Lukupiirikirjana Johanna Elomaan Kenelle naakat laulavat

 

Johanna Elomaa: Kenelle naakat laulavat. Otava. 2022. Kansi: Satu Kontinen. 304 sivua.

"Minulla on tavattoman paljon. On jakamaton rakkaus. Koti kuin kuvaston keskiaukeamalta. Hennon punaiset ruusut ja unelma. Minä olin se, joka pilasi suunnitelmat. Minä annoin illallisen jäähtyä vuokaansa ja viinin väljehtyä. Olin myöhässä. Ei nousuvesikään odota. Se huuhtoo alleen ne, jotka eivät ehdi ajoissa rannalle."

Naisten Pankin Päi avara mailma -lukupiirimme kokoontui viime  keskiviikkona vuoden viimeiseen tapaamiseen. Meitä oli koolla kymmenen lukijaa keskustelemassa Johanna Elomaan teoksesta Kenelle naakat laulavat. 

Valitettavasti kirjakeskustelulle jäi varsin vähän aikaa, kun ensin päätimme ensi kevään lukupiirikirjoista sekä kevään kirjailijavieraasta. Sopuisasti saimme päätökset tehtyä. Kirjailijavieraaksi päätimme kysyä Arttu Tuomista, isoon nosteeseen noussutta porilaista dekkaristia. Hän olisikin ensimmäinen dekkaristivieraamme.

Mutta loppujen lopuksi pääsimme pääasiaan eli Elomaan kirjaan. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Porvooseen. Päähenkilöitä ovat toimittajana työskentelevä Miriam ja joogaopettaja Riia. Juonta kannattelevat myös seksuaaliterapeutti Annabella, vanha tuttava Raija, naapurin Ulla ja itseään viiltelevä nuori nainen Jenna. Miehiäkin kirjassa on, lähinnä Miriamin ja Riian puolisot, mutta miehet eivät saa kirjassa puheenvuoroa. 

Kirjan naisten elämät ovat enemmän tai vähemmän epätasapainossa. Miriamin aviopuolisolla on selvästi narsistisia piirteitä, hän on manipuloija, väkivaltainen ja pyrkii lannistamaan Miriamin. Suhdetta narsistin kanssa on vaikea lopettaa, koska narsisti ei päästä irti uhristaan. "Luulen kuule, että sä nussit varsinaista siniveristä. Koko maailman ulkonevaa ja näkyvää napaa. Universumin keskellä sojottavaa kultakullia, Annabella sanoo ja kierittää pastaa haarukkansa ympäri." Riian mielessä on lapsen saaminen, koska ikäkin tulee kohta vastaan. Aviomies ei halua lasta, koska hänellä on lapsi entisestä avioliitosta.  

Porvoolla on vahva asema kirjassa. Porvoon rooli keskustelutti. Osa meistä oli sitä mieltä, että Porvoon rooli oli ylikorostunut, osaa taas Porvoon kuvaus viehätti, erityisesti niitä, joille Porvoo oli entuudestaan tuttu. Kirjailija oli saanut kirjaa varten apurahan Porvoon kaupungilta. Olisi mielenkiintoista tietää, miten saatu apuraha määritti sen, miten Elomaa kuvasi tätä viehättävää pikkukaupunkia. 

Kirjan rakenne on mielenkiintoinen ja myös toimiva. Tapahtumat sijoittuvat yhteen vuoteen ja luvut on nimetty kuukausien mukaan. Kirjan loppu on hämmästyttävä ja yllättävä. Muutama oli lukenut tai kuunnellut lopun toisenkin kerran, mutta kun keskustelimme lopputapahtumista, emme olleet yhtään varmoja, ymmärsimmekö lopun "oikealla" tavalla. Ehkä kotona otamme kirjan käteen ja luemme lopun vielä kertaalleen.  

Kirja oli koettu monin eri tavoin. Moni sanoi, että kirja piti otteessaan alusta loppuun saakka surumielisyydellään ja kauniilla kielellään. Osa taas oli sitä mieltä, että kirjan henkilöt olivat pelkästään ärsyttäviä, kirjan nimi oli huono, naakkojen rooli ei auennut, kirja oli lähinnä Porvoon matkailumainos. Yhtä kaikki, siitä olimme samaa mieltä, että Elomaan teksti on äärettömän kaunista. 

Monia kirjan teemoja jäi käsittelemättä, kun kuulutus muistutti kirjaston sulkeutumisesta. Ennätimme kuitenkin antaa kirjalle arvion: 4,1 (asteikko 1-5). 

Nyt jäämme joulutauolle ja jatkamme tammikuussa Lea Ypin kirjalla  Vapaa. Kuinka kasvoin aikuiseksi.

Ihanaa joulun aikaa kaikille!