Paolo Giordano: Tasmania

 

Paolo Giordano: Tasmania. Aula & Co. 2023. Italiankielinen alkuteos Tasmania. Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä. 298 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Meillä kaikilla on gradualistinen mieli: jos asiat ovat aina edenneet jollakin tietyllä tavalla, miksi niiden pitäisi muuttua juuri nyt? Ihmiskunta on asuttanut samaa planeettaa kahdensadantuhannen vuoden ajan, onko mahdollista, että kaiken täytyy luhistua juuri minun elämäni aikana? Ja kyllähän se tosiaan epätodennäköiseltä vaikuttaakin. Jopa tiedemiehillä on taipumusta ajatella noin, itse asiassa heillä on aina ollut vaikeuksia suhtautua vakavasti suuriin katastrofeihin, kuten dinosaurusten sukupuuttoon."

Tätä kirjaa olin odottanut. Giordanon Jopa taivas on meidän oli teos, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Kirjoitin kirjasta mm. näin: "Joskus käy niin, että lähes kuusisataasivuinen kirja ei tunnu lainkaan luku-urakalta. Niin kävi minulle tämän kirjan kanssa. Kirja piti otteessaan ensi sivuilta saakka suorastaan dekkarimaiseen loppuun saakka. Kirjassa henkilöhahmot olivat kaikki kaikessa." 

Tasmania on aivan erityyppinen kirja. Kyseessä on autofiktiivinen romaani, jossa kirjailija jakaa huolenaiheensa maailman tilasta lukijoiden kanssa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Italiaan ja Ranskaan, eikä suinkaan Tasmaniaan, kuten nimi antaisi ymmärtää. Italialainen minäkertoja Paolo menee Pariisiin ympäristökonferenssiin ja matkustaa kaupungista kaupunkiin haluamatta palata vaimonsa luo aviokriisin vuoksi. Vaimo Lorenza on Paoloa vanhempi ja hänellä on lapsi edellisestä avioliitosta. Pariskunta on yrittänyt saada omaa lasta, mutta turhaan. Lorenza on turhautunut ja päättää lopettaa lapsettomuushoidot. 

Aviokriisi on yksi kirjan kriiseistä, mutta vain yksi. Kirjassa käsitellään lähes kaikkia tämän sukupolven kokemia kriisejä ja ilmiöitä: terrorismi, taloudellinen kriisi, covid-pandemia, #metoo-liike. Mutta suurimman huomion saa kuitenkin ilmastonmuutos ja maapallon lämpeneminen, joita havainnollistetaan selkeillä faktoilla. Giordano käsittelee ilmastonmuutosta kiinnostavalla tavalla: pilvien kautta. Paolo tapaa Pariisissa professori Novellin, joka tutkii pilvien muotoja ja tekee niistä ennusteita maapallon tulevaisuudesta. Ystävyyssuhde Novellin kanssa saa myös Paolon pohtimaan maailman pelastamista. Novelli on merkittävä tutkija, mutta joutuu tiedeyhteisössä epäsuosioon naisvihamielisten mielipiteittensä takia.

Paoloa huolestuttavat tämän päivän kriisit, joilla on merkitystä maapallon tulevaisuuteen. Kun kysellään parasta ja turvallisinta paikkaa vaikkapa mahdollisen maailmanlopun varalta, vastaus on olemassa. Se on näkyvissä jo kirjan nimessä. Se on Tasmania. "Tarpeeksi eteläisen sijaintinsa vuoksi se ei altistu äärimmäisille lämpötiloille. Tasmanian osavaltiolla on hyvät makean veden varannot, siellä vallitsee demokratia eikä siellä ole ihmissyöjäeläimiä."  Kiinnostavaa on myös, että Nick Cave piti ensimmäisen konserttinsa Tasmaniassa sen jälkeen, kun oli toipunut poikansa kuolemasta.   

Mutta myös menneisyyden kriisit kiehtovat Paoloa. Hän on kirjoittamassa kirjaa Hiroshiman ja Nagasakin atomipommeista. Saadakseen autenttisuutta kirjan tapahtumiin Paolo matkustaa Hiroshimaan ja Nagasakiin sekä haastattelee pommituhoista selviytyneitä. Lukija liikuttaa lukiessaan näistä kohtaamisista.  

Odotukseni kirjan suhteen olivat suuret. Odotin Jopa taivas on meidän -teoksen tyyppistä lukuromaania, mutta sainkin käsiini kirjan, jonka pääteemana on ilmastonmuutos. Ilmastonmuutos on niin paljon tänä päivänä kaunokirjallisuudessakin käsitelty teema, että itse pyrin pitäytymään kaukana sellaisista kirjoista. Mutta Tasmanian luin ja luin ihan mielelläni. Ehkä siksi, että pidän Giordanon kikkailemattomasta kirjoitustyylistä ja ehkä myös siksi, että  ilmastonmuutosta oli käsitelty varsin poikkeavalla tavalla. Kirjassa yhdistyvät Paolon henkilökohtaiset ongelmat ja yleismaailmalliset kriisit. Tuloksena on henkilökohtainen ja rehellinen kuvaus Paolosta, hänen elämästään, hänen ajatuksistaan ja peloistaan maapallon tulevaisuuden suhteen. Kirja on mielestäni hyvin lähellä tietokirjallisuutta.   

Suomentaja Leena Taavitsainen-Petäjä on tehnyt jälleen erinomaista työtä.