitti ihmiskunnan historian synkimmän sivun. Kuolema oli heidän työkalunsa ja ihmiselämä heidän leikkikalunsa. Jos laki ei ulotu näihin miehiin, se on menettänyt merkityksensä ja ihmisten on elettävä pelossa." Kaikki kaksikymmentäkaksi syytettyä tuomittiin.

Sodan jälkeen Benjamin palasi Yhdysvaltoihin. "Selvisin sodasta hiton hyvällä tuurilla. Olin lyhyt, ja siksi luodit viuhuivat pääni yli." Benjamin omistautui edistämään kansainvälistä oikeutta ja näki tärkeäksi kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisen.

Benjamin muistaa lämmöllä rakasta vaimoaan Gertrudea. Heidän suhteensa oli sekä rakkaus- että kumppanuussuhde. Avioparilla oli neljä lasta. He elivät onnellisen avioliiton, joka päättyi Gertruden kuolemaan vuonna 2019.

Viimeiset sanat on lämmin, kaunis ja viisas teos. Benjamin Ferencz oli inhimillinen ja älykäs ihminen, jonka usko kansainväliseen oikeuteen oli horjumaton. Kirjasta välittyy Ferenczin usko myös ihmisarvoon, koulutukseen, totuuteen, rakkauteen ja selviytymiseen. Hän oli kiitollinen ja ylpeä eletystä elämästään. On varmaa, että aitoudessaan kirja puhuttelee kaikkia iästä tai kansallisuudesta riippumatta. Olennainen osa kirjan vaikuttavuutta on niukka ja tiivis teksti lyhyine lauseineen samoin kuin hienovaraiset huumorin pilkahdukset.

Lontoon Guardianin uutistoimittaja Nadia Khomami on kirjoittanut Viimeiset sanat -kirjan. Tätä pienoisromaania (153 sivua) oli miellyttävä lukea. Kirja on taitavasti kirjoitettu ja kauniisti taitettu. 

Tänään holokaustin uhrien muistopäivänä on hyvä hetki muistaa Ferenczin merkittävää elämää.